Alkoi viimeinkin viimeinen taistelu Witchieiden ja Minxien
välillä. Mukana oli auttamassa spesialistit, jotka estivät Witchieiden
hirviöarmeijaa tuhoamasta koulua. Keijut tuijottivat noitia ja noidat keijuja.
Oli hiljaista. Taustalta kuului vain spesialistien ja hirviöiden välinen
taistelu. Kaikki odottivat, että kuka aloittaisi tämän suuren taistelun.
- Äh, en jaksa odottaa! sanoi Kelly kärsimättömänä ja loi suuren valopallon noitia kohti, mutta Iris esti sen mustalla kilvellä, joka näytti aivan mustalla värjätyltä jäältä. Shana jatkoi ja loi vihaisia lintuja Kellyä nokkimaan ja kiusaamaan.
- Aah, apua! Tehkää joku näille typerille linnuille jotain! huusi Kelly joka tuskissaan yritti varoa lintuja nokkimasta häntä. Hän vähitellen lensi maan kamaralle ja huomasi, kuinka Jacob tuhosi nämä lintuilluusiot omalla tappara-kirveellään.
- Kiitos Jacob, kiitti Kelly ja lensi takaisin ystäviensä luokse.
- Kuinka kehtaatte tulla tuhoamaan koulumme! huudahti Yasmine ja loi, kuin tyhjästä suuren aallon noitia kohti. Noidat eivät voineet tehdä tälle aallolle mitään ja tämä aalto pärskähti noitien päälle, kunnes Yasmine loihti sen kadoksiin. Vihaisena Iris loi suuren mustan pyörteen, kuin tornadon, joka näytti paljon pelottavammalta kuin tavallinen tornado. Tytöt pitivät toisiaan käsistä kiinni, mutta silti joidenkin ote lipesi ja loppujen lopuksi kaikki joutuivat tornadon riepoteltavaksi. Kelly valon voimillaan tuhosi tämän mustan tornadon. Kun tornadoa ei enää ollut, kaikki putosivat siitä seurauksesta maahan kovaa vauhtia. Jeremy ehti juuri sopivasti saamaan Emman kiinni, mutta Jessica taas tippui maahan tämän viereen. Jessica sai noustua ylös vaikka kovan tällin saikin putouksesta ja vihaisena meni puhumaan Jeremylle.
- Miksi sinä et ottanut minua kiinni? kysyi Jessica vihaisena.
- No, koska…
- Vaikka olen sinun siskosi, niin et siltikään huolinut minua!
- Hei, nyt ei ole aikaa riidellä! huudahti Amber, jonka auttoi Alex parhaimmillaan pystyyn.
- Ei kai vaan sattunut? kysyi Alex.
- Ei, kiitos, kiitti Amber ja pyyhki maan tomuja vaatteistaan. Haparoiden hän ja muut keijut palasivat asemiinsa, vaikkakin tällä kertaa ei ilmassa.
- Dawn, nyt on sinun vuorosi! sanoi Iris ja Dawn loi käsistään violetin väristä mustaa taikaa. Keijut kaatuivat tästä voimasta maahan ja pitelivät päätään ja korviaan. Tämä taika oli kuin jotain hyvin ärsyttävää ääntä, joka sai samalla keijut näkemään pahimmat painajaisensa.
- Lohikäärmeen liekkini on varastettu! huusi Amber maassa pidellen päätään kuin olisi juuri lyönyt sen johonkin. Hän näki juuri oman pahimman painajaisensa.
- Jacob ei rakasta minua enää! huusi puolestaan Kelly samanlaisessa tilanteessa kuin Amber.
- Ihmiset tuhoavat kaikkien planeettojen metsät ja kasvustot! Eläimet, ihmiset, koko universumi kuolee! huusi Jessica samanaikaisesti.
- Rakas pikkusiskoni kuolee! huusi Catherine yhtä pahoissa tuskissa.
- Jeremy jättää minut, Jessica vihaa minua ja kaikki jättävät minut yksin! huusi Emma, kuten myös Yasmine nähdessään pahinta painajaistaan:
- Äitini kuolee ja minulla ei ole enää ketään!
Spesialistit yrittivät tehdä jotain ja auttaa keijuja, mutta keijut eivät heränneet ja näkivät vain painajaisiaan kovissa tuskissaan. Spesialistit hyökkäsivät noitia vastaan. Alex ja Trent juoksivat kohti noitia miekat sojossa. Shana loi heille pari miekkailluusiota, joita ei aivan heti tuhonnut. Alex ja Trent joutuivat miekkailemaan ilmassa leijuvia Shanan mielen voimalla toimivia miekkoja vastaan. Jacob puolestaan jatkoi taistelemista hirviöarmeijaa vastaan tapparallaan. Alfred auttoi Jacobia ja yritti tuhota hirviöitä heittotähdillään. Jeremy puolestaan yritti saada Dawnin lopettamaan painajaistaikansa laserpyssyllään, mutta asiaa vaikeutti Iris, joka suojasi Dawnia. Arthur taas yritti estää Irisiä omalla keihäällään. Lopulta hän sai häädettyä Irisin pois, Dawn jäi ilman suojaa, Jeremyn laserpyssyn laser osui Dawniin ja keijut vaikenivat. Keijujen painajaiset loppuivat ja nyt he olivat aivan hiljaa ja makasivat vielä maassa, kunnes avasivat silmänsä ja nousivat ylös hämmentyneinä.
- Mitä juuri tapahtui? kysyi Yasmine.
- Yksi noidista loi teille loitsullaan painajaisia, mutta nyt olette taas kunnossa, vastasi Jacob, jolla oli vähän ongelmia hirviöiden kanssa. Kelly meni hänen apuun ja muut keijut menivät takaisin asemiinsa.
- Nyt saa riittää! huusi Amber ja alkoi hohtaa kaikkia tulen värejä samalla lailla kuin ensimmäisessä taistelussa Witchieitä vastaan. Hän juuri valmisteli kaikista voimakkainta taikaansa. Sillä aikaa muut keijut pitivät noidat kiireisinä omilla loitsuillaan. Jessica sitoi noidat kiinni toisiinsa vahvalla kasviköynnöksellä. Emma lisäsi siihen vähän sähköisyyttä, etteivät noidat rimpuilisi siitä irti. Yasmine loi suuren vesikuplan noitien ympärille ja Catherine kuplan sisälle kamalaa ääntä. Silloin Amber sai luotua voimillaan suuren liekehtivän punaisen lohikäärmeen ja hän lähetti sen kohti noitia ja sai aikaan ison räjähdyksen. Noidat olivat tämän jälkeen niin väsyneitä, etteivät enää saaneet pidettyä hirviöarmeijan hirviöitä hengissä, jolloin hirviöt katosivat.
Kello alkoi olla kuusi ja lentoaluksia alkoi laskeutua Alfean pihalle. Muut oppilaat ja opettajat astuivat aluksista ulos ja ihmettelivät, että mitä juuri oli tapahtunut, kun olivat nähneet suurin räjähdyksen aluksien ikkunoista.
- Mitä ihmettä täällä on tapahtunut? kysyi rehtori ihmeissään Minxeiltä.
- Sitä voisitte kysyä heiltä, vastasi Yasmine ja osoitti noitia, jotka spesialistit olivat räjähdyksen jälkeen saaneet kiinni ja pitivät heitä juuri paikoillaan tuoden heitä rehtorin eteen.
- Pilvitornin noidat. Mitä te täällä minun koulussani teette tähän aikaan? kysyi rehtori, muttei saanut vastausta vihaisilta, mutta vaienneilta noidilta.
- He eivät taida puhua, mutta minä voin kertoa koko tapahtuman. Nuo noidat tulivat jonkin aikaa sitten suuren hirviöarmeijansa kanssa tänne Alfeaan tuhoamaan tämän koulun ja sen jälkeen varmaan muutakin koko Magixista jos me emme olisi olleet paikalla. Me yhdessä spesialistien kanssa saimme pysäytettyä nuo noidat ja nyt meidän pitäisi tehdä heille jotain, kertoi Amber.
- Se asian voi huolehtia rehtori Gilda, vastasi rehtori Francesca ja lähetti voimillaan noidat takaisin omalle koululleen, suoraan Gildan toimistoon ja ilmoitti tälle viestin noitien tekosista. Gilda ei ollut tyytyväinen tästä ja alkoi puhua Witchieille.
- Teissä on sitä jotain ja joku päivä teistä saattaisi tulla hyviä noitia. Tuo Alfean tuhoaminen kuulosti hyvin noitamaiselta suunnitelmalta ja tykkäsin siitä, mutta kuulemma rouva Francesca ei pitänyt siitä- Ja hän kertoi vielä, että olisitte varmaan tuhonneet loputkin Magixista, jos eräät keijut eivät olisi päihittäneet teitä. Minä en voi valitettavasti sallia tätä, joten saatte varoituksen, sanoi Gilda.
- Selvä se rehtori, vastasi Iris ja oli juuri kävelemässä pois Gildan toimistosta, kunnes Gilda pysäytti heidät ja jatkoi asiaansa:
- … ja nyt, kun teillä on aivan liian paljon varoituksia, niin erotan teidät koulusta.
- Mutta… mutta… te ette voi tehdä näin! sanoi Dawn järkyttyneenä.
- Niin. Mitä me sitten oikein tehdään? kysyi Shana.
- Luulenpa, että Magixin kaupungin johtajat eivät pahastu siitä, jos lähetän teidät kaupungille keräämään roskia vapaaehtoisina, mutta tällä kertaa minä pakotan teidät sinne, sanoi Gilda ja päästi noidat puhisten menemään ulos hänen toimistostaan. Seuraavaksi hän lähetti tiedon noidista Francescalle.
- Sain juuri Gildalta tiedotteen ja kuulemma hän erotti nämä noidat koulustaan ja lähetti heidät Magixiin keräämään roskia vapaaehtoisina hänen toimestaan. Ja nyt kun kaikki on taas hyvin, niin voimmekin alkaa juhlia lukuvuoden päättymistä tuolla sisällä juhlasalissa! sanoi rehtori Francesca ja kaikki hurrasivat iloisina ja lähtivät äkkiä vielä huoneisiinsa vaihtamaan juhlavaatteensa päälle.
Pian alkoi juhlasali täyttyä juhlavieraista. Myös spesialistit olivat vaihtaneet vaatteensa vähän juhlallisempiin, koska heidät päästettiin näihin juhliin rehtorin erikoisluvalla. Nyt spesialistit odottivat salissa Minxejä, jotka olivat vielä vaihtamassa asujaan. Pian tytöt astuivat sisälle juhlasaliin omat kavaljeerinsa heitä siellä odottamassa.
- Vau, olet kaunis! ihasteli Alex Amberia.
- Kiitos! vastasi Amber ja hymyili Alexille.
- Saanko luvan? kysyi Alfred ojentaen kättänsä Jessicalle. Jessica antoi kätensä hymyillen Alfredille ja nämä lähtivät yhdessä tanssimaan tanssilattialle.
- Hei, tämä on lempikappaleeni! hihkaisi Catherine ja lähti myös tanssimaan. Trent tuli hänen kanssaan tanssimaan. Hymy suin muutkin lähtivät tanssimaan ja heillä oli oikein hauskaa juhlissa.
Kappaleen loputtua, keittiöstä tuotiin suuri kakku, joka oli tehty näitä juhlia varten. Rehtori meni kakun luokse ja ennen kuin hän leikkasi siitä ensimmäisenä palan, hän sanoi:
- Alfean lukuvuoden päätösjuhlien kunniaksi, minä rehtorina leikkaan ensimmäisenä tästä kakusta palan.
Tämän sanottuaan rehtori otti kakkuveitsen ja otti sillä palan kakusta. Kaikki taputtivat ja hurrasivat. Jotkut sitten osasivat olla niin innoissaan näistä juhlista, mutta olivathan nämä kyllä aika hienot juhlat. Pian muutkin opettajat ja oppilaat ottivat kakusta oman palan ja alkoivat herkutellen syödä sitä. Paikalle tuotiin keittiöstä myös kaksi noutopöytää, jossa oli kaikenlaisia juhlaherkkuja. Kolmas pöytä sisälsi juotavaa. Tytöt ja spesialistit hakivat syötävää ja juotavaa. Syödessään juteltiin niistä näistä. Kelly ja Jacob päättivät mennä vähän rauhallisempaan paikkaan juttelemaan.
- Kelly, kuulin silloin, kun sinä ja ystäväsi näitte pahoja painajaisianne, niin että sinun pahin painajaisesi oli, että… en rakastaisi sinua, sanoi Jacob Kellylle. Kellyn posket alkoivat punoittaa vähän nolostumisen merkiksi.
- Noo, niin. Koska minä… tykkään sinusta, kertoi Kelly.
- Aijaa. No ei siinä mitään. Ajattelin ottaa tämän puheen aiheeksi, sillä… no, minäkin pidän sinusta. Mutta en vain koskaan oikein kertonut tai näyttänyt sitä sinulle, koska muuten kaikki kaverini olisivat varmaan alkaneet kysellä tai jotain ja muutenkaan eivät tällaiset jutut oikein sovi luonteeseeni, niin olisin varmaan menettänyt maineeni, vastasi Jacob. Kelly vastasi tähän halauksella ja pari hymyili halatessaan toisiaan.
Juhlat sujuivat oikein hyvin ja kaikilla oli oikein hauskaa. Pian oli kuitenkin aika lopettaa juhlia ja mennä nukkumaan. Kun juhlissa oli ollut niin paljon syötävää tarjolla, niin päätettiin, ettei pidetä iltapalaa tällä kertaa. Minxit hyvästelivät spesialistit ja palasivat huoneilleen. Käytiin nopeasti iltapesulla, pestiin hampaat, vaihdettiin pyjama päälle ja mentiin nopeasti nukkumaan. Aamulla tytöt vaihtoivat vaatteensa ja ahtautuivat huoneensa pieneen vessaan. Sen jälkeen mentiin viimeisen kerran täällä Alfeassa tänä lukuvuotena aamupalalle ja palattiin takaisin huoneille. Pakattiin tavaroita ja siivottiin huoneita. Sitten tytöt hyvästelivät toisensa, kunnes näkisivät taas ensi lukuvuonna ja lähtivät takaisin koteihinsa.
- Olette parhaita ystäviäni ja minun tulee teitä ikävä! Onneksi nähdään taas ensi lukuvuotena! sanoi Amber hyvästiksi ystävilleen ja asteli lentoaluksensa sisälle.
- Heippa! sanoivat tytöt ja vilkuttivat Amberille. Sen jälkeen hekin tekivät lähtöä ja koko Alfea alkoi tyhjetä. Ensi vuonna uudelleen, uusien seikkailujen parissa, mietti Amber ja katsoi ikkunasta Alfeaa, kunnes se katosi Magixin kera avaruuden sekaan. Amber oli matkalla kotiin.
- Äh, en jaksa odottaa! sanoi Kelly kärsimättömänä ja loi suuren valopallon noitia kohti, mutta Iris esti sen mustalla kilvellä, joka näytti aivan mustalla värjätyltä jäältä. Shana jatkoi ja loi vihaisia lintuja Kellyä nokkimaan ja kiusaamaan.
- Aah, apua! Tehkää joku näille typerille linnuille jotain! huusi Kelly joka tuskissaan yritti varoa lintuja nokkimasta häntä. Hän vähitellen lensi maan kamaralle ja huomasi, kuinka Jacob tuhosi nämä lintuilluusiot omalla tappara-kirveellään.
- Kiitos Jacob, kiitti Kelly ja lensi takaisin ystäviensä luokse.
- Kuinka kehtaatte tulla tuhoamaan koulumme! huudahti Yasmine ja loi, kuin tyhjästä suuren aallon noitia kohti. Noidat eivät voineet tehdä tälle aallolle mitään ja tämä aalto pärskähti noitien päälle, kunnes Yasmine loihti sen kadoksiin. Vihaisena Iris loi suuren mustan pyörteen, kuin tornadon, joka näytti paljon pelottavammalta kuin tavallinen tornado. Tytöt pitivät toisiaan käsistä kiinni, mutta silti joidenkin ote lipesi ja loppujen lopuksi kaikki joutuivat tornadon riepoteltavaksi. Kelly valon voimillaan tuhosi tämän mustan tornadon. Kun tornadoa ei enää ollut, kaikki putosivat siitä seurauksesta maahan kovaa vauhtia. Jeremy ehti juuri sopivasti saamaan Emman kiinni, mutta Jessica taas tippui maahan tämän viereen. Jessica sai noustua ylös vaikka kovan tällin saikin putouksesta ja vihaisena meni puhumaan Jeremylle.
- Miksi sinä et ottanut minua kiinni? kysyi Jessica vihaisena.
- No, koska…
- Vaikka olen sinun siskosi, niin et siltikään huolinut minua!
- Hei, nyt ei ole aikaa riidellä! huudahti Amber, jonka auttoi Alex parhaimmillaan pystyyn.
- Ei kai vaan sattunut? kysyi Alex.
- Ei, kiitos, kiitti Amber ja pyyhki maan tomuja vaatteistaan. Haparoiden hän ja muut keijut palasivat asemiinsa, vaikkakin tällä kertaa ei ilmassa.
- Dawn, nyt on sinun vuorosi! sanoi Iris ja Dawn loi käsistään violetin väristä mustaa taikaa. Keijut kaatuivat tästä voimasta maahan ja pitelivät päätään ja korviaan. Tämä taika oli kuin jotain hyvin ärsyttävää ääntä, joka sai samalla keijut näkemään pahimmat painajaisensa.
- Lohikäärmeen liekkini on varastettu! huusi Amber maassa pidellen päätään kuin olisi juuri lyönyt sen johonkin. Hän näki juuri oman pahimman painajaisensa.
- Jacob ei rakasta minua enää! huusi puolestaan Kelly samanlaisessa tilanteessa kuin Amber.
- Ihmiset tuhoavat kaikkien planeettojen metsät ja kasvustot! Eläimet, ihmiset, koko universumi kuolee! huusi Jessica samanaikaisesti.
- Rakas pikkusiskoni kuolee! huusi Catherine yhtä pahoissa tuskissa.
- Jeremy jättää minut, Jessica vihaa minua ja kaikki jättävät minut yksin! huusi Emma, kuten myös Yasmine nähdessään pahinta painajaistaan:
- Äitini kuolee ja minulla ei ole enää ketään!
Spesialistit yrittivät tehdä jotain ja auttaa keijuja, mutta keijut eivät heränneet ja näkivät vain painajaisiaan kovissa tuskissaan. Spesialistit hyökkäsivät noitia vastaan. Alex ja Trent juoksivat kohti noitia miekat sojossa. Shana loi heille pari miekkailluusiota, joita ei aivan heti tuhonnut. Alex ja Trent joutuivat miekkailemaan ilmassa leijuvia Shanan mielen voimalla toimivia miekkoja vastaan. Jacob puolestaan jatkoi taistelemista hirviöarmeijaa vastaan tapparallaan. Alfred auttoi Jacobia ja yritti tuhota hirviöitä heittotähdillään. Jeremy puolestaan yritti saada Dawnin lopettamaan painajaistaikansa laserpyssyllään, mutta asiaa vaikeutti Iris, joka suojasi Dawnia. Arthur taas yritti estää Irisiä omalla keihäällään. Lopulta hän sai häädettyä Irisin pois, Dawn jäi ilman suojaa, Jeremyn laserpyssyn laser osui Dawniin ja keijut vaikenivat. Keijujen painajaiset loppuivat ja nyt he olivat aivan hiljaa ja makasivat vielä maassa, kunnes avasivat silmänsä ja nousivat ylös hämmentyneinä.
- Mitä juuri tapahtui? kysyi Yasmine.
- Yksi noidista loi teille loitsullaan painajaisia, mutta nyt olette taas kunnossa, vastasi Jacob, jolla oli vähän ongelmia hirviöiden kanssa. Kelly meni hänen apuun ja muut keijut menivät takaisin asemiinsa.
- Nyt saa riittää! huusi Amber ja alkoi hohtaa kaikkia tulen värejä samalla lailla kuin ensimmäisessä taistelussa Witchieitä vastaan. Hän juuri valmisteli kaikista voimakkainta taikaansa. Sillä aikaa muut keijut pitivät noidat kiireisinä omilla loitsuillaan. Jessica sitoi noidat kiinni toisiinsa vahvalla kasviköynnöksellä. Emma lisäsi siihen vähän sähköisyyttä, etteivät noidat rimpuilisi siitä irti. Yasmine loi suuren vesikuplan noitien ympärille ja Catherine kuplan sisälle kamalaa ääntä. Silloin Amber sai luotua voimillaan suuren liekehtivän punaisen lohikäärmeen ja hän lähetti sen kohti noitia ja sai aikaan ison räjähdyksen. Noidat olivat tämän jälkeen niin väsyneitä, etteivät enää saaneet pidettyä hirviöarmeijan hirviöitä hengissä, jolloin hirviöt katosivat.
Kello alkoi olla kuusi ja lentoaluksia alkoi laskeutua Alfean pihalle. Muut oppilaat ja opettajat astuivat aluksista ulos ja ihmettelivät, että mitä juuri oli tapahtunut, kun olivat nähneet suurin räjähdyksen aluksien ikkunoista.
- Mitä ihmettä täällä on tapahtunut? kysyi rehtori ihmeissään Minxeiltä.
- Sitä voisitte kysyä heiltä, vastasi Yasmine ja osoitti noitia, jotka spesialistit olivat räjähdyksen jälkeen saaneet kiinni ja pitivät heitä juuri paikoillaan tuoden heitä rehtorin eteen.
- Pilvitornin noidat. Mitä te täällä minun koulussani teette tähän aikaan? kysyi rehtori, muttei saanut vastausta vihaisilta, mutta vaienneilta noidilta.
- He eivät taida puhua, mutta minä voin kertoa koko tapahtuman. Nuo noidat tulivat jonkin aikaa sitten suuren hirviöarmeijansa kanssa tänne Alfeaan tuhoamaan tämän koulun ja sen jälkeen varmaan muutakin koko Magixista jos me emme olisi olleet paikalla. Me yhdessä spesialistien kanssa saimme pysäytettyä nuo noidat ja nyt meidän pitäisi tehdä heille jotain, kertoi Amber.
- Se asian voi huolehtia rehtori Gilda, vastasi rehtori Francesca ja lähetti voimillaan noidat takaisin omalle koululleen, suoraan Gildan toimistoon ja ilmoitti tälle viestin noitien tekosista. Gilda ei ollut tyytyväinen tästä ja alkoi puhua Witchieille.
- Teissä on sitä jotain ja joku päivä teistä saattaisi tulla hyviä noitia. Tuo Alfean tuhoaminen kuulosti hyvin noitamaiselta suunnitelmalta ja tykkäsin siitä, mutta kuulemma rouva Francesca ei pitänyt siitä- Ja hän kertoi vielä, että olisitte varmaan tuhonneet loputkin Magixista, jos eräät keijut eivät olisi päihittäneet teitä. Minä en voi valitettavasti sallia tätä, joten saatte varoituksen, sanoi Gilda.
- Selvä se rehtori, vastasi Iris ja oli juuri kävelemässä pois Gildan toimistosta, kunnes Gilda pysäytti heidät ja jatkoi asiaansa:
- … ja nyt, kun teillä on aivan liian paljon varoituksia, niin erotan teidät koulusta.
- Mutta… mutta… te ette voi tehdä näin! sanoi Dawn järkyttyneenä.
- Niin. Mitä me sitten oikein tehdään? kysyi Shana.
- Luulenpa, että Magixin kaupungin johtajat eivät pahastu siitä, jos lähetän teidät kaupungille keräämään roskia vapaaehtoisina, mutta tällä kertaa minä pakotan teidät sinne, sanoi Gilda ja päästi noidat puhisten menemään ulos hänen toimistostaan. Seuraavaksi hän lähetti tiedon noidista Francescalle.
- Sain juuri Gildalta tiedotteen ja kuulemma hän erotti nämä noidat koulustaan ja lähetti heidät Magixiin keräämään roskia vapaaehtoisina hänen toimestaan. Ja nyt kun kaikki on taas hyvin, niin voimmekin alkaa juhlia lukuvuoden päättymistä tuolla sisällä juhlasalissa! sanoi rehtori Francesca ja kaikki hurrasivat iloisina ja lähtivät äkkiä vielä huoneisiinsa vaihtamaan juhlavaatteensa päälle.
Pian alkoi juhlasali täyttyä juhlavieraista. Myös spesialistit olivat vaihtaneet vaatteensa vähän juhlallisempiin, koska heidät päästettiin näihin juhliin rehtorin erikoisluvalla. Nyt spesialistit odottivat salissa Minxejä, jotka olivat vielä vaihtamassa asujaan. Pian tytöt astuivat sisälle juhlasaliin omat kavaljeerinsa heitä siellä odottamassa.
- Vau, olet kaunis! ihasteli Alex Amberia.
- Kiitos! vastasi Amber ja hymyili Alexille.
- Saanko luvan? kysyi Alfred ojentaen kättänsä Jessicalle. Jessica antoi kätensä hymyillen Alfredille ja nämä lähtivät yhdessä tanssimaan tanssilattialle.
- Hei, tämä on lempikappaleeni! hihkaisi Catherine ja lähti myös tanssimaan. Trent tuli hänen kanssaan tanssimaan. Hymy suin muutkin lähtivät tanssimaan ja heillä oli oikein hauskaa juhlissa.
Kappaleen loputtua, keittiöstä tuotiin suuri kakku, joka oli tehty näitä juhlia varten. Rehtori meni kakun luokse ja ennen kuin hän leikkasi siitä ensimmäisenä palan, hän sanoi:
- Alfean lukuvuoden päätösjuhlien kunniaksi, minä rehtorina leikkaan ensimmäisenä tästä kakusta palan.
Tämän sanottuaan rehtori otti kakkuveitsen ja otti sillä palan kakusta. Kaikki taputtivat ja hurrasivat. Jotkut sitten osasivat olla niin innoissaan näistä juhlista, mutta olivathan nämä kyllä aika hienot juhlat. Pian muutkin opettajat ja oppilaat ottivat kakusta oman palan ja alkoivat herkutellen syödä sitä. Paikalle tuotiin keittiöstä myös kaksi noutopöytää, jossa oli kaikenlaisia juhlaherkkuja. Kolmas pöytä sisälsi juotavaa. Tytöt ja spesialistit hakivat syötävää ja juotavaa. Syödessään juteltiin niistä näistä. Kelly ja Jacob päättivät mennä vähän rauhallisempaan paikkaan juttelemaan.
- Kelly, kuulin silloin, kun sinä ja ystäväsi näitte pahoja painajaisianne, niin että sinun pahin painajaisesi oli, että… en rakastaisi sinua, sanoi Jacob Kellylle. Kellyn posket alkoivat punoittaa vähän nolostumisen merkiksi.
- Noo, niin. Koska minä… tykkään sinusta, kertoi Kelly.
- Aijaa. No ei siinä mitään. Ajattelin ottaa tämän puheen aiheeksi, sillä… no, minäkin pidän sinusta. Mutta en vain koskaan oikein kertonut tai näyttänyt sitä sinulle, koska muuten kaikki kaverini olisivat varmaan alkaneet kysellä tai jotain ja muutenkaan eivät tällaiset jutut oikein sovi luonteeseeni, niin olisin varmaan menettänyt maineeni, vastasi Jacob. Kelly vastasi tähän halauksella ja pari hymyili halatessaan toisiaan.
Juhlat sujuivat oikein hyvin ja kaikilla oli oikein hauskaa. Pian oli kuitenkin aika lopettaa juhlia ja mennä nukkumaan. Kun juhlissa oli ollut niin paljon syötävää tarjolla, niin päätettiin, ettei pidetä iltapalaa tällä kertaa. Minxit hyvästelivät spesialistit ja palasivat huoneilleen. Käytiin nopeasti iltapesulla, pestiin hampaat, vaihdettiin pyjama päälle ja mentiin nopeasti nukkumaan. Aamulla tytöt vaihtoivat vaatteensa ja ahtautuivat huoneensa pieneen vessaan. Sen jälkeen mentiin viimeisen kerran täällä Alfeassa tänä lukuvuotena aamupalalle ja palattiin takaisin huoneille. Pakattiin tavaroita ja siivottiin huoneita. Sitten tytöt hyvästelivät toisensa, kunnes näkisivät taas ensi lukuvuonna ja lähtivät takaisin koteihinsa.
- Olette parhaita ystäviäni ja minun tulee teitä ikävä! Onneksi nähdään taas ensi lukuvuotena! sanoi Amber hyvästiksi ystävilleen ja asteli lentoaluksensa sisälle.
- Heippa! sanoivat tytöt ja vilkuttivat Amberille. Sen jälkeen hekin tekivät lähtöä ja koko Alfea alkoi tyhjetä. Ensi vuonna uudelleen, uusien seikkailujen parissa, mietti Amber ja katsoi ikkunasta Alfeaa, kunnes se katosi Magixin kera avaruuden sekaan. Amber oli matkalla kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti