Oli loman viimeinen päivä ja kaikki palasivat nyt takaisin
Alfeaan. Kaikilla oli oikein hauska loma, jopa Emmallakin, vaikka hän pysyi
vain Magixissa, niin hän sai silti kokea jotain aivan uskomattoman ihanaa. Jessicaa
tämä kuitenkin vähän häiritsi ja haittasi. Vaikka ei Jessicalla muuten ole
mitään väliä ja hän on iloinen veljensä ja hyvän ystävänsä puolesta, niin silti
hän ei voi kuitenkaan sietää sitä ajatusta, että he seurustelevat. Kun nyt
kaikki olivat palanneet takaisin Alfeaan, niin Emma halusi kertoa ystävillensä
tämän iloisen asian.
- Hei kaikki ystäväni! Haluisin kertoa teille jonkin aivan ihanan uutisen, aloitti Emma saadakseen ystäviensä huomion.
- Oi, älä vain sano, että huomenna on yli määräinen vapaapäivä ja ei ole tunteja, toivoi Kelly innoissaan.
- No ei ihan mitään sellaista. Mutta ajattelin kertoa sen, että… minä ja Jeremy seurustellaan!
- Ihanko oikeesti? Vau, onnea! onnittelivat kaikki Emmaa.
- Vau, miten oikein pystyit siihen? Minä ja Jacob ei tunnuta olevan edes ystäviä, joten haluisin kuulla sinulta jotain vinkkejä tai jotain, sanoi Kelly Emmalle.
- Ehkä vähän myöhemmin Kelly, vastasi Emma. Kaikki onnittelivat ja halasivat Emmaa paitsi Jessica.
- Jessica, kuulitko mitä Emma sanoi? Hän sanoi, että, ehti Kelly sanoa, kunnes Jessica vastasi päälle.
- Joo, minä tiedän jo! Tämän sanottuaan Jessica meni makuuhuoneeseensa ja pamautti oven kiinni.
- Mikä hänelle tuli? En minä sanonut mitään väärää, ihmetteli Kelly.
- Minä menen puhumaan hänelle, sanoi Emma ja meni hänen makuuhuoneeseensa.
- Hei, tervehti Emma hiljaa ja lähestyi varovaisesti Jessicaa, joka istui juuri sängyllään ja tuijotti seinää.
- Jessica, voit toki kertoa jos se häiritsee sinua, että seurustelen isoveljesi kanssa, sanoi Emma ja istui Jessican sängylle.
- Hän on kaksoisveljeni ja vain kaksi minuuttia minua vanhempi, tokaisi Jessica vähän vihaisella äänen sävyllä.
- Ymmärrän kyllä, että se saattaa olla vähän järkyttävä uutinen.
- Ai vain vähän?! Se on minulle kuule aika iso juttu! Silloin, kun sinä pyysit apua, niin luulin, että se tietty poika olisi joku ihan kuka tahansa muu Punalähteeltä, mutta sitten järkytyin kuullessani puhelimesta aivan selvästi Jeremyn äänen, mikä merkitsi, että juuri te kaksi seurustelette. En voinut uskoa tätä! Miten te saatoitte ja ette edes kertoneet minulle?!
- Mutta…
- Ei mitään muttia! Ja jos nyt ystävällisesti suostuisit lähtemään pois huoneestani? Haluaisin nimittäin olla yksin.
Emma lähti vähin äänin pois huoneesta. Hänkin oli aivan järkyttynyt, mutta vain tästä, mitä Jessica oli sanonut. Hän ei ollut koskaan nähnyt tai osannut koskaan kuvitella näkevänsä Jessican tällaisena. Ehkä se oli todellakin iso juttu Jessicalle ja nyt hän vain kaipaa hetken rauhaa tottuakseen tähän ajatukseen.
- No, mitä hän sanoi? kysyi Amber huolissaan.
- Ei mitään ihmeellistä, vastasi Emma kuin loukkaantuneena ja järkyttyneenä meni omaan huoneeseensa. Amber epäili vähän Emman sanomaa ja päätti mennä itsekin juttelemaan Jessicalle. Kun hän avasi oven, hän kuuli huoneen toisesta päästä pientä nyyhkytystä. Amber sulki oven ja huomasi nyyhkytyksen lakanneen.
- Jessica, sinäkö se siellä? kysyi Amber.
- Anna minun olla! vastasi Jessica hiukan vihaisena, mutta hänen äänestään kuuli, että hän oli tainnut juuri itkeä.
- Jessica, se olen minä, Amber. Olen huonetoverisi ja minulle sinä voit kertoa kaiken, sanoi Amber rauhallisella äänen sävyllä.
- Haluaisin olla nyt vain yksin, vastasi Jessica. Amber käveli vähän lähemmäs ja huomasi Jessican istumassa huoneen nurkassa selkä kohti Amberia.
- Mutta tiedän, että sinulla on varmasti jokin hätänä ja vähän paha olla, sanoi Amber saadakseen toisen mahdollisuuden.
- Ei minulla ole mikään. Jos et vielä ymmärtänyt, niin haluisin olla yksin, vastasi Jessica painottaen viimeistä sanaa. Amber päätti olla tekemättä mitään. Hän istui sängylleen ja päätti odottaa, jos vaikka hetken kuluttua Jessica itse kertoisi huolensa. Huoneessa vallitsi kammottava hiljaisuus. Kuului vain, kun Jessica niiskutti nurkassaan. Amber kohteliaana otti hänen omasta nenäliinapaketistaan yhden nenäliinan ja ojensi sitä Jessicalle. Jessica epäröi hetken, mutta otti sen heti sanomattaan mitään ja niisti. Amber istui takaisin sängylle ja odotti. Pian Jessica vei itse oman likaisen nenäliinan roskakoriin ja istui Amberin viereen.
- Minä en ole oikein ollut oma itseni lähiaikoina, kertoi Jessica.
- Johtuisikohan se…? kysyi Amber varovaisesti.
- Kyllä, juuri siitä Emman uutisesta. Sisimmässäni minä tunnen iloa ja onnea Emman ja Jeremyn puolesta, mutta kuitenkin tunnen vihaa ja surua samanaikaisesti. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuo uutinen oli hyvä asia ja olen siitä onnellinen, mutta kuitenkin se oli minulle myös oikea järkytys.
- Ymmärrän.
- Ja kun Emma yritti äsken puhua kanssani, niin en ymmärrä, mikä minuun oikein meni. Näköjään se viha ja lopulta suru voitti ja nyt minua hävettää, kun en ollut alun alkaenkaan onnellinen Emman ja Jeremyn puolesta. Ja taisin sanoa kyllä ehkä vähän loukkaavastikin Emmalle äsken ja nyt minua kaduttaa.
- Mmm… Mitäpä jos yrittäisit uudelleen, menisit juttelemaan ja pyytäisit anteeksi Emmalta?
- Noo, voisihan sitä…, sanoi Jessica epäröiden ja lähti ulos huoneesta. Hän meni Emman ja Kellyn huoneen oven luokse ja koputti siihen. Emma avasi oven ja päästi silti Jessican sisään, vaikka tämä oli juuri loukannut häntä.
- Emma, minä… minä haluaisin pyytää anteeksi! Minä olin koko ajan sisimmässäni tuntenut iloa ja onnea sinun ja Jeremyn puolesta, mutta toisaalta tunsin myös vihaa ja surua samanaikaisesti ja lopulta, kun tulit juttelemaan minulle, niin viha voitti. Ja olisin nyt hyvin pahoillani siitä, että loukkasin sinua, sanoi Jessica, jonka naamassa oli vielä vähän jälkiä itkusta ja silmät punaiset, vaikka hän oli pyyhkinyt kyyneleet pois.
- Ymmärrän Jessica… ja annan sinulle anteeksi, vastasi Emma myötätuntoisesti.
- Oikeasti, kaikkien niiden ilkeiden sanojeni ja sen kaiken vihan jälkeen? kysyi Jessica hämmästyneenä.
- Kyllä. Ymmärrän, että aluksi se voi olla oikea järkytys, mutta sinä olet kuitenkin ystäväni ja ystävät antavat aina anteeksi ja unohtavat riitansa, vastasi Emma.
- Totta! sanoi Jessica vielä päätteeksi ja ystävykset halasivat toisiaan. Sitten tapahtui jotain, mikä on kaikille tytöille tärkeätä! Jessican sydämen kohdalle ilmestyi hänen oma Charmix-rintakoristeensa ja hän oli saanut kokonaisen Charmixin. Vaikkakin viimeisenä koko joukosta, viimeisenä muttei vähäisimpänä.
- Jessica, sinä sait kokonaisen Charmixin! hihkaisi Emma.
- Sainko? Jee! Nyt voi viimeinkin koittaa viimeinen taistelu Witchietä vastaan, vastasi Jessica valmiina tulevaan koitokseen.
- Hei kaikki ystäväni! Haluisin kertoa teille jonkin aivan ihanan uutisen, aloitti Emma saadakseen ystäviensä huomion.
- Oi, älä vain sano, että huomenna on yli määräinen vapaapäivä ja ei ole tunteja, toivoi Kelly innoissaan.
- No ei ihan mitään sellaista. Mutta ajattelin kertoa sen, että… minä ja Jeremy seurustellaan!
- Ihanko oikeesti? Vau, onnea! onnittelivat kaikki Emmaa.
- Vau, miten oikein pystyit siihen? Minä ja Jacob ei tunnuta olevan edes ystäviä, joten haluisin kuulla sinulta jotain vinkkejä tai jotain, sanoi Kelly Emmalle.
- Ehkä vähän myöhemmin Kelly, vastasi Emma. Kaikki onnittelivat ja halasivat Emmaa paitsi Jessica.
- Jessica, kuulitko mitä Emma sanoi? Hän sanoi, että, ehti Kelly sanoa, kunnes Jessica vastasi päälle.
- Joo, minä tiedän jo! Tämän sanottuaan Jessica meni makuuhuoneeseensa ja pamautti oven kiinni.
- Mikä hänelle tuli? En minä sanonut mitään väärää, ihmetteli Kelly.
- Minä menen puhumaan hänelle, sanoi Emma ja meni hänen makuuhuoneeseensa.
- Hei, tervehti Emma hiljaa ja lähestyi varovaisesti Jessicaa, joka istui juuri sängyllään ja tuijotti seinää.
- Jessica, voit toki kertoa jos se häiritsee sinua, että seurustelen isoveljesi kanssa, sanoi Emma ja istui Jessican sängylle.
- Hän on kaksoisveljeni ja vain kaksi minuuttia minua vanhempi, tokaisi Jessica vähän vihaisella äänen sävyllä.
- Ymmärrän kyllä, että se saattaa olla vähän järkyttävä uutinen.
- Ai vain vähän?! Se on minulle kuule aika iso juttu! Silloin, kun sinä pyysit apua, niin luulin, että se tietty poika olisi joku ihan kuka tahansa muu Punalähteeltä, mutta sitten järkytyin kuullessani puhelimesta aivan selvästi Jeremyn äänen, mikä merkitsi, että juuri te kaksi seurustelette. En voinut uskoa tätä! Miten te saatoitte ja ette edes kertoneet minulle?!
- Mutta…
- Ei mitään muttia! Ja jos nyt ystävällisesti suostuisit lähtemään pois huoneestani? Haluaisin nimittäin olla yksin.
Emma lähti vähin äänin pois huoneesta. Hänkin oli aivan järkyttynyt, mutta vain tästä, mitä Jessica oli sanonut. Hän ei ollut koskaan nähnyt tai osannut koskaan kuvitella näkevänsä Jessican tällaisena. Ehkä se oli todellakin iso juttu Jessicalle ja nyt hän vain kaipaa hetken rauhaa tottuakseen tähän ajatukseen.
- No, mitä hän sanoi? kysyi Amber huolissaan.
- Ei mitään ihmeellistä, vastasi Emma kuin loukkaantuneena ja järkyttyneenä meni omaan huoneeseensa. Amber epäili vähän Emman sanomaa ja päätti mennä itsekin juttelemaan Jessicalle. Kun hän avasi oven, hän kuuli huoneen toisesta päästä pientä nyyhkytystä. Amber sulki oven ja huomasi nyyhkytyksen lakanneen.
- Jessica, sinäkö se siellä? kysyi Amber.
- Anna minun olla! vastasi Jessica hiukan vihaisena, mutta hänen äänestään kuuli, että hän oli tainnut juuri itkeä.
- Jessica, se olen minä, Amber. Olen huonetoverisi ja minulle sinä voit kertoa kaiken, sanoi Amber rauhallisella äänen sävyllä.
- Haluaisin olla nyt vain yksin, vastasi Jessica. Amber käveli vähän lähemmäs ja huomasi Jessican istumassa huoneen nurkassa selkä kohti Amberia.
- Mutta tiedän, että sinulla on varmasti jokin hätänä ja vähän paha olla, sanoi Amber saadakseen toisen mahdollisuuden.
- Ei minulla ole mikään. Jos et vielä ymmärtänyt, niin haluisin olla yksin, vastasi Jessica painottaen viimeistä sanaa. Amber päätti olla tekemättä mitään. Hän istui sängylleen ja päätti odottaa, jos vaikka hetken kuluttua Jessica itse kertoisi huolensa. Huoneessa vallitsi kammottava hiljaisuus. Kuului vain, kun Jessica niiskutti nurkassaan. Amber kohteliaana otti hänen omasta nenäliinapaketistaan yhden nenäliinan ja ojensi sitä Jessicalle. Jessica epäröi hetken, mutta otti sen heti sanomattaan mitään ja niisti. Amber istui takaisin sängylle ja odotti. Pian Jessica vei itse oman likaisen nenäliinan roskakoriin ja istui Amberin viereen.
- Minä en ole oikein ollut oma itseni lähiaikoina, kertoi Jessica.
- Johtuisikohan se…? kysyi Amber varovaisesti.
- Kyllä, juuri siitä Emman uutisesta. Sisimmässäni minä tunnen iloa ja onnea Emman ja Jeremyn puolesta, mutta kuitenkin tunnen vihaa ja surua samanaikaisesti. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuo uutinen oli hyvä asia ja olen siitä onnellinen, mutta kuitenkin se oli minulle myös oikea järkytys.
- Ymmärrän.
- Ja kun Emma yritti äsken puhua kanssani, niin en ymmärrä, mikä minuun oikein meni. Näköjään se viha ja lopulta suru voitti ja nyt minua hävettää, kun en ollut alun alkaenkaan onnellinen Emman ja Jeremyn puolesta. Ja taisin sanoa kyllä ehkä vähän loukkaavastikin Emmalle äsken ja nyt minua kaduttaa.
- Mmm… Mitäpä jos yrittäisit uudelleen, menisit juttelemaan ja pyytäisit anteeksi Emmalta?
- Noo, voisihan sitä…, sanoi Jessica epäröiden ja lähti ulos huoneesta. Hän meni Emman ja Kellyn huoneen oven luokse ja koputti siihen. Emma avasi oven ja päästi silti Jessican sisään, vaikka tämä oli juuri loukannut häntä.
- Emma, minä… minä haluaisin pyytää anteeksi! Minä olin koko ajan sisimmässäni tuntenut iloa ja onnea sinun ja Jeremyn puolesta, mutta toisaalta tunsin myös vihaa ja surua samanaikaisesti ja lopulta, kun tulit juttelemaan minulle, niin viha voitti. Ja olisin nyt hyvin pahoillani siitä, että loukkasin sinua, sanoi Jessica, jonka naamassa oli vielä vähän jälkiä itkusta ja silmät punaiset, vaikka hän oli pyyhkinyt kyyneleet pois.
- Ymmärrän Jessica… ja annan sinulle anteeksi, vastasi Emma myötätuntoisesti.
- Oikeasti, kaikkien niiden ilkeiden sanojeni ja sen kaiken vihan jälkeen? kysyi Jessica hämmästyneenä.
- Kyllä. Ymmärrän, että aluksi se voi olla oikea järkytys, mutta sinä olet kuitenkin ystäväni ja ystävät antavat aina anteeksi ja unohtavat riitansa, vastasi Emma.
- Totta! sanoi Jessica vielä päätteeksi ja ystävykset halasivat toisiaan. Sitten tapahtui jotain, mikä on kaikille tytöille tärkeätä! Jessican sydämen kohdalle ilmestyi hänen oma Charmix-rintakoristeensa ja hän oli saanut kokonaisen Charmixin. Vaikkakin viimeisenä koko joukosta, viimeisenä muttei vähäisimpänä.
- Jessica, sinä sait kokonaisen Charmixin! hihkaisi Emma.
- Sainko? Jee! Nyt voi viimeinkin koittaa viimeinen taistelu Witchietä vastaan, vastasi Jessica valmiina tulevaan koitokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti