Koitti aamu. Yasmine nukkui onnellisesti omalla sängyllään,
kunnes hänen äitinsä tulee hänen huoneeseensa ja herättää hänet.
- Huomenta Yasmine! On aamu ja tälle päivälle olisi mukavia suunnitelmia tiedossa.
- Mutta enkö silti voisi nukkua vielä vähän aikaa? kysyi Yasmine vähän epäselvästi unenpöpperöisenä.
- No hyvä on, mutta vain vähän aikaa, sillä sinun täytyy pukea pian päivävaatteet päälle. Kohta nimittäin lähdetään koko perhe yhdessä uimarannalle.
- Uimarannalle? Jee! Rakastan käydä uimarannoilla! innostui Yasmine ja pomppasi ylös sängystään.
- Niin minä vähän arvelinkin. Lähdemme tunnin päästä, joten tule pian aamupalalle ja sitten pakataan kaikki rantatarvikkeet mukaan ja lähdetään.
- Joo, vastasi Yasmine ja meni heti vaatekaapilleen valitsemaan sopivia vaatteita rannalle. Hän päätti laittaa päälleen rantapaidan, jossa on vesimelonikuviointia. Lisäksi hän laittoi minishortsit, rannalle sopivat korkokengät ja koruja. Hiukset hän laittoi pompulalla kiinni taakse.
Kun Yasmine oli valmis, hän meni ruokasaliin syömään tukevan aamupalan, jotta jaksaisi olla rannalla kauan. Sen jälkeen hän meni auttamaan muita rantatarvikkeiden pakkaamisessa ja sen jälkeen lähdettiinkin jo rannalle. Perillä lähellä olevalla rannalla oli vielä hyvin tilaa parkkipaikalla, mikä merkitsi sitä, että paljon ihmisiä ei ollut vielä tullut rannalle. Otettiin tavarat mukaan ja käveltiin parkkipaikalta rannalle. Hiekka oli ihanan lämmintä, muttei liian kuumaa. Lämmin aurinko porotti mukavasti taivaalta ja vesikin on varmasti lämmintä. Yasmine meni ensimmäisenä vaihtamaan pukukoppiin uimapukunsa. Sillä aikaa muut laittoivat viltin valmiiksi ja sen viereen kaikki tavarat, jotta voisi istua viltin päällä. Kun Yasmine oli valmis, hän juoksi oitis veteen ja lähti siitä uimaan syvemmälle. Yasmine kun niin rakastaa vettä ja uimista yli kaiken! Aika kauan uituaan, hän päätti mennä vaihteeksi rantaan ottamaan aurinkoa. Hän meni maaten oman pyyhkeensä päälle, otti hyvän asennon ja laittoi silmänsä kiinni. Kyllä rantapäivät osaavatkin olla aivan ihania, ajatteli Yasmine ja hymyili. Ympäriinsä paljon ihanaa vettä, jonka aallot olivat kuin musiikkia korville, pehmeää hiekkaa, herkullisia eväitä ja ihanan kesäisen lämmin päivä. Pian kuului ison aallon loiskahdus ja vesi ylsi Yasminen jalkoihin asti.
- Hetkinen, ei veden pitäisi yltää näin pitkälle. Tuon täytyi olla hyvin iso aalto. Voi ei! sanoi Yasmine kauhuissaan, kun huomasi juuri uimassa ollut hänen isä- ja siskopuolensa aika syvällä vedessä ja nyt he meinasivat hukkua.
- Voi ei! Roy! Melanie! Jonkun täytyy pelastaa heidät! huusi Yasminen äiti kauhuissaan.
- Minä hoidan tämän! sanoi Yasmine ja muuntautui. Sitten hän lensi isä- ja siskopuolensa luokse ja veden voimillaan ”työnsi” veden kauemmaksi, jolloin ei ollut enää niin syvää. Sen jälkeen hän auttoi perheenjäsenensä lennättäen pois vedestä ja palautti veden ennalleen.
- Oletteko te kunnossa? kysyi Yasmine yhtä kauhuissaan, kuin äitinsä joka juoksi miehensä ja tyttärensä luokse.
- Ihan kunnossa, mutta Melanie on tajuton, vastasi Roy, Yasminen isäpuoli.
- Hän on saanut vettä liian paljon keuhkoihinsa, sanoi Yasmine, kohotti kätensä Melanien suun yläpuolelle ja sai veden pois Melanien keuhkoista. Melanie avasi silmänsä ja yskien nousi pystyyn.
- Onneksi olette kunnossa, kiitos Yasminen! sanoi Yasminen äiti ja halasi kaikkia.
- Mutta, miksi sinä teit sen? Kun meillähän oli se riita ja huonot välit ja…, ihmetteli Melanie.
- Koska rakastan teitä! sanoi Yasmine ja halasi koko perhettään.
- En voisi koskaan antaa sattua teille mitään, sanoi Yasmine ja hymyili onnellisena. Sitten se tapahtui! Yasminen sydämen kohdalle ilmestyi sekunniksi hänen oma Charmix-rintakoriste. Yasmine oli saanut kokonaisen Charmixin!
Samaan aikaan Dominon palatsissa, Amber makasi sängyllään ja mietti kaikkea viime aikoina tapahtunutta. Hän ei saanut mielestään sitä, kuinka hän oli siellä mustassa paikassa, missä oli myös hänen perheensä. Jotka sanoivat, ettei Amber olisi hyvä keiju ja ettei hän olisi hyvä lohikäärmeen liekin vartija. Vaikka se oli vain noitien illuusio, niin silti Amber ei voinut olla ajattelemasta sitä.
- Entä jos se olikin totta? Entä jos en olekaan hyvä keiju tai hyvä lohikäärme tulen vartija? sanoi Amber itsekseen ja päätti ottaa kauan mietittyään asiasta selvää. Hän käveli alakertaan, olohuoneeseen, jossa hänen vanhempansa juuri olivat.
- Hei Amber. Onko jokin hätänä? kysyi Amberin huolehtivainen äiti.
- Noo… on! vastasi Amber. Amberin vanhemmat katsoivat toisiinsa, kunnes Amber isä sanoi:
- Vaikka mikä tahansa huolettaisi sinua, niin voit aina kääntyä meidän puoleemme. Voit kysyä meiltä ihan mitä tahansa, mikä vain mieltäsi painaa.
- No, ehti Amber sanoa ja istui yhdelle tuolille.
- Kerran Alfeassa, kun eräät kolme noitakoulun noitaa, jotka tulivat sinne ja yrittivät vallata Alfean, minä ja ystäväni yhdessä yritimme taistella heitä vastaan ja me myöskin onnistuttiin siinä. Mutta yhdessä vaiheessa eräs noidista lähetti mustan taian minua kohti ja se osui minuun ja levittäytyi ympärilleni. Sitten vaivuin kuulemma transsiin ja näin jonkun kummallisen näyn. Tai siis, ei se ollut näky. Kuin pahaa unta, joka vain tuntui hyvin todelliselta. Siinä olitte te ja Rose. Te sanoitte siinä, että reputin koulun ja minusta ei tullut mitään koulua. Ja sitten te vielä sanoitte siinä, että lohikäärme tuli huomasi, etten ollut sopiva sen kantajaksi, joten se jätti minut oman onneni nojaan. Vaikka se oli vain illuusiota, niin se on silti tässä jonkin aikaa pyörinyt päässäni.
- Kultaseni. Kuten sanoitkin, niin se oli vain illuusiota. Ja tiedät, ettemme koskaan sanoisi sinulle mitään tuollaista, ei edes siskosi. Me rakastamme sinua ja uskomme sinuun! Sinä tiedät sen! sanoi Amberin äiti Amberille.
- Kiitos! Te olette ihanimmat vanhemmat ikinä! sanoi Amber ja halasi vanhempiaan. Sitten hänellekin tapahtui se! Amberin sydämen kohdalle ilmestyi hetkeksi Charmix-rintakoriste, joka merkitsi sitä, että Amber oli saanut oman kokonaisen Charmixinsa.
- Huomenta Yasmine! On aamu ja tälle päivälle olisi mukavia suunnitelmia tiedossa.
- Mutta enkö silti voisi nukkua vielä vähän aikaa? kysyi Yasmine vähän epäselvästi unenpöpperöisenä.
- No hyvä on, mutta vain vähän aikaa, sillä sinun täytyy pukea pian päivävaatteet päälle. Kohta nimittäin lähdetään koko perhe yhdessä uimarannalle.
- Uimarannalle? Jee! Rakastan käydä uimarannoilla! innostui Yasmine ja pomppasi ylös sängystään.
- Niin minä vähän arvelinkin. Lähdemme tunnin päästä, joten tule pian aamupalalle ja sitten pakataan kaikki rantatarvikkeet mukaan ja lähdetään.
- Joo, vastasi Yasmine ja meni heti vaatekaapilleen valitsemaan sopivia vaatteita rannalle. Hän päätti laittaa päälleen rantapaidan, jossa on vesimelonikuviointia. Lisäksi hän laittoi minishortsit, rannalle sopivat korkokengät ja koruja. Hiukset hän laittoi pompulalla kiinni taakse.
Kun Yasmine oli valmis, hän meni ruokasaliin syömään tukevan aamupalan, jotta jaksaisi olla rannalla kauan. Sen jälkeen hän meni auttamaan muita rantatarvikkeiden pakkaamisessa ja sen jälkeen lähdettiinkin jo rannalle. Perillä lähellä olevalla rannalla oli vielä hyvin tilaa parkkipaikalla, mikä merkitsi sitä, että paljon ihmisiä ei ollut vielä tullut rannalle. Otettiin tavarat mukaan ja käveltiin parkkipaikalta rannalle. Hiekka oli ihanan lämmintä, muttei liian kuumaa. Lämmin aurinko porotti mukavasti taivaalta ja vesikin on varmasti lämmintä. Yasmine meni ensimmäisenä vaihtamaan pukukoppiin uimapukunsa. Sillä aikaa muut laittoivat viltin valmiiksi ja sen viereen kaikki tavarat, jotta voisi istua viltin päällä. Kun Yasmine oli valmis, hän juoksi oitis veteen ja lähti siitä uimaan syvemmälle. Yasmine kun niin rakastaa vettä ja uimista yli kaiken! Aika kauan uituaan, hän päätti mennä vaihteeksi rantaan ottamaan aurinkoa. Hän meni maaten oman pyyhkeensä päälle, otti hyvän asennon ja laittoi silmänsä kiinni. Kyllä rantapäivät osaavatkin olla aivan ihania, ajatteli Yasmine ja hymyili. Ympäriinsä paljon ihanaa vettä, jonka aallot olivat kuin musiikkia korville, pehmeää hiekkaa, herkullisia eväitä ja ihanan kesäisen lämmin päivä. Pian kuului ison aallon loiskahdus ja vesi ylsi Yasminen jalkoihin asti.
- Hetkinen, ei veden pitäisi yltää näin pitkälle. Tuon täytyi olla hyvin iso aalto. Voi ei! sanoi Yasmine kauhuissaan, kun huomasi juuri uimassa ollut hänen isä- ja siskopuolensa aika syvällä vedessä ja nyt he meinasivat hukkua.
- Voi ei! Roy! Melanie! Jonkun täytyy pelastaa heidät! huusi Yasminen äiti kauhuissaan.
- Minä hoidan tämän! sanoi Yasmine ja muuntautui. Sitten hän lensi isä- ja siskopuolensa luokse ja veden voimillaan ”työnsi” veden kauemmaksi, jolloin ei ollut enää niin syvää. Sen jälkeen hän auttoi perheenjäsenensä lennättäen pois vedestä ja palautti veden ennalleen.
- Oletteko te kunnossa? kysyi Yasmine yhtä kauhuissaan, kuin äitinsä joka juoksi miehensä ja tyttärensä luokse.
- Ihan kunnossa, mutta Melanie on tajuton, vastasi Roy, Yasminen isäpuoli.
- Hän on saanut vettä liian paljon keuhkoihinsa, sanoi Yasmine, kohotti kätensä Melanien suun yläpuolelle ja sai veden pois Melanien keuhkoista. Melanie avasi silmänsä ja yskien nousi pystyyn.
- Onneksi olette kunnossa, kiitos Yasminen! sanoi Yasminen äiti ja halasi kaikkia.
- Mutta, miksi sinä teit sen? Kun meillähän oli se riita ja huonot välit ja…, ihmetteli Melanie.
- Koska rakastan teitä! sanoi Yasmine ja halasi koko perhettään.
- En voisi koskaan antaa sattua teille mitään, sanoi Yasmine ja hymyili onnellisena. Sitten se tapahtui! Yasminen sydämen kohdalle ilmestyi sekunniksi hänen oma Charmix-rintakoriste. Yasmine oli saanut kokonaisen Charmixin!
Samaan aikaan Dominon palatsissa, Amber makasi sängyllään ja mietti kaikkea viime aikoina tapahtunutta. Hän ei saanut mielestään sitä, kuinka hän oli siellä mustassa paikassa, missä oli myös hänen perheensä. Jotka sanoivat, ettei Amber olisi hyvä keiju ja ettei hän olisi hyvä lohikäärmeen liekin vartija. Vaikka se oli vain noitien illuusio, niin silti Amber ei voinut olla ajattelemasta sitä.
- Entä jos se olikin totta? Entä jos en olekaan hyvä keiju tai hyvä lohikäärme tulen vartija? sanoi Amber itsekseen ja päätti ottaa kauan mietittyään asiasta selvää. Hän käveli alakertaan, olohuoneeseen, jossa hänen vanhempansa juuri olivat.
- Hei Amber. Onko jokin hätänä? kysyi Amberin huolehtivainen äiti.
- Noo… on! vastasi Amber. Amberin vanhemmat katsoivat toisiinsa, kunnes Amber isä sanoi:
- Vaikka mikä tahansa huolettaisi sinua, niin voit aina kääntyä meidän puoleemme. Voit kysyä meiltä ihan mitä tahansa, mikä vain mieltäsi painaa.
- No, ehti Amber sanoa ja istui yhdelle tuolille.
- Kerran Alfeassa, kun eräät kolme noitakoulun noitaa, jotka tulivat sinne ja yrittivät vallata Alfean, minä ja ystäväni yhdessä yritimme taistella heitä vastaan ja me myöskin onnistuttiin siinä. Mutta yhdessä vaiheessa eräs noidista lähetti mustan taian minua kohti ja se osui minuun ja levittäytyi ympärilleni. Sitten vaivuin kuulemma transsiin ja näin jonkun kummallisen näyn. Tai siis, ei se ollut näky. Kuin pahaa unta, joka vain tuntui hyvin todelliselta. Siinä olitte te ja Rose. Te sanoitte siinä, että reputin koulun ja minusta ei tullut mitään koulua. Ja sitten te vielä sanoitte siinä, että lohikäärme tuli huomasi, etten ollut sopiva sen kantajaksi, joten se jätti minut oman onneni nojaan. Vaikka se oli vain illuusiota, niin se on silti tässä jonkin aikaa pyörinyt päässäni.
- Kultaseni. Kuten sanoitkin, niin se oli vain illuusiota. Ja tiedät, ettemme koskaan sanoisi sinulle mitään tuollaista, ei edes siskosi. Me rakastamme sinua ja uskomme sinuun! Sinä tiedät sen! sanoi Amberin äiti Amberille.
- Kiitos! Te olette ihanimmat vanhemmat ikinä! sanoi Amber ja halasi vanhempiaan. Sitten hänellekin tapahtui se! Amberin sydämen kohdalle ilmestyi hetkeksi Charmix-rintakoriste, joka merkitsi sitä, että Amber oli saanut oman kokonaisen Charmixinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti