- Sisään! huusi Amber ja katsoi ovea päin. Sisään astui Amberin äiti. Hän käveli Amberin luokse ja ojensi jonkun kirjeen Amberille.
- Mikä se on? Amber kysyi ja otti kirjeen vastaan.
- Katso, sanoi Amberin äiti ja tämä istui Amberin viereen sängylle hymyillen. Amber avasi kirjekuoren ja sen sisältä paljastui kultainen pahvinpala, joka taisi olla kortti. Kortin etupuolelle oli kirjailtu jonkun linnankuva ja sen päälle perhonen. Kortin toisella puolella oli teksti. Amber luki sen nopeasti ja katsoi kysyvästi äitinsä puoleen.
- Se on kutsu Alfean keijukouluun. Tämä koulu sijaitsee Magixissa ja uusi lukuvuosi alkaa siellä jo tänään, mutta päätin antaa tuon kirjekuoren vasta nyt ja se loppuu viikkoa ennen kuin koulusi taas alkaa, kertoi Amberin äiti ja osoitti kortin linnaa, joka taisi kuvata tuota keijukoulua.
- Entä sitten? kysyi Amber vähän ihmetellen.
- No sitä, että kun sinut on kutsuttu sinne, niin ajattelin, että myöskin menisit sinne ja niin sinusta tulisi yhtä mahtava keiju kuin minustakin sinun ikäisenäsi. Etkö ole innoissasi?
- En!? Luuletko, että juuri, kun minulla loppui tämä koulu ja alkoi kesäloma, niin menisin sitten jonnekin toiseen kouluun ja sen jälkeen takaisin viralliseen kouluuni kesän loputtua? Jos luulit, niin olet väärässä! Tämä lukio on jo aivan tarpeeksi rankkaa ja vie minulta jo aivan tarpeeksi voimia, niin haluisin sen takia pitää tämä ansaittu kesälomani.
Tämän kuultuaan Amberin äiti tuli vähän surulliseksi. Näinkö hänen tyttärensä oikeasti ajattelee tästä? Hän ei halua käyttää ansaitsemaansa, koko taikaulottuvuuden voimakkainta voimaa. Tämä on kyllä oikea loukkaus!
- Kuule.. Amber. Sinun tulisi tietää yksi juttu ja minä en nyt yritä pakottaa sinua sinne kouluun, mutta kerron sinulle silti yhden jutun, sanoi Amberin äiti. Amber katsoi äitinsä puoleen kuuntelevaisesti ja antoi äitinsä jatkaa.
- Silloin, kun sinä synnyit, niin sinä olit aivan tavallinen ihminen, et siis mikään keiju ja et omistanut mitään voimia. Tämä alkoi jo vähän huolestuttaa minua ja sinun isääsi. Sillä aiemmin kun olimme saaneet siskosi Rosen, niin kyllä hänellä oli tulen voimat, mutta ei minun, tai nyt tällä hetkellä sinun lohikäärmeen liekkiä. Nyt, kun sinullakaan ei ollut sitä, niin kauhistuimme siitä, koska oli sanottu, että jos ei minun jälkeläisilleni tule lohikäärmeen liekkiä, niin koko taikaulottuvuus tulee olemaan kaaoksen ja katastrofin partaalla. Ja tämä johtuisi siitä, kun ei olisi enää koko taikaulottuvuuden voimakkainta voimaa olemassa. Siksi minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin antaa se sinulle. Onnistuin siinä, mutta tulin tajuttomaksi. Vaarana olisi ollut se, että olisin voinut kuolla, mutta onneksi selvisin siitä. Ja nyt sitä ollaan tässä. Minullahan ei enää ole sitä voimaa, joten en ole enää mikään keiju puhumattakaan siitä, että kuuluisin taikaulottuvuuden kuuluisimpiin keijuvartijoihin, koko universumin suojelijoihin. Ajattelin, että haluisit mennä sinne kouluun ja opetella keijuksi. Näin tästä sinun saamastasi voimasta olisi hyötyäkin sinulle, minulle, kaikille. Mutta jos et halua, niin ei sinun tietenkään ole pakko mennä, mutta.. mieti asiaa. Kyyti tulee tunnin päästä, joten mieti asiaa siihen mennessä, sillä jos vielä haluat mennä sinne, niin myös ehdit sinne ajoissa.
Tämän jälkeen Amberin äiti lähti pois huoneesta ja jätti Amberin yksin huoneeseen miettimään tätä asiaa. Käveltyään linnan alakertaan, tämä ajatteli, ettei Amber varmaan tämän kertomankaan jälkeen lähde sinne, mutta ainahan sitä voi toivoa.
Tunnin kuluttua, juuri kun kyyti oli laskeutunut linnan pihaan, Amber juoksi portaita alas iso matkalaukku mukanaan ja huusi:
- Odottakaa! Odottakaa!
Amberin äiti kuuli tämän ja hymyili tyttärelleen. Hän kysyi vielä varmistaakseen:
- Ai haluat sittenkin lähteä Alfeaan?
- No enhän minä nyt sinne ole menossa, vaan ystävieni kanssa lomamatkalle. No tietysti olen lähdössä Alfeaan! Tuo sinun kertomasi juttu pisti minut vähän miettimään asiaa ja päätin sittenkin lähteä sinne ja opetella yhtä mahtavaksi keijuksi, kuin sinä olit joskus, kertoi Amber ja hymyili äidilleen.
- No sitten mene äkkiä tuon aluksen kyytiin, sillä se tulee kyyditsemään sinut Magixiin ja sinne koululle, sanoi Amberin äiti, halasi vielä tytärtään ja vilkutti tälle, kun tämä juoksi linnan ala-aulan pääovesta juuri pihaan laskeutuneen lentoaluksen luokse. Amber vilkutti takaisin äidilleen, nousi kyytiin ja vilkutti vielä aluksessakin äidilleen. Pian hänen äitinsä luokse tuli myös hänen isänsä ja vilkutti myös tyttärelleen. Alus alkoi juuri nousta ja nopeasti katosikin jo taivaanrannan taa.
Noin tunnin kuluttua alus saapui Magixiin, Alfean keijukoulun pihaan. Aluksen ovi avautui ja sen sisältä ulos astui Dominon prinsessa Amber kantaen suurta matkalaukkuaan perässään. Amber vielä kiitti kuskia kyydistä ja astui Alfean porteista sisään. Amber ei voinut kuin vain haukkoa henkeään. Koulu oli henkeä salpaavan upea, iso ja vain yksinkertaisesti kaunis. Amber hämmästyksen hymy huulillaan jatkoi matkaansa eteenpäin koulun isolla pihalla. Amber ei kuitenkaan muistanut katsoa eteensä ja törmäsi jotain henkilöä päin.
- Anteeksi! Anteeksi tosi paljon! En huomannut sinua, sanoi Amber pahoitellen, kunnes huomasi tämän henkilön olevan joku koulun opettajista. Tämä opettaja nosti pudonneita silmälasejaan maasta ja laittoi ne takaisin silmilleen. Hän tarkasteli vielä Amberiä ja sanoi tälle:
- Oletteko te prinsessa Amber Dominolta?
- Olen, vastasi Amber ja oli juuri kävelemäisillään äkkiä pois paikalta unohtaakseen tämän tukalan tilanteen tämän opettajan kanssa, kunnes opettaja pysäytti hänet ja katsoi käsissään olevaa kansiota, johon oli listattu kaikkien tänä vuonna koululle tulevien oppilaiden nimet. Opettaja raapusti siihen jonkinlaisen merkin muistaakseen, että Amber on saapunut koululle.
- Olen apulaisrehtori ja tarkastaja Gladys. Prinsessana sinun kuuluisi tietää käytöstavat, joten ensi kerralla muistakin katsoa eteesi, ettet enää törmää minua tai muita opettajia päin, opettaja sanoi Amberille ja ojensi vielä Amberille paperin, jossa luki kaikki Amberin tiedot ja huoneen numero. Lisäksi hän antoi vielä avaimen huoneeseen.
- Yritän ainakin, vastasi Amber takaisin, otti paperin ja avaimen äkkiä käsiinsä ja lähti nopeasti jatkamaan matkaansa. Seuraavaksi hän katsoi paperista hänen huoneensa numeron ja asteli Alfean ns. asuntola-alueelle, jossa sijaitsi kaikki huoneet.
- Huoneeni on numero 43, sanoi Amber itsekseen ja lähti kulkemaan kakkoskerroksessa olevaa käytävää, jonka alkupäässä oli kyltti jossa luki: Huoneet nro 41-50. Ei Amberin kauaa tarvinnut kulkea käytävällä. Piti ottaa vain pari askelta kunnes hän huomasi heti oikealla puolellaan huoneen oven, johon oli kultaisin kirjaimin kirjailtu numerot 4 ja 3, eli 43. Amber ojensi avaimensa oven lukkoon, käänsi kahvaa ja avasi oven. Huoneessa oli neljä muuta tyttöä täydessä keskustelussa keskenään, jonka juuri Amber keskeytti tulollaan.
- Aa, sinä olet varmaan prinsessa Kelly Solariasta. Hauska tutustua! sanoi tyttö, jolla oli purppuranpunaiset pitkät hiukset saparoilla ja kätteli heti Amberia. Amber oli aivan ihmeissään tästä ja sanoi:
- Anteeksi, mutta en ole se, joksi juuri luulet minua, vaan olen prinsessa Amber Dominosta.
- Aijaa, no kuitenkin joku prinsessa, naureskeli tyttö ja auttoi Amberia kantamaan tämän ison matkalaukun sisään huoneeseen. Amber hymyili takaisin, kuin kiitokseksi.
- Minä olen Catherine, äänten keiju ja olen kotoisin Melodylta, esittäytyi tyttö ja antoi muiden tyttöjen esittää itsensä.
- Minä olen Emma, sähkön keiju ja minä olen kotoisin Zenithiltä, esittäytyi vaaleanruskeahiuksinen tyttö ja heilutti kättänsä tervehdykseksi.
- Minä olen kotoisin Linpheasta, olen maan ja luonnon keiju ja nimeni on Jessica, esitteli itsensä seuraavana aika vaaleaihoinen tyttö, jolla on tummansiniset pitkät hiukset.
- Ja minä olen Yasmine, Androksen prinsessa ja olen veden keiju, esittäytyi viimeisenä tummaihoinen ja tummanruskeahiuksinen tyttö hymyillen.
- No, mikä sinun voimasi on, kun unohdit kertoa? kysyi Jessica ystävällisesti Amberilta.
- Ai minun? Minun voimani on lohikäärmeen liekki, vastasi Amber. Kaikki tuntuivat yllättyneen tuosta uutisesta.
- Mitä? Ei se nyt kovin ihmeellinen voima ole, vähätteli Amber ja kantoi laukkunsa hänen ja Jessican makuuhuoneeseen.
- Ai ei ole kovin ihmeellinen?! Sehän on koko taikaulottuvuuden mahtavin ja voimakkain voima, hämmästeli ja ihasteli Catherine.
- No sen kyllä tiesin jo, mutta ei se nyt loppujen lopuksi ole kovin erikoinen voima. Yhtä hieno, kuin teidänkin voimat.
- Niin, muttei mitään verrattuna sinun voimiisi, ihasteli Catherine vieläkin, mutta Amber päätti olla tällä kertaa välittämättä siitä. Pian huoneeseen sisään astui juosten ruskeahiuksinen tyttö, jolla taisi olla kova kiire.
- Viimeinkin sinä tulit, prinsessa Kelly. Olemme odottaneet sinua, sanoi Catherine ja naureskeli omalle vitsilleen.
- Mistä sinä tiedät nimeni? kysyi Kelly hengästyneenä.
- No, satuit nimittäin olemaan viimeinen huoneen asukeista, joten satuin nyt vain tietämään. Tai sitten se oli vain hyvä arvaus, sanoi Catherine. Kelly päätti olla välittämättä Catherinesta ja kantoi toisessa kädessään yhden keskikokoisen matkalaukun ja veti toisessa kädessään yhden ison vetolaukun hänen ja Emman makuuhuoneeseen.
- Purkakaa nopeasti tavaranne kaikki uudet oppilaat, sillä viiden minuutin päästä alkaa rehtorin esittelypuhe linnan pihalla, joten olkaa ajoissa siellä silloin, kuului Gladysin kuulutus käytävän kaiuttimista.
- Okei. Tehdään niin kuin opettaja sanoi, eli puretaan nopeasti matkalaukkumme ja mennään sitten sinne esittelypuheeseen, ohjasi vielä Emma lyhyesti ja kaikilla alkoi pikainen laukkujen avaamis- ja purkamistuokio, jonka jälkeen tytöt lähtivät yhdessä linnanpihalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti