Kaikilla sujui loma oikein hyvin ja kaikki olivat lähteneet
loman ajaksi kotiin. Paitsi Emma ja Jessica jäivät Alfeaan, koska loma on hyvin
lyhyt ja heidän kotiplaneetoillensa on aika pitkä matka.
Nyt Emma istui ikkunalaudan päällä katsellen kännykästään Jeremyn kuvia. Hän todellakin on kovasti ihastunut Jeremyyn, mutta sen verran ujona ihmisenä hän ei uskalla kertoa tunteistaan hänelle. Emma huokaisi ja meni katsomaan, mitä Jessica tekee. Jessica oli juuri huoneen pienessä välitilassa eli ns. olohuoneessa harjoittelemassa yhtä kukkaloitsua.
- Hei Jessica! Mitä puuhaat? kysyi Emma, joka istui sohvalle.
- Harjoittelen erästä loitsua. Sen nimi on Lotus Nopeutus. Sen avulla saan kukat kasvamaan nopeammin, kertoi Jessica, joka innoissaan harjoitteli tätä loitsua.
- Kiva… Muuten Jessica, olisiko sinulla hetki aikaa?
- Tietty ystäväiseni! Mitä sinä halusit kertoa?
- Noo…
- Niin? Kerro ihan rohkeasti vaan.
- No… Minä olen ihastunut.
- Kiva. Keneen?
- Sillä ei ole niin paljon väliä, mutta en tiedä, miten uskaltaisin kertoa hänelle tunteistani.
- No, riippuu missä hän on, tai siis missä hän asuu ja silleen.
- Hän on Punalähteellä.
- Ahaa, eli tämän ei pitäisi olla ainakaan kovin vaikeata. Jos sinä oikeasti pidät hänestä, niin menet ihan rohkeasti hänelle kertomaan tunteistasi. Se voi olla aika vaikeata, mutta kannattaa vain rohkeasti mennä kertomaan. Ei se ole noloa, jos hän ei tunne samalla tavoin sinua kohtaan. Tärkeintä on, että sinä ja hän tietävät sen. Ja mistä sen tietää jos hän tuntisi samalla tavoin sinua kohtaan…
- Olet oikeassa. Soittaisinko hänelle?
- Soita vaan, minä voin olla tukenasi. Tai järjestä joku tapaaminen.
- Hmm… Minä sovin tapaamisen hänen kanssaan Punalähteellä.
- Okei. Nyt vain rohkeasti soita hänelle.
- Joo. Tämän sanottuaan Emma otti kännykkänsä esille ja soitti Jeremylle. Hetkeen ei kuulunut kuin vain puhelimen tuuttausta, kunnes Jeremy vastasi siihen.
- Ai moi Emma! Mitä asiaa? kuului puhelimesta.
- Moi! Niin ajattelin, kun sinä et ole lähtenyt lomalla minnekään, niin voisimme vaikka tavata siellä Punalähteellä tai jossain? sanoi Emma Jessica vieressään uteliaana.
- Joo, kyllä se minulle käy. Tule vaikka huoneeseeni, niin voidaan vaikka pelata videopelejä tai tehdä muuta hauskaa, nyt kun on loma.
- Kuulostaa hauskalta. Lähden sinne heti tulemaan!
- Joo, moikka!
- Heippa!
- No, mitä hän sanoi? kysyi Jessica uteliaana.
- Hän sanoi, että tulen Punalähteelle, hänen huoneeseensa. Lähdenkin heti sinne! sanoi Emma ja lähti ovelle laittamaan kenkiä jalkaan.
- Onnea matkaan! toivotti Jessica ennen Emman lähtöä.
- Kiitti! Nähdään! sanoi Emma vielä ja lähti kohti Punalähdettä.
Pian hän saapui perille ja oli juuri nyt Jeremyn oven edessä. Hän koputti oveen ja pian oven tuli avaamaan Jeremy.
- Huomenta! Tule vain sisään! sanoi Jeremy ja päästi Emman sisään.
- Kiitos! Oletko täällä aivan yksin? kysyi Emma, kun huomasi huoneen vaikuttavan kovin hiljaiselta.
- Joo! Huonetoverini Arthur lähti heti ensimmäisenä lomapäivänä Androkselle, kertoi Jeremy ja istui työpöydän tuolille.
- Ahaa, vastasi Emma ja istui Jeremyn sängylle.
- No, mitä tehdään? kysyi Jeremy.
- Noo, ennen kuin tehdään mitään, niin haluisin kertoa sinulle jotain, sanoi Emma.
- Okei. Minullakin olisi kyllä myös vähän jotain asiaa.
- Aijaa. Kumpi kertoo ensin?
- Vaikka sinä.
- No, okei. Olen kauan halunnut sanoa tämän, tai no, oikeastaan melkein heti kun tavattiin. Sinä olet hyvin samanlainen kuin minä ja pidät samanlaisista asioista ja se on hyvä juttu. Niin olen jo jonkin aikaa halunnut kertoa tämän, mutta sen hippusen verran, mitä minulla on ujoutta, niin on estänyt minua kertomasta tätä. Mutta nyt kerron sen. Eli, Jeremy, minä… minä… minä pidän sinusta. Et kai ole vihainen?
- En tietenkään. Tämä vain tuli yllätyksenä sillä… minäkin… pidän sinusta.
- Oikeasti ja et ole kertonut tästä aiemmin?
- En ole vain uskaltanut, kun pelkäsin aivan liikaa.
- Sama täällä.
- Tämä kyllä tuli yllätyksenä, sillä itsekin aion juuri kertoa tästä. Joten… seurustellaanko?
- Tietty, jos sinä haluat ja kun me pidetään toisistamme ja, Emma ei ehtinyt sanoa enempää, kunnes Jeremy suuteli tätä. Emman posket alkoivat vähän punoittaa. Vaikka hän pitää Jeremystä ja on kauan odottanut tätä päivää, niin silti tämä tuntui jotenkin hassulta. Emma hymyili takaisin ja huomasi jotain ihmeellistä. Hänen sydämensä kohdalle ilmestyi hetkeksi hänen oma Charmix-rintakoriste, joka merkitsi sitä, että hän sai oman kokonaisen Charmixinsa.
Aikaa kului ja Jessicaa jännitti. Hän ei malttanut odottaa uutisia Emmalta, kuullakseen, että onnistuiko hän ja että pettyikö hän vai oliko tämä hänen ihanin päivä ikinä. Jessica liian uteliaana päätti soittaa Emmalle. Samaan aikaan Emma ja Jeremy pelasivat juuri jotain videopeliä, kunnes Emman kännykkä alkoi soida.
- Haloo? vastasi Emma.
- Hei Emma, Jessica täällä. En malttanut odottaa, joten halusin jo nyt liian uteliaana saada tietää, että onnistuitko tehtävässäsi?
- Joo, onnistuin ja nyt… me seurustellaan!
- Oikeasti? Aw, tämä on liiankin suloista. Onnea teille kahdelle!
- Kiitos.
- Kuuluuko sieltä taustalta videopelien ääniä?
- Joo. Jeremy, pistäisitkö sen hiljaisemmalle?
- Joo, vastasi Jeremy ja pienensi peliääniä.
- Niin, mihin jäimmekään? kysyi Emma Jessicalta, mutta huomasi, että Jessica oli juuri lopettanut puhelun.
- Hän lopetti. No, jatketaan tätä peliä siitä mihin jäimme, sanoi Jessica ja otti peliohjaimen takaisin käsiinsä.
Samaan aikaan Alfeassa, Jessica luona Jessica vain pitelee kännykkäänsä kädessä ja sormea luurin kohdalla. Hänen ilmeensä oli, kuin hän olisi nähnyt jotain yllättävää tai että hänet olisi yllätetty yllätysjuhlilla tai muulla vastaavalla.
- Sanoiko Emma juuri Jeremy? Ja kuuluiko sieltä juuri Jeremyn, minun veljeni ääni? Ei voi, ei voi olla… Ei kai vaan minun hyvä ystäväni ja kaksoisveljeni seurustele keskenään?!
Nyt Emma istui ikkunalaudan päällä katsellen kännykästään Jeremyn kuvia. Hän todellakin on kovasti ihastunut Jeremyyn, mutta sen verran ujona ihmisenä hän ei uskalla kertoa tunteistaan hänelle. Emma huokaisi ja meni katsomaan, mitä Jessica tekee. Jessica oli juuri huoneen pienessä välitilassa eli ns. olohuoneessa harjoittelemassa yhtä kukkaloitsua.
- Hei Jessica! Mitä puuhaat? kysyi Emma, joka istui sohvalle.
- Harjoittelen erästä loitsua. Sen nimi on Lotus Nopeutus. Sen avulla saan kukat kasvamaan nopeammin, kertoi Jessica, joka innoissaan harjoitteli tätä loitsua.
- Kiva… Muuten Jessica, olisiko sinulla hetki aikaa?
- Tietty ystäväiseni! Mitä sinä halusit kertoa?
- Noo…
- Niin? Kerro ihan rohkeasti vaan.
- No… Minä olen ihastunut.
- Kiva. Keneen?
- Sillä ei ole niin paljon väliä, mutta en tiedä, miten uskaltaisin kertoa hänelle tunteistani.
- No, riippuu missä hän on, tai siis missä hän asuu ja silleen.
- Hän on Punalähteellä.
- Ahaa, eli tämän ei pitäisi olla ainakaan kovin vaikeata. Jos sinä oikeasti pidät hänestä, niin menet ihan rohkeasti hänelle kertomaan tunteistasi. Se voi olla aika vaikeata, mutta kannattaa vain rohkeasti mennä kertomaan. Ei se ole noloa, jos hän ei tunne samalla tavoin sinua kohtaan. Tärkeintä on, että sinä ja hän tietävät sen. Ja mistä sen tietää jos hän tuntisi samalla tavoin sinua kohtaan…
- Olet oikeassa. Soittaisinko hänelle?
- Soita vaan, minä voin olla tukenasi. Tai järjestä joku tapaaminen.
- Hmm… Minä sovin tapaamisen hänen kanssaan Punalähteellä.
- Okei. Nyt vain rohkeasti soita hänelle.
- Joo. Tämän sanottuaan Emma otti kännykkänsä esille ja soitti Jeremylle. Hetkeen ei kuulunut kuin vain puhelimen tuuttausta, kunnes Jeremy vastasi siihen.
- Ai moi Emma! Mitä asiaa? kuului puhelimesta.
- Moi! Niin ajattelin, kun sinä et ole lähtenyt lomalla minnekään, niin voisimme vaikka tavata siellä Punalähteellä tai jossain? sanoi Emma Jessica vieressään uteliaana.
- Joo, kyllä se minulle käy. Tule vaikka huoneeseeni, niin voidaan vaikka pelata videopelejä tai tehdä muuta hauskaa, nyt kun on loma.
- Kuulostaa hauskalta. Lähden sinne heti tulemaan!
- Joo, moikka!
- Heippa!
- No, mitä hän sanoi? kysyi Jessica uteliaana.
- Hän sanoi, että tulen Punalähteelle, hänen huoneeseensa. Lähdenkin heti sinne! sanoi Emma ja lähti ovelle laittamaan kenkiä jalkaan.
- Onnea matkaan! toivotti Jessica ennen Emman lähtöä.
- Kiitti! Nähdään! sanoi Emma vielä ja lähti kohti Punalähdettä.
Pian hän saapui perille ja oli juuri nyt Jeremyn oven edessä. Hän koputti oveen ja pian oven tuli avaamaan Jeremy.
- Huomenta! Tule vain sisään! sanoi Jeremy ja päästi Emman sisään.
- Kiitos! Oletko täällä aivan yksin? kysyi Emma, kun huomasi huoneen vaikuttavan kovin hiljaiselta.
- Joo! Huonetoverini Arthur lähti heti ensimmäisenä lomapäivänä Androkselle, kertoi Jeremy ja istui työpöydän tuolille.
- Ahaa, vastasi Emma ja istui Jeremyn sängylle.
- No, mitä tehdään? kysyi Jeremy.
- Noo, ennen kuin tehdään mitään, niin haluisin kertoa sinulle jotain, sanoi Emma.
- Okei. Minullakin olisi kyllä myös vähän jotain asiaa.
- Aijaa. Kumpi kertoo ensin?
- Vaikka sinä.
- No, okei. Olen kauan halunnut sanoa tämän, tai no, oikeastaan melkein heti kun tavattiin. Sinä olet hyvin samanlainen kuin minä ja pidät samanlaisista asioista ja se on hyvä juttu. Niin olen jo jonkin aikaa halunnut kertoa tämän, mutta sen hippusen verran, mitä minulla on ujoutta, niin on estänyt minua kertomasta tätä. Mutta nyt kerron sen. Eli, Jeremy, minä… minä… minä pidän sinusta. Et kai ole vihainen?
- En tietenkään. Tämä vain tuli yllätyksenä sillä… minäkin… pidän sinusta.
- Oikeasti ja et ole kertonut tästä aiemmin?
- En ole vain uskaltanut, kun pelkäsin aivan liikaa.
- Sama täällä.
- Tämä kyllä tuli yllätyksenä, sillä itsekin aion juuri kertoa tästä. Joten… seurustellaanko?
- Tietty, jos sinä haluat ja kun me pidetään toisistamme ja, Emma ei ehtinyt sanoa enempää, kunnes Jeremy suuteli tätä. Emman posket alkoivat vähän punoittaa. Vaikka hän pitää Jeremystä ja on kauan odottanut tätä päivää, niin silti tämä tuntui jotenkin hassulta. Emma hymyili takaisin ja huomasi jotain ihmeellistä. Hänen sydämensä kohdalle ilmestyi hetkeksi hänen oma Charmix-rintakoriste, joka merkitsi sitä, että hän sai oman kokonaisen Charmixinsa.
Aikaa kului ja Jessicaa jännitti. Hän ei malttanut odottaa uutisia Emmalta, kuullakseen, että onnistuiko hän ja että pettyikö hän vai oliko tämä hänen ihanin päivä ikinä. Jessica liian uteliaana päätti soittaa Emmalle. Samaan aikaan Emma ja Jeremy pelasivat juuri jotain videopeliä, kunnes Emman kännykkä alkoi soida.
- Haloo? vastasi Emma.
- Hei Emma, Jessica täällä. En malttanut odottaa, joten halusin jo nyt liian uteliaana saada tietää, että onnistuitko tehtävässäsi?
- Joo, onnistuin ja nyt… me seurustellaan!
- Oikeasti? Aw, tämä on liiankin suloista. Onnea teille kahdelle!
- Kiitos.
- Kuuluuko sieltä taustalta videopelien ääniä?
- Joo. Jeremy, pistäisitkö sen hiljaisemmalle?
- Joo, vastasi Jeremy ja pienensi peliääniä.
- Niin, mihin jäimmekään? kysyi Emma Jessicalta, mutta huomasi, että Jessica oli juuri lopettanut puhelun.
- Hän lopetti. No, jatketaan tätä peliä siitä mihin jäimme, sanoi Jessica ja otti peliohjaimen takaisin käsiinsä.
Samaan aikaan Alfeassa, Jessica luona Jessica vain pitelee kännykkäänsä kädessä ja sormea luurin kohdalla. Hänen ilmeensä oli, kuin hän olisi nähnyt jotain yllättävää tai että hänet olisi yllätetty yllätysjuhlilla tai muulla vastaavalla.
- Sanoiko Emma juuri Jeremy? Ja kuuluiko sieltä juuri Jeremyn, minun veljeni ääni? Ei voi, ei voi olla… Ei kai vaan minun hyvä ystäväni ja kaksoisveljeni seurustele keskenään?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti