- Okei, miten me aiotaan lopulta päihittää Witchiet? kysyi
Amber kaikkien istuessa olohuoneessa suunnittelemassa Witchien tuhoa.
- Pyydetään apua opettajilta ja yhdessä tuhotaan heidät? ehdotti Jessica.
- Se voisi olla muuten hyvä, ehti Amber sanoa, kunnes Kelly jatkoi hänen puolestaan.
- …mutta minusta opettajien ei pitäisi sotkeutua tähän asiaan. Hei, nyt minä keksin! Mitäpä jos me tänä yönä menisimme Pilvitornille, yllättäisimme heidät ja tuhottaisiin heidät lopullisesti?
Muut katsoivat toisiaan. He eivät olleet oikein varmoja tästä Kellyn ideasta.
- Kelly, tuo on ihan hyvä idea, mutta miten me päästään Pilvitornille ilman, että kukaan huomaisi sitä? kysyi Amber.
-Hmm… Tietenkin maan alla kulkevien käytävin kautta! huudahti Kelly, mutta ei onneksi niin kovaa, että olisi kulunut naapurihuoneeseen.
- Hetkinen, mistä sinä tiedät Alfean, Pilvitornin ja Punalähteen kautta kulkevista maan alaisista käytävistä? kysyi Emma.
- No, olen kuullut kaikenlaista äitini ja hänen ystäviensä seikkailuista ja hän kerran mainitsi näistä maan alaisista käytävistä, jos vaikka tulisin joskus tarvitsemaan niitä, kertoi Kelly.
- Ja oletko aivan varma, että tuo sinun suunnitelmasi tulee onnistumaan? kysyi Catherine.
- Varmasti! Mutta jos me ei saada noitia tuhottua lopullisesti, niin sitten yritämme saada heille erotuksen Pilvitornista, jolloin heistä ei olisi enää harmia, sanoi Kelly tyytyväisenä hienosta suunnitelmastaan.
- No, meillä ei ole muitakaan vaihtoehtoja. Eli tänä yönä, kello 12 keskiyöllä, kun kaikki ovat nukkumassa, niin herätään, puetaan päälle ja kokoonnutaan kaikki maan alaisten käytävien luokse. Sitten niitä käytäviä pitkin menemme Pilvitornille ja teemme Witchieistä lopun, selitti Amber suunnitelman vielä kerran, mutta tarkemmin.
- Muuten, Kelly, tiedätkö mistä pääsee niiden maan alaisten käytävien luokse? kysyi Amber vielä Kellyltä.
- Joo, mutta sitä on vähän vaikea selittää. Jospa me kaikki kokoonnutaan tämän meidän huoneemme ns. eteiseen ja sitten minä johdatan teidät niiden käytävien luokse, ehdotti Kelly.
- Selvä! Mennään nyt iltapalalle ja valmistaudutaan pienille ”päivä” unille, sanoi Amber kaikille selvästi.
- Ja sinä voit Emma laittaa siihen sinun hypersuperhiljaiseen herätyskelloosi herätyksen. Niin ei koko koulu herää siihen, kun me heräämme yöllä ja emme jää kiinni. Ja kun sinä olet herännyt, niin tulet herättämään meidät muut, sanoi Kelly vielä loppuun.
- Joo, mutta Kelly. Sen laitteeni nimi ei ole mikään hypersuperhiljainen herätyskello, ihan tiedoksesi vaan, selitti Emma tarkemmin.
- Jaa, no kuitenkin joku sellainen, vastasi Kelly ja naurahti.
Tämän jälkeen tytöt menivät iltapalalle ja valmistautuivat lyhyille yöunilleen. Sitten he menivät nukkumaan ja Emma laittoi herätyksen herätyskelloonsa kello kahdentoista kohdalle. Ei ehtinyt kovin kauaa mennä, kun jo Emman herätyskello soi merkiksi siitä, että kello on 12 keskiyöllä.
- Herää Kelly. On aika nousta ylös, sanoi Emma puoliksi kuiskaten Kellyn korvan juuressa.
- Ei, annan minun nyt jatkaa kauneusuniani! vastasi Kelly ja vaihtoi asentoaan.
- Tule nyt vain! Sinunhan tämä idea oli, sanoi Emma vähän kovemmalla äänellä.
- Ai onko jo aamu? Ai niin, se tehtävä, sanoi Kelly tajutessaan koko homman ja vaihtoi äkkiä vaatteensa.
Myöhemmin kaikki olivat jo valmiita ja Kellyn johdatuksella menivät hiljaa Magixin maan alaisille käytäville. Tytöt kävelivät noin puoli tuntia käytävillä etsien sisään käyntiä Pilvitornille, kunnes viimeinkin saapuivat määränpäähänsä. Tämän jälkeen he ihan hiljaa etsiskelivät jonkin aikaa Witchieiden huonetta, välillä eksyneenäkin asuntolan käytävillä, kunnes he viimein löysivät oikean oven ja avasivat sen.
- Huomenta Minxit! Oletteko te kenties eksyneet väärään huoneeseen tai jopa väärään kouluun? kysyi Iris seisoessaan huoneen keskellä ja yksi muista noidista sulki oven kiinni, etteivät keijut pääsisi karkaamaan.
- Mitä?! Mistä te tiesitte tulostamme? kysyi Kelly vähän vihaisella äänen sävyllä.
- No, satuimme kuulemaan kuiskuttelunne ja askeleenne käytävillä ja päätimme yllättää teidät. No, mitä asiaa teillä on meille vai haluatteko ottaa uuden kaksintaistelun? kysyi Iris mairea hymy kasvoillaan.
- Uutta kaksintaistelua tulimme hakemaan ja tällä kertaa me voitamme! sanoi Kelly melkein huutaen ja unohti kokonaan, että on keskiyö.
- Luulenpa, että olette hyvin väärässä! vastasi Iris ja lähetti viestin telepatian avulla Pilvitornin rehtori Gildalle. Gilda sai hyvin pian viestin, koska se tuli telepatian avulla ja pian hän taikoi itsensä Witchieiden huoneeseen.
- Alfean keijuja, keskiyöllä, minun koulussani?! Nyt te tytöt olette pulassa sillä ilmoitan tästä Alfean rehtori Francescalle.
- Voi ei! sanoivat kaikki keijut yhteen ääneen.
- Ei, älä! huudahti Kelly kauhuissaan. Hän ei nimittäin halunnut itse tai muiden ystäviensä joutuvan pulaan hänen ”nerokkaan” suunnitelmansa takia.
- Lähetin viestin ja nyt te tytöt saatte luvan matkata takaisin sinne mistä tulittekin, sanoi Gilda ja kaikki tytöt lähtivät matkaamaan uutta matkaa takaisin Alfeaan vähän pitemmän reitin kautta, ei maan alaisten käytävien.
Kun tytöt saapuivat koululle, ei onneksi tapahtunut mitään eikä kukaan herännyt siihen. Tytöt reippaasti tallustelivat takaisin huoneeseensa ja näyttivät vähän vihaiset ilmeensä Kellylle.
- Mitä? Miksi te minua noin katsotte? En tiennyt, että Witchiet heräisivät ja joutuisimme pulaan tämän hienon suunnitelmani takia, sanoi Kelly kuin yrittäen olla aivan viaton.
- Vai että hienon suunnitelman? Nyt olemme pahassa pulassa ja se on sinun syytäsi! vastasi Catherine vihaisena.
- Hei, tytöt! Eipä nyt ruveta syyttelemään muita tästä. Vaikka Kelly keksi tämän suunnitelman, niin emmehän me millään voineet tietää tässä käyvän jotain tällaista. Joten otetaan sitten joko rohkeina tai epävarmoina ansaitsemamme rangaistus vastaan. Mistä tietää, jos rehtori olisi tällä kertaa hyvällä tuulella ja ei antaisi kovin pahaa rangaistusta? Nyt, mennään kaikki takaisin nukkumaan ja katsotaan aamulla, mitä tulee tapahtumaan, sanoi Amber ja sai tytöt lopettamaan riitelyn.
Seuraavaksi tytöt vaihtoivat jälleen vaatteensa ja menivät takaisin nukkumaan. Amber saattoi olla oikeassa, että ei heille saata tulla kovin kovaa rangaistusta, mutta silti kaikkia tyttöjä pelotti vähän huominen. Tai oikeastaan aamuinen, sillä kello oli jo puoli kolme ja seuraava päivä oli koittanut pari tuntia sitten.
- Pyydetään apua opettajilta ja yhdessä tuhotaan heidät? ehdotti Jessica.
- Se voisi olla muuten hyvä, ehti Amber sanoa, kunnes Kelly jatkoi hänen puolestaan.
- …mutta minusta opettajien ei pitäisi sotkeutua tähän asiaan. Hei, nyt minä keksin! Mitäpä jos me tänä yönä menisimme Pilvitornille, yllättäisimme heidät ja tuhottaisiin heidät lopullisesti?
Muut katsoivat toisiaan. He eivät olleet oikein varmoja tästä Kellyn ideasta.
- Kelly, tuo on ihan hyvä idea, mutta miten me päästään Pilvitornille ilman, että kukaan huomaisi sitä? kysyi Amber.
-Hmm… Tietenkin maan alla kulkevien käytävin kautta! huudahti Kelly, mutta ei onneksi niin kovaa, että olisi kulunut naapurihuoneeseen.
- Hetkinen, mistä sinä tiedät Alfean, Pilvitornin ja Punalähteen kautta kulkevista maan alaisista käytävistä? kysyi Emma.
- No, olen kuullut kaikenlaista äitini ja hänen ystäviensä seikkailuista ja hän kerran mainitsi näistä maan alaisista käytävistä, jos vaikka tulisin joskus tarvitsemaan niitä, kertoi Kelly.
- Ja oletko aivan varma, että tuo sinun suunnitelmasi tulee onnistumaan? kysyi Catherine.
- Varmasti! Mutta jos me ei saada noitia tuhottua lopullisesti, niin sitten yritämme saada heille erotuksen Pilvitornista, jolloin heistä ei olisi enää harmia, sanoi Kelly tyytyväisenä hienosta suunnitelmastaan.
- No, meillä ei ole muitakaan vaihtoehtoja. Eli tänä yönä, kello 12 keskiyöllä, kun kaikki ovat nukkumassa, niin herätään, puetaan päälle ja kokoonnutaan kaikki maan alaisten käytävien luokse. Sitten niitä käytäviä pitkin menemme Pilvitornille ja teemme Witchieistä lopun, selitti Amber suunnitelman vielä kerran, mutta tarkemmin.
- Muuten, Kelly, tiedätkö mistä pääsee niiden maan alaisten käytävien luokse? kysyi Amber vielä Kellyltä.
- Joo, mutta sitä on vähän vaikea selittää. Jospa me kaikki kokoonnutaan tämän meidän huoneemme ns. eteiseen ja sitten minä johdatan teidät niiden käytävien luokse, ehdotti Kelly.
- Selvä! Mennään nyt iltapalalle ja valmistaudutaan pienille ”päivä” unille, sanoi Amber kaikille selvästi.
- Ja sinä voit Emma laittaa siihen sinun hypersuperhiljaiseen herätyskelloosi herätyksen. Niin ei koko koulu herää siihen, kun me heräämme yöllä ja emme jää kiinni. Ja kun sinä olet herännyt, niin tulet herättämään meidät muut, sanoi Kelly vielä loppuun.
- Joo, mutta Kelly. Sen laitteeni nimi ei ole mikään hypersuperhiljainen herätyskello, ihan tiedoksesi vaan, selitti Emma tarkemmin.
- Jaa, no kuitenkin joku sellainen, vastasi Kelly ja naurahti.
Tämän jälkeen tytöt menivät iltapalalle ja valmistautuivat lyhyille yöunilleen. Sitten he menivät nukkumaan ja Emma laittoi herätyksen herätyskelloonsa kello kahdentoista kohdalle. Ei ehtinyt kovin kauaa mennä, kun jo Emman herätyskello soi merkiksi siitä, että kello on 12 keskiyöllä.
- Herää Kelly. On aika nousta ylös, sanoi Emma puoliksi kuiskaten Kellyn korvan juuressa.
- Ei, annan minun nyt jatkaa kauneusuniani! vastasi Kelly ja vaihtoi asentoaan.
- Tule nyt vain! Sinunhan tämä idea oli, sanoi Emma vähän kovemmalla äänellä.
- Ai onko jo aamu? Ai niin, se tehtävä, sanoi Kelly tajutessaan koko homman ja vaihtoi äkkiä vaatteensa.
Myöhemmin kaikki olivat jo valmiita ja Kellyn johdatuksella menivät hiljaa Magixin maan alaisille käytäville. Tytöt kävelivät noin puoli tuntia käytävillä etsien sisään käyntiä Pilvitornille, kunnes viimeinkin saapuivat määränpäähänsä. Tämän jälkeen he ihan hiljaa etsiskelivät jonkin aikaa Witchieiden huonetta, välillä eksyneenäkin asuntolan käytävillä, kunnes he viimein löysivät oikean oven ja avasivat sen.
- Huomenta Minxit! Oletteko te kenties eksyneet väärään huoneeseen tai jopa väärään kouluun? kysyi Iris seisoessaan huoneen keskellä ja yksi muista noidista sulki oven kiinni, etteivät keijut pääsisi karkaamaan.
- Mitä?! Mistä te tiesitte tulostamme? kysyi Kelly vähän vihaisella äänen sävyllä.
- No, satuimme kuulemaan kuiskuttelunne ja askeleenne käytävillä ja päätimme yllättää teidät. No, mitä asiaa teillä on meille vai haluatteko ottaa uuden kaksintaistelun? kysyi Iris mairea hymy kasvoillaan.
- Uutta kaksintaistelua tulimme hakemaan ja tällä kertaa me voitamme! sanoi Kelly melkein huutaen ja unohti kokonaan, että on keskiyö.
- Luulenpa, että olette hyvin väärässä! vastasi Iris ja lähetti viestin telepatian avulla Pilvitornin rehtori Gildalle. Gilda sai hyvin pian viestin, koska se tuli telepatian avulla ja pian hän taikoi itsensä Witchieiden huoneeseen.
- Alfean keijuja, keskiyöllä, minun koulussani?! Nyt te tytöt olette pulassa sillä ilmoitan tästä Alfean rehtori Francescalle.
- Voi ei! sanoivat kaikki keijut yhteen ääneen.
- Ei, älä! huudahti Kelly kauhuissaan. Hän ei nimittäin halunnut itse tai muiden ystäviensä joutuvan pulaan hänen ”nerokkaan” suunnitelmansa takia.
- Lähetin viestin ja nyt te tytöt saatte luvan matkata takaisin sinne mistä tulittekin, sanoi Gilda ja kaikki tytöt lähtivät matkaamaan uutta matkaa takaisin Alfeaan vähän pitemmän reitin kautta, ei maan alaisten käytävien.
Kun tytöt saapuivat koululle, ei onneksi tapahtunut mitään eikä kukaan herännyt siihen. Tytöt reippaasti tallustelivat takaisin huoneeseensa ja näyttivät vähän vihaiset ilmeensä Kellylle.
- Mitä? Miksi te minua noin katsotte? En tiennyt, että Witchiet heräisivät ja joutuisimme pulaan tämän hienon suunnitelmani takia, sanoi Kelly kuin yrittäen olla aivan viaton.
- Vai että hienon suunnitelman? Nyt olemme pahassa pulassa ja se on sinun syytäsi! vastasi Catherine vihaisena.
- Hei, tytöt! Eipä nyt ruveta syyttelemään muita tästä. Vaikka Kelly keksi tämän suunnitelman, niin emmehän me millään voineet tietää tässä käyvän jotain tällaista. Joten otetaan sitten joko rohkeina tai epävarmoina ansaitsemamme rangaistus vastaan. Mistä tietää, jos rehtori olisi tällä kertaa hyvällä tuulella ja ei antaisi kovin pahaa rangaistusta? Nyt, mennään kaikki takaisin nukkumaan ja katsotaan aamulla, mitä tulee tapahtumaan, sanoi Amber ja sai tytöt lopettamaan riitelyn.
Seuraavaksi tytöt vaihtoivat jälleen vaatteensa ja menivät takaisin nukkumaan. Amber saattoi olla oikeassa, että ei heille saata tulla kovin kovaa rangaistusta, mutta silti kaikkia tyttöjä pelotti vähän huominen. Tai oikeastaan aamuinen, sillä kello oli jo puoli kolme ja seuraava päivä oli koittanut pari tuntia sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti