Tauko

Nyt, kun sain ensimmäisen tuotantokauden päätökseen tästä omasta sarjastani, niin tulee olemaan pieni tauko, kunnes alkaa uusi tuotantokausi. Olen pahoillani siitä. Tauon ajan pystyn nimittäin vähän suunnittelemaan 2. tuotantokautta ja muokkaamaan vähän tähän mennessä tulleita jaksoja. Nopeasti olen nimittäin kirjoittanut nämä nykyiset jaksot, niin saatan luultavasti vähän muokata niitä, mutta 1. kauden juoni ei tule kuitenkaan muuttumaan.

Mutta siis, toivottavasti nyt ymmärrätte, että miksi tässä on pieni tauko! Ja toivoisin vielä jotain kommentteja, arvosteluja ja ym. tästä sarjastani ja noista jaksoista, niin tiedän, että edes joku lukee tarinaani. Ja tiedän silloin myös, että onko jaksoissa vähän jotain paranneltavaa ja että oletteko huomanneet jotain pieniä kirjoitusvirheitä.

♥:llä Tarinan keksijä ja sivujen ylläpitäjä Jessica

Jakso 19: Viimeinen taistelu

Alkoi viimeinkin viimeinen taistelu Witchieiden ja Minxien välillä. Mukana oli auttamassa spesialistit, jotka estivät Witchieiden hirviöarmeijaa tuhoamasta koulua. Keijut tuijottivat noitia ja noidat keijuja. Oli hiljaista. Taustalta kuului vain spesialistien ja hirviöiden välinen taistelu. Kaikki odottivat, että kuka aloittaisi tämän suuren taistelun.
- Äh, en jaksa odottaa! sanoi Kelly kärsimättömänä ja loi suuren valopallon noitia kohti, mutta Iris esti sen mustalla kilvellä, joka näytti aivan mustalla värjätyltä jäältä. Shana jatkoi ja loi vihaisia lintuja Kellyä nokkimaan ja kiusaamaan.
- Aah, apua! Tehkää joku näille typerille linnuille jotain! huusi Kelly joka tuskissaan yritti varoa lintuja nokkimasta häntä. Hän vähitellen lensi maan kamaralle ja huomasi, kuinka Jacob tuhosi nämä lintuilluusiot omalla tappara-kirveellään.
- Kiitos Jacob, kiitti Kelly ja lensi takaisin ystäviensä luokse.
- Kuinka kehtaatte tulla tuhoamaan koulumme! huudahti Yasmine ja loi, kuin tyhjästä suuren aallon noitia kohti. Noidat eivät voineet tehdä tälle aallolle mitään ja tämä aalto pärskähti noitien päälle, kunnes Yasmine loihti sen kadoksiin. Vihaisena Iris loi suuren mustan pyörteen, kuin tornadon, joka näytti paljon pelottavammalta kuin tavallinen tornado. Tytöt pitivät toisiaan käsistä kiinni, mutta silti joidenkin ote lipesi ja loppujen lopuksi kaikki joutuivat tornadon riepoteltavaksi. Kelly valon voimillaan tuhosi tämän mustan tornadon. Kun tornadoa ei enää ollut, kaikki putosivat siitä seurauksesta maahan kovaa vauhtia. Jeremy ehti juuri sopivasti saamaan Emman kiinni, mutta Jessica taas tippui maahan tämän viereen. Jessica sai noustua ylös vaikka kovan tällin saikin putouksesta ja vihaisena meni puhumaan Jeremylle.
- Miksi sinä et ottanut minua kiinni? kysyi Jessica vihaisena.
- No, koska…
- Vaikka olen sinun siskosi, niin et siltikään huolinut minua!
- Hei, nyt ei ole aikaa riidellä! huudahti Amber, jonka auttoi Alex parhaimmillaan pystyyn.
- Ei kai vaan sattunut? kysyi Alex.
- Ei, kiitos, kiitti Amber ja pyyhki maan tomuja vaatteistaan. Haparoiden hän ja muut keijut palasivat asemiinsa, vaikkakin tällä kertaa ei ilmassa.
- Dawn, nyt on sinun vuorosi! sanoi Iris ja Dawn loi käsistään violetin väristä mustaa taikaa. Keijut kaatuivat tästä voimasta maahan ja pitelivät päätään ja korviaan. Tämä taika oli kuin jotain hyvin ärsyttävää ääntä, joka sai samalla keijut näkemään pahimmat painajaisensa.
- Lohikäärmeen liekkini on varastettu! huusi Amber maassa pidellen päätään kuin olisi juuri lyönyt sen johonkin. Hän näki juuri oman pahimman painajaisensa.
- Jacob ei rakasta minua enää! huusi puolestaan Kelly samanlaisessa tilanteessa kuin Amber.
- Ihmiset tuhoavat kaikkien planeettojen metsät ja kasvustot! Eläimet, ihmiset, koko universumi kuolee! huusi Jessica samanaikaisesti.
- Rakas pikkusiskoni kuolee! huusi Catherine yhtä pahoissa tuskissa.
- Jeremy jättää minut, Jessica vihaa minua ja kaikki jättävät minut yksin! huusi Emma, kuten myös Yasmine nähdessään pahinta painajaistaan:
- Äitini kuolee ja minulla ei ole enää ketään!
Spesialistit yrittivät tehdä jotain ja auttaa keijuja, mutta keijut eivät heränneet ja näkivät vain painajaisiaan kovissa tuskissaan. Spesialistit hyökkäsivät noitia vastaan. Alex ja Trent juoksivat kohti noitia miekat sojossa. Shana loi heille pari miekkailluusiota, joita ei aivan heti tuhonnut. Alex ja Trent joutuivat miekkailemaan ilmassa leijuvia Shanan mielen voimalla toimivia miekkoja vastaan. Jacob puolestaan jatkoi taistelemista hirviöarmeijaa vastaan tapparallaan. Alfred auttoi Jacobia ja yritti tuhota hirviöitä heittotähdillään. Jeremy puolestaan yritti saada Dawnin lopettamaan painajaistaikansa laserpyssyllään, mutta asiaa vaikeutti Iris, joka suojasi Dawnia. Arthur taas yritti estää Irisiä omalla keihäällään. Lopulta hän sai häädettyä Irisin pois, Dawn jäi ilman suojaa, Jeremyn laserpyssyn laser osui Dawniin ja keijut vaikenivat. Keijujen painajaiset loppuivat ja nyt he olivat aivan hiljaa ja makasivat vielä maassa, kunnes avasivat silmänsä ja nousivat ylös hämmentyneinä.
- Mitä juuri tapahtui? kysyi Yasmine.
- Yksi noidista loi teille loitsullaan painajaisia, mutta nyt olette taas kunnossa, vastasi Jacob, jolla oli vähän ongelmia hirviöiden kanssa. Kelly meni hänen apuun ja muut keijut menivät takaisin asemiinsa.
- Nyt saa riittää! huusi Amber ja alkoi hohtaa kaikkia tulen värejä samalla lailla kuin ensimmäisessä taistelussa Witchieitä vastaan. Hän juuri valmisteli kaikista voimakkainta taikaansa. Sillä aikaa muut keijut pitivät noidat kiireisinä omilla loitsuillaan. Jessica sitoi noidat kiinni toisiinsa vahvalla kasviköynnöksellä. Emma lisäsi siihen vähän sähköisyyttä, etteivät noidat rimpuilisi siitä irti. Yasmine loi suuren vesikuplan noitien ympärille ja Catherine kuplan sisälle kamalaa ääntä. Silloin Amber sai luotua voimillaan suuren liekehtivän punaisen lohikäärmeen ja hän lähetti sen kohti noitia ja sai aikaan ison räjähdyksen. Noidat olivat tämän jälkeen niin väsyneitä, etteivät enää saaneet pidettyä hirviöarmeijan hirviöitä hengissä, jolloin hirviöt katosivat.
   Kello alkoi olla kuusi ja lentoaluksia alkoi laskeutua Alfean pihalle. Muut oppilaat ja opettajat astuivat aluksista ulos ja ihmettelivät, että mitä juuri oli tapahtunut, kun olivat nähneet suurin räjähdyksen aluksien ikkunoista.
- Mitä ihmettä täällä on tapahtunut? kysyi rehtori ihmeissään Minxeiltä.
- Sitä voisitte kysyä heiltä, vastasi Yasmine ja osoitti noitia, jotka spesialistit olivat räjähdyksen jälkeen saaneet kiinni ja pitivät heitä juuri paikoillaan tuoden heitä rehtorin eteen.
- Pilvitornin noidat. Mitä te täällä minun koulussani teette tähän aikaan? kysyi rehtori, muttei saanut vastausta vihaisilta, mutta vaienneilta noidilta.
- He eivät taida puhua, mutta minä voin kertoa koko tapahtuman. Nuo noidat tulivat jonkin aikaa sitten suuren hirviöarmeijansa kanssa tänne Alfeaan tuhoamaan tämän koulun ja sen jälkeen varmaan muutakin koko Magixista jos me emme olisi olleet paikalla. Me yhdessä spesialistien kanssa saimme pysäytettyä nuo noidat ja nyt meidän pitäisi tehdä heille jotain, kertoi Amber.
- Se asian voi huolehtia rehtori Gilda, vastasi rehtori Francesca ja lähetti voimillaan noidat takaisin omalle koululleen, suoraan Gildan toimistoon ja ilmoitti tälle viestin noitien tekosista. Gilda ei ollut tyytyväinen tästä ja alkoi puhua Witchieille.
- Teissä on sitä jotain ja joku päivä teistä saattaisi tulla hyviä noitia. Tuo Alfean tuhoaminen kuulosti hyvin noitamaiselta suunnitelmalta ja tykkäsin siitä, mutta kuulemma rouva Francesca ei pitänyt siitä- Ja hän kertoi vielä, että olisitte varmaan tuhonneet loputkin Magixista, jos eräät keijut eivät olisi päihittäneet teitä. Minä en voi valitettavasti sallia tätä, joten saatte varoituksen, sanoi Gilda.
- Selvä se rehtori, vastasi Iris ja oli juuri kävelemässä pois Gildan toimistosta, kunnes Gilda pysäytti heidät ja jatkoi asiaansa:
- … ja nyt, kun teillä on aivan liian paljon varoituksia, niin erotan teidät koulusta.
- Mutta… mutta… te ette voi tehdä näin! sanoi Dawn järkyttyneenä.
- Niin. Mitä me sitten oikein tehdään? kysyi Shana.
- Luulenpa, että Magixin kaupungin johtajat eivät pahastu siitä, jos lähetän teidät kaupungille keräämään roskia vapaaehtoisina, mutta tällä kertaa minä pakotan teidät sinne, sanoi Gilda ja päästi noidat puhisten menemään ulos hänen toimistostaan. Seuraavaksi hän lähetti tiedon noidista Francescalle.
- Sain juuri Gildalta tiedotteen ja kuulemma hän erotti nämä noidat koulustaan ja lähetti heidät Magixiin keräämään roskia vapaaehtoisina hänen toimestaan. Ja nyt kun kaikki on taas hyvin, niin voimmekin alkaa juhlia lukuvuoden päättymistä tuolla sisällä juhlasalissa! sanoi rehtori Francesca ja kaikki hurrasivat iloisina ja lähtivät äkkiä vielä huoneisiinsa vaihtamaan juhlavaatteensa päälle.
   Pian alkoi juhlasali täyttyä juhlavieraista. Myös spesialistit olivat vaihtaneet vaatteensa vähän juhlallisempiin, koska heidät päästettiin näihin juhliin rehtorin erikoisluvalla. Nyt spesialistit odottivat salissa Minxejä, jotka olivat vielä vaihtamassa asujaan. Pian tytöt astuivat sisälle juhlasaliin omat kavaljeerinsa heitä siellä odottamassa.
- Vau, olet kaunis! ihasteli Alex Amberia.
- Kiitos! vastasi Amber ja hymyili Alexille.
- Saanko luvan? kysyi Alfred ojentaen kättänsä Jessicalle. Jessica antoi kätensä hymyillen Alfredille ja nämä lähtivät yhdessä tanssimaan tanssilattialle.
- Hei, tämä on lempikappaleeni! hihkaisi Catherine ja lähti myös tanssimaan. Trent tuli hänen kanssaan tanssimaan. Hymy suin muutkin lähtivät tanssimaan ja heillä oli oikein hauskaa juhlissa.
   Kappaleen loputtua, keittiöstä tuotiin suuri kakku, joka oli tehty näitä juhlia varten. Rehtori meni kakun luokse ja ennen kuin hän leikkasi siitä ensimmäisenä palan, hän sanoi:
- Alfean lukuvuoden päätösjuhlien kunniaksi, minä rehtorina leikkaan ensimmäisenä tästä kakusta palan.
Tämän sanottuaan rehtori otti kakkuveitsen ja otti sillä palan kakusta. Kaikki taputtivat ja hurrasivat. Jotkut sitten osasivat olla niin innoissaan näistä juhlista, mutta olivathan nämä kyllä aika hienot juhlat. Pian muutkin opettajat ja oppilaat ottivat kakusta oman palan ja alkoivat herkutellen syödä sitä. Paikalle tuotiin keittiöstä myös kaksi noutopöytää, jossa oli kaikenlaisia juhlaherkkuja. Kolmas pöytä sisälsi juotavaa. Tytöt ja spesialistit hakivat syötävää ja juotavaa. Syödessään juteltiin niistä näistä. Kelly ja Jacob päättivät mennä vähän rauhallisempaan paikkaan juttelemaan.
- Kelly, kuulin silloin, kun sinä ja ystäväsi näitte pahoja painajaisianne, niin että sinun pahin painajaisesi oli, että… en rakastaisi sinua, sanoi Jacob Kellylle. Kellyn posket alkoivat punoittaa vähän nolostumisen merkiksi.
- Noo, niin. Koska minä… tykkään sinusta, kertoi Kelly.
- Aijaa. No ei siinä mitään. Ajattelin ottaa tämän puheen aiheeksi, sillä… no, minäkin pidän sinusta. Mutta en vain koskaan oikein kertonut tai näyttänyt sitä sinulle, koska muuten kaikki kaverini olisivat varmaan alkaneet kysellä tai jotain ja muutenkaan eivät tällaiset jutut oikein sovi luonteeseeni, niin olisin varmaan menettänyt maineeni, vastasi Jacob. Kelly vastasi tähän halauksella ja pari hymyili halatessaan toisiaan.
   Juhlat sujuivat oikein hyvin ja kaikilla oli oikein hauskaa. Pian oli kuitenkin aika lopettaa juhlia ja mennä nukkumaan. Kun juhlissa oli ollut niin paljon syötävää tarjolla, niin päätettiin, ettei pidetä iltapalaa tällä kertaa. Minxit hyvästelivät spesialistit ja palasivat huoneilleen. Käytiin nopeasti iltapesulla, pestiin hampaat, vaihdettiin pyjama päälle ja mentiin nopeasti nukkumaan. Aamulla tytöt vaihtoivat vaatteensa ja ahtautuivat huoneensa pieneen vessaan. Sen jälkeen mentiin viimeisen kerran täällä Alfeassa tänä lukuvuotena aamupalalle ja palattiin takaisin huoneille. Pakattiin tavaroita ja siivottiin huoneita. Sitten tytöt hyvästelivät toisensa, kunnes näkisivät taas ensi lukuvuonna ja lähtivät takaisin koteihinsa.
- Olette parhaita ystäviäni ja minun tulee teitä ikävä! Onneksi nähdään taas ensi lukuvuotena! sanoi Amber hyvästiksi ystävilleen ja asteli lentoaluksensa sisälle.
- Heippa! sanoivat tytöt ja vilkuttivat Amberille. Sen jälkeen hekin tekivät lähtöä ja koko Alfea alkoi tyhjetä. Ensi vuonna uudelleen, uusien seikkailujen parissa, mietti Amber ja katsoi ikkunasta Alfeaa, kunnes se katosi Magixin kera avaruuden sekaan. Amber oli matkalla kotiin.

Jakso 18: Hirviöarmeija

- Jes! Viimeinkin loma alkoi! hihkui Shana, kun todistustenjakotilaisuus oli ohi ja Witchiet olivat matkalla huoneeseensa.
- Niinpä ja nyt me voimme viimeinkin tehdä jotain hauskaa ilman, että opettajat valvovat sitä. Meillä on nyt mahdollisuus saada koko taikaulottuvuus omiin käsiimme! sanoi Dawn.
- Niin… koko taikaulottuvuus omiin käsiimme, sanoi Iris mietiskellen, kunnes noidat saapuivat huoneellensa, menivät sisään ja sulkivat oven.
- Neidit, minulla on teille valmiina uusi suunnitelma ja olen varma, että se tulee toimimaan. Tulkaa lähemmäs, sillä en halua, että tämä kuuluu naapurihuoneiden asukkaille. Siitä vasta ongelmia saattaisi seurata, jos he lavertelisivat tästä, sanoi Iris ja noidat menivät tiheään ympyrään, jolloin ei kuuluisi heidän juttujaan huoneen ulkopuolelle.
- Noniin, kuunnelkaapa! Kun kukaan ei huomaa, niin livahdamme ulos koulusta, luomme Shanan avulla suuren hirviöarmeijan ja niiden kanssa lähdemme yhdessä tuhoamaan Alfean koulun. Kuulin, että kaikki koululaiset ja opettajat ovat jollain opintoretkellä ja palaavat vasta illalla, joten nyt on loistava tilaisuus tuhota tämä koulu, ehdotti Iris.
- Mutta mitä me hyödymme siitä, että tuhoamme jonkun pienen keijukoulun? kysyi Shana.
- Kun tuhoamme koko Magixin johtavimman ja tunnetuimman koulun, silloin pääsemme lähemmäksi koko Magixin valloittamista, kertoi Iris. Muut noidat olivat ymmärtäneet Iriksen suunnitelman ja hymyilivät ilkikurisesti heidän mahtavalle suunnitelmalleen. Samaan aikaan Alfeassa, Minxit ja spesialistit saavat yhdessä viimeinkin hoidettua tämän suuren urakan ja rangaistuksen.
- Viimeinkin tämä tehtävä on hoidettu! sanoi Amber lyöden käsiään yhteen puhdistaakseen kaikesta pölystä ja liasta.
- Jep! Olen aivan poikki! vastasi Catherine. Hän ja ryhmä kaksi kun oli jo aikaisemmin saanut juhlasalin kuntoon, niin he lopuksi auttoivat ryhmä ykköstä aulojen siivoamisessa.
- Nyt voimme pitää jotkut omat pikkubileet ennen kuin muut tulevat! hihkaisi Kelly innoissaan, joka ei ollut ollenkaan väsynyt tästä hommasta. Hän kun ei paljoakaan ollut tehnyt tämän tehtävän eteen vaan oli vain jutellut Jacobin kanssa ja tutustunut tähän vähän paremmin.
- Ehkä ei aivan heti pidetä mitään juhlia. Olemme kaikki nimittäin aivan poikki, vastasi Emma ja istahti Jeremyn viereen pääovien ala-aulan portaille väsyneenä.
- No mitä me sitten tehdään? kysyi Kelly, joka oli juuri aivan täynnä energiaa. Sitten alkoi kuulua kovaa töminää ulkoa, kuin joku suuri sotajoukko olisi marssinut aivan Alfean pihalla. Tytöt ja spesialistit katsoivat ikkunasta ulos ja huomasivat aivan oikean hirviöarmeijan kulkevan tasaiseen tahtiin kohti Alfeaa.
- Ja mitäs tämä nyt on? kysyi Kelly ja juoksi muiden kanssa ulos katsomaan tarkemmin tätä tapahtumaa. Oli se kyllä se hirviöarmeija, joka oli aivan Alfean portin toisella puolella. Hirviöarmeijaa johti vanhat tutut Witchie-noidat ja yllättyivät Minx Clubilaisista.
- Tytöt hyvät! Jäittekö luokkaretki bussista pois vai mitä kummaa te täällä oikein teette? kysyi Shana Minxeiltä.
- Sitä samaa voisimme kysyä teiltä! huudahti Amber ja keijut muuntautuivat ensimmäiseen Charmix-muotoonsa. Spesialistitkin vaihtoivat vapaa-ajan vaatteensa spesialistiasuun ja ottivat aseensa esiin. Tästä olisi tulossa kova taistelu!
   Iris nousi lentoon ja lähetti ison mustan taikapallon kohti keijuja. Keijut eivät ehtineet väistää, joten pallon räjähtäessä tytöt lensivät sen mukana kauemmas räjähdyspaikasta. Spesialistit auttoivat heidät ylös paitsi Trent, joka lähetti erityisellä miekallaan valtavan taika-aaltosäteen kohti noitia ja noidat putosivat maahan.
- Tuo on oikea taikamiekka! huokaisi Dawn.
- …mutta se ei meitä estä! jatkoi Iris ja lähetti yhden hirviöistä tekemään Trentistä selvää. Muut spesialistit menivät auttamaan Trentiä, kunnes loputkin hirviöt hyökkäsivät Alfeaan. Minxit saivat pysäytettyä hirviöitä taioillaan, mutta tärkeintä olisi saada hoidettua noidat, hirviöiden luojat pois tieltä.
- Tytöt, meidän on pakko muuntauduttava uuteen Charmix-muotoon. Vain siten saamme hoidettua noidat ja heidän Gloomixin! huusi Amber kaiken taistelun aiheuttaneen metelin keskeltä muille keijuille. Keijut kokoontuivat yhteen ryhmään ja huudahtivat:
- Charmix! Tytöt saivat omat Charmix-rintakoristeensa ja – laukkunsa esille muuntautuessaan kokonaiseen Charmixiinsa.
- Vau! Näytämme upeilta, sanoi Kelly ihastellessaan omaa rintakoristettaan ja laukkuaan.
- Niin ja ennen kaikkea voimakkaammilta, jatkoi Amber ja tytöt olivat valmiita viimeiseen taisteluun noitia vastaan.

Jakso 17: Rangaistus

Oli uusi aamu ja kaikki oppilaat olivat ruokalassa syömässä aamupalaa, kunnes rehtori pyysi oppilaiden huomiota. Kova pulina lakkasi ja ruokalaan tuli hiiren hiljaista.
- Kiitos ja hyvää huomenta kaikki oppilaat! Kuten varmaan tiedättekin, niin tänään on viimeinen koulupäivä tänä vuonna täällä Alfeassa. Ja senpä takia tänään ei ole mitään koulutunteja, kertoi rehtori. Kaikki oppilaat alkoivat hurrata, mutta hiljentyivät, kun huomasivat rehtorilla olevan lisää asiaa.
- Mutta tänään on silti luvassa pientä ohjelmaa. Muun muassa kaikille luokille on järjestetty tälle päivälle pieni ja lyhyt opintoretki, missä opiskelette vielä vähän ja opitte uutta näin viimeisenä päivänä. Jokainen luokka on jaettu keskenään kahteen ryhmään ja jokainen ryhmä menee aamupalan jälkeen omalle lentoalukselleen ja lähtevät retkelle jonnekin päin Magixia. Jokainen on jo jaettu omaan ryhmään ja löydätte tiedot niistä ryhmistä ilmoitustaululta. Ja sitten illalla, joskus suunnilleen kello kuusi saavumme kaikki Alfeaan pitämään suuria juhlia yhdessä tuolla Alfean juhlasalissa. Juhliin on luvassa kaikkea hauskaa ohjelmaa! Juhlien loputtua onkin sitten vielä iltapala ja sen jälkeen kaikki menevät nukkumaan. Sitten huomenna pakataan tavarat, siivotaan oma huone yhdessä huonetovereiden kanssa ja palataan takaisin omille kotiplaneetoillemme. Tässä olisi siis tämän päivän ja huomisen suunnitelmat ja nyt voittekin jatkaa ruokailuanne! rehtori lopetti puheensa ja kaikki jatkoivat syömistä ja juttelua keskenään.
- Äh, aluksi sanotaan ettei ole tunteja, mutta silti on joku tylsä opintoretki. Voiko tämä enää tylsemmäksi mennä, sanoi Kelly kunnes hän huomasi rehtorin tulevan tyttöjen pöytään.
- Tytöt, minulla olisi teillä asiaa! sanoi rehtori ja tämän kuullessaan melkein kaikki tytöt nielaisivat. Olikohan rehtori sittenkin kuullut tästä viimeöisestä ”murtautumisesta” Pilvitornille?
- Te ette tänään lähde opintoretkelle, kertoi rehtori. Tästä Kelly oli aivan onnessaan, sillä juuri hän oli valittanut tylsästä opintoretkestä. Rehtori jatkoi juttuaan:
- Mutta sen sijaan, sopivana rangaistuksena teille siitä, kun viime yönä menitte ilman lupaa Pilvitornille häiritsemään, niin saatte luvan siivota Alfean kaikki aulat ja järjestää suuren juhlasalin illan juhlia varten ja ilman taikaa! Koulun loputtua siivoojat siivoavat koulun luokkahuoneet ja muut loput huoneet.
- Perun puheeni siitä, mitä sanoin äskettäin, sanoi Kelly ja painoi päänsä pöytään vielä tylsistyneempänä. Hän kun oli aiemmin kysynyt itseltään, että voiko tämä päivä enää tylsemmäksi mennä.
- Mutta miksi? Jo pelkästään juhlasalin järjesteleminen on iso juttu, vieläpä kun sen pitäisi olla valmis ennen kuutta, valittivat tytöt.
- Sain rehtori Gildalta viestin yöllä ja mietin sitten tässä aamulla tällaisen rangaistuksen teille. Toivottavasti opitte tästä jotain! sanoi rehtori Francesca vielä loppuun ja käveli omaan pöytään jatkamaan ruokailuaan.
- No, jos teemme yhteistyötä, niin saamme tämän suuren tehtävän hoidettua ajoissa. Aloitetaan hommat heti, kun kaikki ovat lähteneet, sanoi Amber ystävilleen.
- Ja kutsutaan spesialistit mukaan! huudahti Kelly.
- Joo, heillä kuulemma loppui koulu tänään, joten heillä on ehkä varmaan aikaa auttaa meitä, vastasi Emma ja otti lusikallisen murojaan suuhun.
   Päätettiin tehdä näin! Pian koululaiset lähtivätkin jo retkillensä ja nyt koulu on Minxien ja pian myös spesialistien käsissä. Kun spesialistit saapuivat koululle, jaettiin kaikki kahteen ryhmään: ryhmä yksi hoitaa Alfean aulojen siivoamisen ja ryhmä kaksi juhlasalin järjestelemisen. Kun joku ryhmistä on valmis ennen toista ryhmää, voi mennä auttamaan toista ryhmää, niin tämä tehtävä tulee nopeammin hoidettua. Ryhmä ykköseen kuuluu Amber, Alex, Jessica, Alfred, Emma ja Jeremy. Ryhmä kakkoseen kuuluu Kelly, Jacob, Catherine, Trent, Yasmine ja Arthur.
   Amber kävi hakemassa siivouskomerosta siivoustarvikkeet ja jakoi ne kaikille. Joukossa oli moppeja, ämpäreitä, rikkalapioita ja pölyhuiskia. Catherine, ennen kuin hän lähti oman ryhmänsä kanssa hoitamaan juhlasalin, laittoi vähän musiikkia siivousryhmän piristykseksi.
- Kaikki hoituu paremmin musiikin kanssa! hän sanoi ja lähti juhlasalille.
- No, eiköhän aloiteta! sanoi Amber ja aloitti suuren siivousurakan ryhmänsä kanssa.
   Samaan aikaan juhlasalissa, Yasmine ja Arthur laittavat koristeserpentiiniä ympäri juhlasalia, Kelly ja Jacob valitsevat yhdessä sopivaa musiikkia juhliin Catherinen avustuksella. Kun Catherine on antanut tarpeeksi vinkkejä hyvästä juhlamusiikista, niin hän menee auttamaan Trentiä muun juhlakoristelun laittamisessa. Alfean ala-aulasta aloittaneessa ykkösryhmässä Jessica ja Alfred pyyhkivät pölyjä pölyhuiskilla, Amber ja Alex puhdistavat kaikki maahan tippuneet pölyt ja roskat rikkalapioilla ja Emma ja Jeremy sen jälkeen pesevät lattian moppien ja vesiämpäreiden kanssa. Lopuksi kaikki yhdessä pesevät vielä ikkunatkin.
   Myös Pilvitornin noidilla on alkanut loma ja siitä noidat ovat mielissään. Ja Witchieilläkin on uusi suunnitelma Minxejä vastaan! He aikovat tuhota Alfean keijukoulun ja pikkukeijukaiset sen mukana ja sen jälkeen valloittaa koko Magix. Pysyykö koulu ja koko taikaulottuvuus pystyssä muiden keijujen ja opettajien ollessa retkellään? Pystyvätkö Minxit yhdessä spesialistien kanssa pysäyttämään tämän?

Jakso 16: Yllätys Pilvitornilla

- Okei, miten me aiotaan lopulta päihittää Witchiet? kysyi Amber kaikkien istuessa olohuoneessa suunnittelemassa Witchien tuhoa.
- Pyydetään apua opettajilta ja yhdessä tuhotaan heidät? ehdotti Jessica.
- Se voisi olla muuten hyvä, ehti Amber sanoa, kunnes Kelly jatkoi hänen puolestaan.
- …mutta minusta opettajien ei pitäisi sotkeutua tähän asiaan. Hei, nyt minä keksin! Mitäpä jos me tänä yönä menisimme Pilvitornille, yllättäisimme heidät ja tuhottaisiin heidät lopullisesti?
Muut katsoivat toisiaan. He eivät olleet oikein varmoja tästä Kellyn ideasta.
- Kelly, tuo on ihan hyvä idea, mutta miten me päästään Pilvitornille ilman, että kukaan huomaisi sitä? kysyi Amber.
-Hmm… Tietenkin maan alla kulkevien käytävin kautta! huudahti Kelly, mutta ei onneksi niin kovaa, että olisi kulunut naapurihuoneeseen.
- Hetkinen, mistä sinä tiedät Alfean, Pilvitornin ja Punalähteen kautta kulkevista maan alaisista käytävistä? kysyi Emma.
- No, olen kuullut kaikenlaista äitini ja hänen ystäviensä seikkailuista ja hän kerran mainitsi näistä maan alaisista käytävistä, jos vaikka tulisin joskus tarvitsemaan niitä, kertoi Kelly.
- Ja oletko aivan varma, että tuo sinun suunnitelmasi tulee onnistumaan? kysyi Catherine.
- Varmasti! Mutta jos me ei saada noitia tuhottua lopullisesti, niin sitten yritämme saada heille erotuksen Pilvitornista, jolloin heistä ei olisi enää harmia, sanoi Kelly tyytyväisenä hienosta suunnitelmastaan.
- No, meillä ei ole muitakaan vaihtoehtoja. Eli tänä yönä, kello 12 keskiyöllä, kun kaikki ovat nukkumassa, niin herätään, puetaan päälle ja kokoonnutaan kaikki maan alaisten käytävien luokse. Sitten niitä käytäviä pitkin menemme Pilvitornille ja teemme Witchieistä lopun, selitti Amber suunnitelman vielä kerran, mutta tarkemmin.
- Muuten, Kelly, tiedätkö mistä pääsee niiden maan alaisten käytävien luokse? kysyi Amber vielä Kellyltä.
- Joo, mutta sitä on vähän vaikea selittää. Jospa me kaikki kokoonnutaan tämän meidän huoneemme ns. eteiseen ja sitten minä johdatan teidät niiden käytävien luokse, ehdotti Kelly.
- Selvä! Mennään nyt iltapalalle ja valmistaudutaan pienille ”päivä” unille, sanoi Amber kaikille selvästi.
- Ja sinä voit Emma laittaa siihen sinun hypersuperhiljaiseen herätyskelloosi herätyksen. Niin ei koko koulu herää siihen, kun me heräämme yöllä ja emme jää kiinni. Ja kun sinä olet herännyt, niin tulet herättämään meidät muut, sanoi Kelly vielä loppuun.
- Joo, mutta Kelly. Sen laitteeni nimi ei ole mikään hypersuperhiljainen herätyskello, ihan tiedoksesi vaan, selitti Emma tarkemmin.
- Jaa, no kuitenkin joku sellainen, vastasi Kelly ja naurahti.
   Tämän jälkeen tytöt menivät iltapalalle ja valmistautuivat lyhyille yöunilleen. Sitten he menivät nukkumaan ja Emma laittoi herätyksen herätyskelloonsa kello kahdentoista kohdalle. Ei ehtinyt kovin kauaa mennä, kun jo Emman herätyskello soi merkiksi siitä, että kello on 12 keskiyöllä.
- Herää Kelly. On aika nousta ylös, sanoi Emma puoliksi kuiskaten Kellyn korvan juuressa.
- Ei, annan minun nyt jatkaa kauneusuniani! vastasi Kelly ja vaihtoi asentoaan.
- Tule nyt vain! Sinunhan tämä idea oli, sanoi Emma vähän kovemmalla äänellä.
- Ai onko jo aamu? Ai niin, se tehtävä, sanoi Kelly tajutessaan koko homman ja vaihtoi äkkiä vaatteensa.
   Myöhemmin kaikki olivat jo valmiita ja Kellyn johdatuksella menivät hiljaa Magixin maan alaisille käytäville. Tytöt kävelivät noin puoli tuntia käytävillä etsien sisään käyntiä Pilvitornille, kunnes viimeinkin saapuivat määränpäähänsä. Tämän jälkeen he ihan hiljaa etsiskelivät jonkin aikaa Witchieiden huonetta, välillä eksyneenäkin asuntolan käytävillä, kunnes he viimein löysivät oikean oven ja avasivat sen.
- Huomenta Minxit! Oletteko te kenties eksyneet väärään huoneeseen tai jopa väärään kouluun? kysyi Iris seisoessaan huoneen keskellä ja yksi muista noidista sulki oven kiinni, etteivät keijut pääsisi karkaamaan.
- Mitä?! Mistä te tiesitte tulostamme? kysyi Kelly vähän vihaisella äänen sävyllä.
- No, satuimme kuulemaan kuiskuttelunne ja askeleenne käytävillä ja päätimme yllättää teidät. No, mitä asiaa teillä on meille vai haluatteko ottaa uuden kaksintaistelun? kysyi Iris mairea hymy kasvoillaan.
- Uutta kaksintaistelua tulimme hakemaan ja tällä kertaa me voitamme! sanoi Kelly melkein huutaen ja unohti kokonaan, että on keskiyö.
- Luulenpa, että olette hyvin väärässä! vastasi Iris ja lähetti viestin telepatian avulla Pilvitornin rehtori Gildalle. Gilda sai hyvin pian viestin, koska se tuli telepatian avulla ja pian hän taikoi itsensä Witchieiden huoneeseen.
- Alfean keijuja, keskiyöllä, minun koulussani?! Nyt te tytöt olette pulassa sillä ilmoitan tästä Alfean rehtori Francescalle.
- Voi ei! sanoivat kaikki keijut yhteen ääneen.
- Ei, älä! huudahti Kelly kauhuissaan. Hän ei nimittäin halunnut itse tai muiden ystäviensä joutuvan pulaan hänen ”nerokkaan” suunnitelmansa takia.
- Lähetin viestin ja nyt te tytöt saatte luvan matkata takaisin sinne mistä tulittekin, sanoi Gilda ja kaikki tytöt lähtivät matkaamaan uutta matkaa takaisin Alfeaan vähän pitemmän reitin kautta, ei maan alaisten käytävien.
   Kun tytöt saapuivat koululle, ei onneksi tapahtunut mitään eikä kukaan herännyt siihen. Tytöt reippaasti tallustelivat takaisin huoneeseensa ja näyttivät vähän vihaiset ilmeensä Kellylle.
- Mitä? Miksi te minua noin katsotte? En tiennyt, että Witchiet heräisivät ja joutuisimme pulaan tämän hienon suunnitelmani takia, sanoi Kelly kuin yrittäen olla aivan viaton.
- Vai että hienon suunnitelman? Nyt olemme pahassa pulassa ja se on sinun syytäsi! vastasi Catherine vihaisena.
- Hei, tytöt! Eipä nyt ruveta syyttelemään muita tästä. Vaikka Kelly keksi tämän suunnitelman, niin emmehän me millään voineet tietää tässä käyvän jotain tällaista. Joten otetaan sitten joko rohkeina tai epävarmoina ansaitsemamme rangaistus vastaan. Mistä tietää, jos rehtori olisi tällä kertaa hyvällä tuulella ja ei antaisi kovin pahaa rangaistusta? Nyt, mennään kaikki takaisin nukkumaan ja katsotaan aamulla, mitä tulee tapahtumaan, sanoi Amber ja sai tytöt lopettamaan riitelyn.
   Seuraavaksi tytöt vaihtoivat jälleen vaatteensa ja menivät takaisin nukkumaan. Amber saattoi olla oikeassa, että ei heille saata tulla kovin kovaa rangaistusta, mutta silti kaikkia tyttöjä pelotti vähän huominen. Tai oikeastaan aamuinen, sillä kello oli jo puoli kolme ja seuraava päivä oli koittanut pari tuntia sitten.

Jakso 15: Iloa ja surua, vihaa ja onnellisuutta

Oli loman viimeinen päivä ja kaikki palasivat nyt takaisin Alfeaan. Kaikilla oli oikein hauska loma, jopa Emmallakin, vaikka hän pysyi vain Magixissa, niin hän sai silti kokea jotain aivan uskomattoman ihanaa. Jessicaa tämä kuitenkin vähän häiritsi ja haittasi. Vaikka ei Jessicalla muuten ole mitään väliä ja hän on iloinen veljensä ja hyvän ystävänsä puolesta, niin silti hän ei voi kuitenkaan sietää sitä ajatusta, että he seurustelevat. Kun nyt kaikki olivat palanneet takaisin Alfeaan, niin Emma halusi kertoa ystävillensä tämän iloisen asian.
- Hei kaikki ystäväni! Haluisin kertoa teille jonkin aivan ihanan uutisen, aloitti Emma saadakseen ystäviensä huomion.
- Oi, älä vain sano, että huomenna on yli määräinen vapaapäivä ja ei ole tunteja, toivoi Kelly innoissaan.
- No ei ihan mitään sellaista. Mutta ajattelin kertoa sen, että… minä ja Jeremy seurustellaan!
- Ihanko oikeesti? Vau, onnea! onnittelivat kaikki Emmaa.
- Vau, miten oikein pystyit siihen? Minä ja Jacob ei tunnuta olevan edes ystäviä, joten haluisin kuulla sinulta jotain vinkkejä tai jotain, sanoi Kelly Emmalle.
- Ehkä vähän myöhemmin Kelly, vastasi Emma. Kaikki onnittelivat ja halasivat Emmaa paitsi Jessica.
- Jessica, kuulitko mitä Emma sanoi? Hän sanoi, että, ehti Kelly sanoa, kunnes Jessica vastasi päälle.
- Joo, minä tiedän jo! Tämän sanottuaan Jessica meni makuuhuoneeseensa ja pamautti oven kiinni.
- Mikä hänelle tuli? En minä sanonut mitään väärää, ihmetteli Kelly.
- Minä menen puhumaan hänelle, sanoi Emma ja meni hänen makuuhuoneeseensa.
- Hei, tervehti Emma hiljaa ja lähestyi varovaisesti Jessicaa, joka istui juuri sängyllään ja tuijotti seinää.
- Jessica, voit toki kertoa jos se häiritsee sinua, että seurustelen isoveljesi kanssa, sanoi Emma ja istui Jessican sängylle.
- Hän on kaksoisveljeni ja vain kaksi minuuttia minua vanhempi, tokaisi Jessica vähän vihaisella äänen sävyllä.
- Ymmärrän kyllä, että se saattaa olla vähän järkyttävä uutinen.
- Ai vain vähän?! Se on minulle kuule aika iso juttu! Silloin, kun sinä pyysit apua, niin luulin, että se tietty poika olisi joku ihan kuka tahansa muu Punalähteeltä, mutta sitten järkytyin kuullessani puhelimesta aivan selvästi Jeremyn äänen, mikä merkitsi, että juuri te kaksi seurustelette. En voinut uskoa tätä! Miten te saatoitte ja ette edes kertoneet minulle?!
- Mutta…
- Ei mitään muttia! Ja jos nyt ystävällisesti suostuisit lähtemään pois huoneestani? Haluaisin nimittäin olla yksin.
Emma lähti vähin äänin pois huoneesta. Hänkin oli aivan järkyttynyt, mutta vain tästä, mitä Jessica oli sanonut. Hän ei ollut koskaan nähnyt tai osannut koskaan kuvitella näkevänsä Jessican tällaisena. Ehkä se oli todellakin iso juttu Jessicalle ja nyt hän vain kaipaa hetken rauhaa tottuakseen tähän ajatukseen.
- No, mitä hän sanoi? kysyi Amber huolissaan.
- Ei mitään ihmeellistä, vastasi Emma kuin loukkaantuneena ja järkyttyneenä meni omaan huoneeseensa. Amber epäili vähän Emman sanomaa ja päätti mennä itsekin juttelemaan Jessicalle. Kun hän avasi oven, hän kuuli huoneen toisesta päästä pientä nyyhkytystä. Amber sulki oven ja huomasi nyyhkytyksen lakanneen.
- Jessica, sinäkö se siellä? kysyi Amber.
- Anna minun olla! vastasi Jessica hiukan vihaisena, mutta hänen äänestään kuuli, että hän oli tainnut juuri itkeä.
- Jessica, se olen minä, Amber. Olen huonetoverisi ja minulle sinä voit kertoa kaiken, sanoi Amber rauhallisella äänen sävyllä.
- Haluaisin olla nyt vain yksin, vastasi Jessica. Amber käveli vähän lähemmäs ja huomasi Jessican istumassa huoneen nurkassa selkä kohti Amberia.
- Mutta tiedän, että sinulla on varmasti jokin hätänä ja vähän paha olla, sanoi Amber saadakseen toisen mahdollisuuden.
- Ei minulla ole mikään. Jos et vielä ymmärtänyt, niin haluisin olla yksin, vastasi Jessica painottaen viimeistä sanaa. Amber päätti olla tekemättä mitään. Hän istui sängylleen ja päätti odottaa, jos vaikka hetken kuluttua Jessica itse kertoisi huolensa. Huoneessa vallitsi kammottava hiljaisuus. Kuului vain, kun Jessica niiskutti nurkassaan. Amber kohteliaana otti hänen omasta nenäliinapaketistaan yhden nenäliinan ja ojensi sitä Jessicalle. Jessica epäröi hetken, mutta otti sen heti sanomattaan mitään ja niisti. Amber istui takaisin sängylle ja odotti. Pian Jessica vei itse oman likaisen nenäliinan roskakoriin ja istui Amberin viereen.
- Minä en ole oikein ollut oma itseni lähiaikoina, kertoi Jessica.
- Johtuisikohan se…? kysyi Amber varovaisesti.
- Kyllä, juuri siitä Emman uutisesta. Sisimmässäni minä tunnen iloa ja onnea Emman ja Jeremyn puolesta, mutta kuitenkin tunnen vihaa ja surua samanaikaisesti. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuo uutinen oli hyvä asia ja olen siitä onnellinen, mutta kuitenkin se oli minulle myös oikea järkytys.
- Ymmärrän.
- Ja kun Emma yritti äsken puhua kanssani, niin en ymmärrä, mikä minuun oikein meni. Näköjään se viha ja lopulta suru voitti ja nyt minua hävettää, kun en ollut alun alkaenkaan onnellinen Emman ja Jeremyn puolesta. Ja taisin sanoa kyllä ehkä vähän loukkaavastikin Emmalle äsken ja nyt minua kaduttaa.
- Mmm… Mitäpä jos yrittäisit uudelleen, menisit juttelemaan ja pyytäisit anteeksi Emmalta?
- Noo, voisihan sitä…, sanoi Jessica epäröiden ja lähti ulos huoneesta. Hän meni Emman ja Kellyn huoneen oven luokse ja koputti siihen. Emma avasi oven ja päästi silti Jessican sisään, vaikka tämä oli juuri loukannut häntä.
- Emma, minä… minä haluaisin pyytää anteeksi! Minä olin koko ajan sisimmässäni tuntenut iloa ja onnea sinun ja Jeremyn puolesta, mutta toisaalta tunsin myös vihaa ja surua samanaikaisesti ja lopulta, kun tulit juttelemaan minulle, niin viha voitti. Ja olisin nyt hyvin pahoillani siitä, että loukkasin sinua, sanoi Jessica, jonka naamassa oli vielä vähän jälkiä itkusta ja silmät punaiset, vaikka hän oli pyyhkinyt kyyneleet pois.
- Ymmärrän Jessica… ja annan sinulle anteeksi, vastasi Emma myötätuntoisesti.
- Oikeasti, kaikkien niiden ilkeiden sanojeni ja sen kaiken vihan jälkeen? kysyi Jessica hämmästyneenä.
- Kyllä. Ymmärrän, että aluksi se voi olla oikea järkytys, mutta sinä olet kuitenkin ystäväni ja ystävät antavat aina anteeksi ja unohtavat riitansa, vastasi Emma.
- Totta! sanoi Jessica vielä päätteeksi ja ystävykset halasivat toisiaan. Sitten tapahtui jotain, mikä on kaikille tytöille tärkeätä! Jessican sydämen kohdalle ilmestyi hänen oma Charmix-rintakoristeensa ja hän oli saanut kokonaisen Charmixin. Vaikkakin viimeisenä koko joukosta, viimeisenä muttei vähäisimpänä.
- Jessica, sinä sait kokonaisen Charmixin! hihkaisi Emma.
- Sainko? Jee! Nyt voi viimeinkin koittaa viimeinen taistelu Witchietä vastaan, vastasi Jessica valmiina tulevaan koitokseen.

Jakso 14: Tunteiden vuoristorataa

Kaikilla sujui loma oikein hyvin ja kaikki olivat lähteneet loman ajaksi kotiin. Paitsi Emma ja Jessica jäivät Alfeaan, koska loma on hyvin lyhyt ja heidän kotiplaneetoillensa on aika pitkä matka.
   Nyt Emma istui ikkunalaudan päällä katsellen kännykästään Jeremyn kuvia. Hän todellakin on kovasti ihastunut Jeremyyn, mutta sen verran ujona ihmisenä hän ei uskalla kertoa tunteistaan hänelle. Emma huokaisi ja meni katsomaan, mitä Jessica tekee. Jessica oli juuri huoneen pienessä välitilassa eli ns. olohuoneessa harjoittelemassa yhtä kukkaloitsua.
- Hei Jessica! Mitä puuhaat? kysyi Emma, joka istui sohvalle.
- Harjoittelen erästä loitsua. Sen nimi on Lotus Nopeutus. Sen avulla saan kukat kasvamaan nopeammin, kertoi Jessica, joka innoissaan harjoitteli tätä loitsua.
- Kiva… Muuten Jessica, olisiko sinulla hetki aikaa?
- Tietty ystäväiseni! Mitä sinä halusit kertoa?
- Noo…
- Niin? Kerro ihan rohkeasti vaan.
- No… Minä olen ihastunut.
- Kiva. Keneen?
- Sillä ei ole niin paljon väliä, mutta en tiedä, miten uskaltaisin kertoa hänelle tunteistani.
- No, riippuu missä hän on, tai siis missä hän asuu ja silleen.
- Hän on Punalähteellä.
- Ahaa, eli tämän ei pitäisi olla ainakaan kovin vaikeata. Jos sinä oikeasti pidät hänestä, niin menet ihan rohkeasti hänelle kertomaan tunteistasi. Se voi olla aika vaikeata, mutta kannattaa vain rohkeasti mennä kertomaan. Ei se ole noloa, jos hän ei tunne samalla tavoin sinua kohtaan. Tärkeintä on, että sinä ja hän tietävät sen. Ja mistä sen tietää jos hän tuntisi samalla tavoin sinua kohtaan…
- Olet oikeassa. Soittaisinko hänelle?
- Soita vaan, minä voin olla tukenasi. Tai järjestä joku tapaaminen.
- Hmm… Minä sovin tapaamisen hänen kanssaan Punalähteellä.
- Okei. Nyt vain rohkeasti soita hänelle.
- Joo. Tämän sanottuaan Emma otti kännykkänsä esille ja soitti Jeremylle. Hetkeen ei kuulunut kuin vain puhelimen tuuttausta, kunnes Jeremy vastasi siihen.
- Ai moi Emma! Mitä asiaa? kuului puhelimesta.
- Moi! Niin ajattelin, kun sinä et ole lähtenyt lomalla minnekään, niin voisimme vaikka tavata siellä Punalähteellä tai jossain? sanoi Emma Jessica vieressään uteliaana.
- Joo, kyllä se minulle käy. Tule vaikka huoneeseeni, niin voidaan vaikka pelata videopelejä tai tehdä muuta hauskaa, nyt kun on loma.
- Kuulostaa hauskalta. Lähden sinne heti tulemaan!
- Joo, moikka!
- Heippa!
- No, mitä hän sanoi? kysyi Jessica uteliaana.
- Hän sanoi, että tulen Punalähteelle, hänen huoneeseensa. Lähdenkin heti sinne! sanoi Emma ja lähti ovelle laittamaan kenkiä jalkaan.
- Onnea matkaan! toivotti Jessica ennen Emman lähtöä.
- Kiitti! Nähdään! sanoi Emma vielä ja lähti kohti Punalähdettä.
   Pian hän saapui perille ja oli juuri nyt Jeremyn oven edessä. Hän koputti oveen ja pian oven tuli avaamaan Jeremy.
- Huomenta! Tule vain sisään! sanoi Jeremy ja päästi Emman sisään.
- Kiitos! Oletko täällä aivan yksin? kysyi Emma, kun huomasi huoneen vaikuttavan kovin hiljaiselta.
- Joo! Huonetoverini Arthur lähti heti ensimmäisenä lomapäivänä Androkselle, kertoi Jeremy ja istui työpöydän tuolille.
- Ahaa, vastasi Emma ja istui Jeremyn sängylle.
- No, mitä tehdään? kysyi Jeremy.
- Noo, ennen kuin tehdään mitään, niin haluisin kertoa sinulle jotain, sanoi Emma.
- Okei. Minullakin olisi kyllä myös vähän jotain asiaa.
- Aijaa. Kumpi kertoo ensin?
- Vaikka sinä.
- No, okei. Olen kauan halunnut sanoa tämän, tai no, oikeastaan melkein heti kun tavattiin. Sinä olet hyvin samanlainen kuin minä ja pidät samanlaisista asioista ja se on hyvä juttu. Niin olen jo jonkin aikaa halunnut kertoa tämän, mutta sen hippusen verran, mitä minulla on ujoutta, niin on estänyt minua kertomasta tätä. Mutta nyt kerron sen. Eli, Jeremy, minä… minä… minä pidän sinusta. Et kai ole vihainen?
- En tietenkään. Tämä vain tuli yllätyksenä sillä… minäkin… pidän sinusta.
- Oikeasti ja et ole kertonut tästä aiemmin?
- En ole vain uskaltanut, kun pelkäsin aivan liikaa.
- Sama täällä.
- Tämä kyllä tuli yllätyksenä, sillä itsekin aion juuri kertoa tästä. Joten… seurustellaanko?
- Tietty, jos sinä haluat ja kun me pidetään toisistamme ja, Emma ei ehtinyt sanoa enempää, kunnes Jeremy suuteli tätä. Emman posket alkoivat vähän punoittaa. Vaikka hän pitää Jeremystä ja on kauan odottanut tätä päivää, niin silti tämä tuntui jotenkin hassulta. Emma hymyili takaisin ja huomasi jotain ihmeellistä. Hänen sydämensä kohdalle ilmestyi hetkeksi hänen oma Charmix-rintakoriste, joka merkitsi sitä, että hän sai oman kokonaisen Charmixinsa.
   Aikaa kului ja Jessicaa jännitti. Hän ei malttanut odottaa uutisia Emmalta, kuullakseen, että onnistuiko hän ja että pettyikö hän vai oliko tämä hänen ihanin päivä ikinä. Jessica liian uteliaana päätti soittaa Emmalle. Samaan aikaan Emma ja Jeremy pelasivat juuri jotain videopeliä, kunnes Emman kännykkä alkoi soida.
- Haloo? vastasi Emma.
- Hei Emma, Jessica täällä. En malttanut odottaa, joten halusin jo nyt liian uteliaana saada tietää, että onnistuitko tehtävässäsi?
- Joo, onnistuin ja nyt… me seurustellaan!
- Oikeasti? Aw, tämä on liiankin suloista. Onnea teille kahdelle!
- Kiitos.
- Kuuluuko sieltä taustalta videopelien ääniä?
- Joo. Jeremy, pistäisitkö sen hiljaisemmalle?
- Joo, vastasi Jeremy ja pienensi peliääniä.
- Niin, mihin jäimmekään? kysyi Emma Jessicalta, mutta huomasi, että Jessica oli juuri lopettanut puhelun.
- Hän lopetti. No, jatketaan tätä peliä siitä mihin jäimme, sanoi Jessica ja otti peliohjaimen takaisin käsiinsä.
   Samaan aikaan Alfeassa, Jessica luona Jessica vain pitelee kännykkäänsä kädessä ja sormea luurin kohdalla. Hänen ilmeensä oli, kuin hän olisi nähnyt jotain yllättävää tai että hänet olisi yllätetty yllätysjuhlilla tai muulla vastaavalla.
- Sanoiko Emma juuri Jeremy? Ja kuuluiko sieltä juuri Jeremyn, minun veljeni ääni? Ei voi, ei voi olla… Ei kai vaan minun hyvä ystäväni ja kaksoisveljeni seurustele keskenään?!