Seuraavana päivänä Catherine oli jo rauhoittunut ja oli jo
kokonaan unohtanut eilisen päivän tapahtumat. Kaikki tuntui olevan taas hyvin,
mutta Yasmine sääli vähän Trentin puolesta, joka joutui yllätyksenä Catherine
vihan kohteeksi, vaikkei se varmasti ollut tarkoitus. Yasmine päätti puhua
Catherinen kanssa heti, kun on sopiva hetki.
Oli keskiyö. Yasmine oli juuri herännyt siihen, kun kuuli jotain omituista sanoin kuvailematonta ääntä. Yasmine katsoi Catherine kohti ja huomasi tämän olevan myös hereillä ja vaihteli koko ajan asentoa sen omituisen pienen äänen kera.
- Catherine, onko kaikki hyvin? kysyi Yasmine kuiskaten.
- On ihan hyvin. En vain saa unta ja vaikka kuinka yritän vaihtaa asentoa, niin mikään niistä ei tunnu sopivalta, vastasi Catherine.
- Ehkä se ei johdu asennosta, vaan jostain joka painaa mieltäsi. Jostain asiasta, mitä häpeät juuri nyt, vihjasi Yasmine.
- Hmm… Ei, ei tule mieleen mitään sellaista. Kaikki on ihan hyvin lukuun ottamatta tätä koko aikaista heräilemistä nyt tänä yönä.
- Oletko nyt aivan varma?
- Olen olen. Epäiletkö?
- Noo… vähän. Mieti nyt tarkkaan!
- No hyvä on, sanoi Catherine ja tuli hetken hiljaisuus. Taustalta kuitenkin kuului pientä huminaa, josta selvästi erotti sanoja. Se Catherine, joka mielessään kävi eilisen tapahtumia.
- Tekstailin Trentin kanssa. Gladys huomasi sen. Jouduin rehtorin kansliaan. Minulta takavarikoitiin kännykkä viikoksi. Menin Punalähteelle. Syytin tästä Trentiä. Haukuin hänet lyttyyn suoraan hänen naamansa edessä, vaikkei hän loppujen lopuksi tehnyt mitään.
- No, löytyikö?
- Noo, olen ehkä ollut vähän liian ilkeä Trentille ja haukuin hänet aika pahasti suoraan hänen naamansa edessä. Mutta se oli hänen vikansa!
- Oliko nyt aivan varmasti?
- No oikeastaan se oli ehkä enemmän minun vikani, kun vastasin niihin hänen lähettämiin viesteihin ja en sanonut hänelle mitään, ettei lähettäisi viestejä minulle, kun on tunti…
- Niin. Pitäisiköhän sinun pyytää anteeksi häneltä?
- Ehkäpä. Nyt kyllä hävettää, mitä menin sanomaan hänelle. En sitten muuta tapaa keksinyt, miten purkaisin vihani ja sitten se kohdistui häneen… Pyydän häneltä aamulla anteeksi, kun tänäänhän alkaa se lyhyt loma.
- Joo, vastasi Yasmine ja hymyili ylpeänä parhaalle ystävälleen.
Pian koitti aamu ja aika monet oppilaat innoissaan pakkasivat laukkujaan. Vaikka loma on lyhyt, niin moni silti lähtee kotiin viettämään sitä. Myös Yasmine, mutta vasta vähän myöhemmin. Yasminesta on ihanaa päästä kotiin, vaikka muita rakkaita siellä ei oikein ole, kuin hänen oma äitinsä. Onhan hänen isä- ja siskopuolensa ihan kivoja, mutta Yasmine ei ole koskaan keksinyt tapaa, miten sanoa se heille. Hän päätti pyytää Arthurilta apua ja lähetti hänelle viestin.
”Huomenta Arthur!”
”Huomenta Yasmine. Alkaako teilläkin loma tänään?”
”Joo ja olen tänään lähdössä kotiin.”
”Minä myös! Voitaisiin joku päivä vaikka mennä kahville tai jotain…”
”Kuulostaa hauskalta. Mutta en tiedä antaako isäpuoleni minun mennä.”
”Miksei antaisi?”
”Ehkä hän haluaa viettää enemmän aikaa kanssani ja tutustua minuun paremmin, luulen niin.”
”Ja olisiko se sinusta hauskaa?”
”Joo, mutta hän on silti isäpuoleni. Rakastan kyllä häntä, ainakin jonkin verran, mutta en tiedä miten sanoisin sen hänelle…”
”Sano vain suoraan. Kyllä hän ymmärtää, ettet pidä hänestä kuitenkaan yhtä paljon kuin pitäisit oikeasta isästäsi”
”Niin… No mutta minun täytyy nyt jatkaa pakkaamista. Nähdään sitten lomalla, ainakin toivottavasti. :)”
”Joo. Moikka!”
”Heippa!”
Samaan aikaan Punalähteellä, Catherine saapuu sinne juuri ja juoksee ympäri koulua etsien Trentiä, muttei löydä häntä. Pian hän näkee Arthurin pihalla kantamassa laukkujaan.
- Hei Arthur! Tiedätkö missä Trent on?
- Huoneessaan. Huone on tuolla oikealla suunnassa olevassa asuntolassa, kolmas kerros ja ensimmäinen ovi vasemmalla, neuvoi Arthur.
- Kiitos! huusi Catherine vielä lähtiessään juoksuun kohti Trentin huonetta. Pian hän saapui Trentin huoneen luokse ja koputtaa oveen.
- Kuka siellä? kuuluu oven toiselta puolelta ja pian sen avaa Trent.
- Ai sinä. Oliko sinulla vielä jotain sanottavaa vai annatko minun nyt olla rauhassa? kysyi Trent.
- Halusin pyytää anteeksi siitä eilisestä. Minun ei olisi pitänyt haukkua sinua, mutta kun olin niin raivoissani siitä, kun tärkein tavarani takavarikoitiin viikoksi. Saanko anteeksi? kysyi Catherine ja hänen kasvoistaan huomasi, että hän häpesi sitä eilistä. Trent mietti hetken, kunnes sanoi:
- Toki saat! Ymmärrän kyllä, että joskus sitä vain täytyy johonkin purkaa kaiken vihansa, mutta joskus se vain saattaa kohdistua väärään aikaan väärälle henkilölle. Ollaanko taas kavereita? kysyi Trent ja hymyili Catherinelle.
- Ollaan vaan! vastasi Catherine ja halasi Trentiä. Hetken halauksen jälkeen Catherinen sydämen kohdalle ilmestyi sekunniksi hänen oma Charmix-rintakoriste. Hän oli saanut nyt kokonaisen Charmixin.
Samaan aikaan Alfeassa Yasmine asteli juuri omalle lentoalukselleen ja lähti pian kohti Androsta, kotiplaneettaansa. Matkalla hän ihasteli maisemia ja oli onnellinen päästessään taas kotiin. Kahden tunnin kuluttua lentoalus laskeutui Androksen kuninkaallisen linnan pihaan. Heti ensimmäisenä Yasmine päästessään takaisin maan kamaralle, hän halasi äitiään, joka oli häntä valmiina pihalla odottamassa.
- Äiti! huusi Yasmine onnellisena juostessaan äitinsä luokse ja halasi tätä.
- Hei taas Yasmine! tervehti Yasminen isäpuoli ja heilautti kättään tervehdykseksi.
- Hei! tervehti Yasmine isäpuoltaan.
- Yasmine! Oma rakas tyttäreni, olet taas kotona. Millaista siellä Alfeassa on? Oletko saanut uusia ystäviä? kyseli heti Yasminen äiti.
- Siellä on kivaa ja olen saanut paljon uusia kivoja ystäviä. Ja minun kämppikseni, he ovat sinun ja sinun ystäviesi Winx Clubilaisten tyttäriä, kertoi Yasmine innoissan. Tästä Yasminen äiti jähmettyi paikalleen. Hänen silmiinsä tuli pari kyyneltä ja hän juoksi makuuhuoneeseensa.
- Mikä äidille tuli? ihmetteli Yasmine.
- Hänelle taisi tulla mieleen ikäviä muistoja nuoruudestaan. Ehkäpä…, sanoi Yasminen isäpuoli, kunnes lopetti lauseen kesken.
- Ehkäpä mitä? Ai, isäni… kuolema? kysyi Yasmine varovaisesti.
- Ehkä juuri niin, vastasi Yasminen isäpuoli ja meni lohduttamaan vaimoansa.
- Hei taas siskopuoli, tervehti Yasminen siskopuoli Melanie avatessaan huoneensa oven.
- Hei Melanie, tervehti Yasmine vähän pienellä vihaisella äänen sävyllä. Hänellä on jäänyt välillä vähän ikäviä muistoja Melaniesta, joten kovin hyvissä väleissä hän ei oikein ole pikkusiskopuolensa kanssa.
- Millaista Alfeassa on? Pääsenkö minäkin sinne joskus? kyseli Melanie innoissaan. Hän kun ei malttanut odottaa pääsevänsä itsekin sinne.
- Ihan kivaa. Pääset sinne, sitten kun olet vanhempi, vastasi Yasmine.
- Mutta minä en malta odottaa. Haluan päästä sinne nyt!
- Niin sinä pääsetkin sitten aikanaan, mutta olet vielä liian nuori sinne. Et varmaan edes vielä tiedä omaa voimaasi tai että onko sinulla sitä edes, joten sinun on vielä turha miettiä Alfeaa.
- Höh, sanoi Melanie kateellisena siskolleen. Keskustelun jälkeen Yasmine vei tavaransa huoneeseensa ja mietti sitä, mistä oli jutellut Arthurin kanssa.
”Sano vain suoraan. Kyllä hän ymmärtää, ettet pidä hänestä kuitenkaan yhtä paljon kuin pitäisit oikeasta isästäsi”
Tämä tekstiviesti pyöri Yasminen mielessä. Vaikka hänellä ja Melaniellakaan ei ole kovin hyvät välit, niin kyllä hän silti rakastaa siskopuoltaan. Yasminen täytyisi jossain vaiheessa saada kakistettua itsestään ne sanat, jotka merkitsisivät paljon hänen ja hänen isä- ja siskopuolensa suhdetta.
Oli keskiyö. Yasmine oli juuri herännyt siihen, kun kuuli jotain omituista sanoin kuvailematonta ääntä. Yasmine katsoi Catherine kohti ja huomasi tämän olevan myös hereillä ja vaihteli koko ajan asentoa sen omituisen pienen äänen kera.
- Catherine, onko kaikki hyvin? kysyi Yasmine kuiskaten.
- On ihan hyvin. En vain saa unta ja vaikka kuinka yritän vaihtaa asentoa, niin mikään niistä ei tunnu sopivalta, vastasi Catherine.
- Ehkä se ei johdu asennosta, vaan jostain joka painaa mieltäsi. Jostain asiasta, mitä häpeät juuri nyt, vihjasi Yasmine.
- Hmm… Ei, ei tule mieleen mitään sellaista. Kaikki on ihan hyvin lukuun ottamatta tätä koko aikaista heräilemistä nyt tänä yönä.
- Oletko nyt aivan varma?
- Olen olen. Epäiletkö?
- Noo… vähän. Mieti nyt tarkkaan!
- No hyvä on, sanoi Catherine ja tuli hetken hiljaisuus. Taustalta kuitenkin kuului pientä huminaa, josta selvästi erotti sanoja. Se Catherine, joka mielessään kävi eilisen tapahtumia.
- Tekstailin Trentin kanssa. Gladys huomasi sen. Jouduin rehtorin kansliaan. Minulta takavarikoitiin kännykkä viikoksi. Menin Punalähteelle. Syytin tästä Trentiä. Haukuin hänet lyttyyn suoraan hänen naamansa edessä, vaikkei hän loppujen lopuksi tehnyt mitään.
- No, löytyikö?
- Noo, olen ehkä ollut vähän liian ilkeä Trentille ja haukuin hänet aika pahasti suoraan hänen naamansa edessä. Mutta se oli hänen vikansa!
- Oliko nyt aivan varmasti?
- No oikeastaan se oli ehkä enemmän minun vikani, kun vastasin niihin hänen lähettämiin viesteihin ja en sanonut hänelle mitään, ettei lähettäisi viestejä minulle, kun on tunti…
- Niin. Pitäisiköhän sinun pyytää anteeksi häneltä?
- Ehkäpä. Nyt kyllä hävettää, mitä menin sanomaan hänelle. En sitten muuta tapaa keksinyt, miten purkaisin vihani ja sitten se kohdistui häneen… Pyydän häneltä aamulla anteeksi, kun tänäänhän alkaa se lyhyt loma.
- Joo, vastasi Yasmine ja hymyili ylpeänä parhaalle ystävälleen.
Pian koitti aamu ja aika monet oppilaat innoissaan pakkasivat laukkujaan. Vaikka loma on lyhyt, niin moni silti lähtee kotiin viettämään sitä. Myös Yasmine, mutta vasta vähän myöhemmin. Yasminesta on ihanaa päästä kotiin, vaikka muita rakkaita siellä ei oikein ole, kuin hänen oma äitinsä. Onhan hänen isä- ja siskopuolensa ihan kivoja, mutta Yasmine ei ole koskaan keksinyt tapaa, miten sanoa se heille. Hän päätti pyytää Arthurilta apua ja lähetti hänelle viestin.
”Huomenta Arthur!”
”Huomenta Yasmine. Alkaako teilläkin loma tänään?”
”Joo ja olen tänään lähdössä kotiin.”
”Minä myös! Voitaisiin joku päivä vaikka mennä kahville tai jotain…”
”Kuulostaa hauskalta. Mutta en tiedä antaako isäpuoleni minun mennä.”
”Miksei antaisi?”
”Ehkä hän haluaa viettää enemmän aikaa kanssani ja tutustua minuun paremmin, luulen niin.”
”Ja olisiko se sinusta hauskaa?”
”Joo, mutta hän on silti isäpuoleni. Rakastan kyllä häntä, ainakin jonkin verran, mutta en tiedä miten sanoisin sen hänelle…”
”Sano vain suoraan. Kyllä hän ymmärtää, ettet pidä hänestä kuitenkaan yhtä paljon kuin pitäisit oikeasta isästäsi”
”Niin… No mutta minun täytyy nyt jatkaa pakkaamista. Nähdään sitten lomalla, ainakin toivottavasti. :)”
”Joo. Moikka!”
”Heippa!”
Samaan aikaan Punalähteellä, Catherine saapuu sinne juuri ja juoksee ympäri koulua etsien Trentiä, muttei löydä häntä. Pian hän näkee Arthurin pihalla kantamassa laukkujaan.
- Hei Arthur! Tiedätkö missä Trent on?
- Huoneessaan. Huone on tuolla oikealla suunnassa olevassa asuntolassa, kolmas kerros ja ensimmäinen ovi vasemmalla, neuvoi Arthur.
- Kiitos! huusi Catherine vielä lähtiessään juoksuun kohti Trentin huonetta. Pian hän saapui Trentin huoneen luokse ja koputtaa oveen.
- Kuka siellä? kuuluu oven toiselta puolelta ja pian sen avaa Trent.
- Ai sinä. Oliko sinulla vielä jotain sanottavaa vai annatko minun nyt olla rauhassa? kysyi Trent.
- Halusin pyytää anteeksi siitä eilisestä. Minun ei olisi pitänyt haukkua sinua, mutta kun olin niin raivoissani siitä, kun tärkein tavarani takavarikoitiin viikoksi. Saanko anteeksi? kysyi Catherine ja hänen kasvoistaan huomasi, että hän häpesi sitä eilistä. Trent mietti hetken, kunnes sanoi:
- Toki saat! Ymmärrän kyllä, että joskus sitä vain täytyy johonkin purkaa kaiken vihansa, mutta joskus se vain saattaa kohdistua väärään aikaan väärälle henkilölle. Ollaanko taas kavereita? kysyi Trent ja hymyili Catherinelle.
- Ollaan vaan! vastasi Catherine ja halasi Trentiä. Hetken halauksen jälkeen Catherinen sydämen kohdalle ilmestyi sekunniksi hänen oma Charmix-rintakoriste. Hän oli saanut nyt kokonaisen Charmixin.
Samaan aikaan Alfeassa Yasmine asteli juuri omalle lentoalukselleen ja lähti pian kohti Androsta, kotiplaneettaansa. Matkalla hän ihasteli maisemia ja oli onnellinen päästessään taas kotiin. Kahden tunnin kuluttua lentoalus laskeutui Androksen kuninkaallisen linnan pihaan. Heti ensimmäisenä Yasmine päästessään takaisin maan kamaralle, hän halasi äitiään, joka oli häntä valmiina pihalla odottamassa.
- Äiti! huusi Yasmine onnellisena juostessaan äitinsä luokse ja halasi tätä.
- Hei taas Yasmine! tervehti Yasminen isäpuoli ja heilautti kättään tervehdykseksi.
- Hei! tervehti Yasmine isäpuoltaan.
- Yasmine! Oma rakas tyttäreni, olet taas kotona. Millaista siellä Alfeassa on? Oletko saanut uusia ystäviä? kyseli heti Yasminen äiti.
- Siellä on kivaa ja olen saanut paljon uusia kivoja ystäviä. Ja minun kämppikseni, he ovat sinun ja sinun ystäviesi Winx Clubilaisten tyttäriä, kertoi Yasmine innoissan. Tästä Yasminen äiti jähmettyi paikalleen. Hänen silmiinsä tuli pari kyyneltä ja hän juoksi makuuhuoneeseensa.
- Mikä äidille tuli? ihmetteli Yasmine.
- Hänelle taisi tulla mieleen ikäviä muistoja nuoruudestaan. Ehkäpä…, sanoi Yasminen isäpuoli, kunnes lopetti lauseen kesken.
- Ehkäpä mitä? Ai, isäni… kuolema? kysyi Yasmine varovaisesti.
- Ehkä juuri niin, vastasi Yasminen isäpuoli ja meni lohduttamaan vaimoansa.
- Hei taas siskopuoli, tervehti Yasminen siskopuoli Melanie avatessaan huoneensa oven.
- Hei Melanie, tervehti Yasmine vähän pienellä vihaisella äänen sävyllä. Hänellä on jäänyt välillä vähän ikäviä muistoja Melaniesta, joten kovin hyvissä väleissä hän ei oikein ole pikkusiskopuolensa kanssa.
- Millaista Alfeassa on? Pääsenkö minäkin sinne joskus? kyseli Melanie innoissaan. Hän kun ei malttanut odottaa pääsevänsä itsekin sinne.
- Ihan kivaa. Pääset sinne, sitten kun olet vanhempi, vastasi Yasmine.
- Mutta minä en malta odottaa. Haluan päästä sinne nyt!
- Niin sinä pääsetkin sitten aikanaan, mutta olet vielä liian nuori sinne. Et varmaan edes vielä tiedä omaa voimaasi tai että onko sinulla sitä edes, joten sinun on vielä turha miettiä Alfeaa.
- Höh, sanoi Melanie kateellisena siskolleen. Keskustelun jälkeen Yasmine vei tavaransa huoneeseensa ja mietti sitä, mistä oli jutellut Arthurin kanssa.
”Sano vain suoraan. Kyllä hän ymmärtää, ettet pidä hänestä kuitenkaan yhtä paljon kuin pitäisit oikeasta isästäsi”
Tämä tekstiviesti pyöri Yasminen mielessä. Vaikka hänellä ja Melaniellakaan ei ole kovin hyvät välit, niin kyllä hän silti rakastaa siskopuoltaan. Yasminen täytyisi jossain vaiheessa saada kakistettua itsestään ne sanat, jotka merkitsisivät paljon hänen ja hänen isä- ja siskopuolensa suhdetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti