- Kelly, Kelly, herää! sanoo Emma yrittäessään herättää Kellyn.
- Mitäh? Mikä hätänä Emma? Anna minun nyt nukkua, vastaa Kelly ja kääriytyy takaisin sohvalla nukkuma-asentoonsa.
- Kelly, herää nyt! korottaa Emma ääntään saadakseen väsyneen Kellyn ylös.
- Mitä? Onko jo aamu? sanoo Kelly pongahtaessaan ylös sohvalta, kuin saaden sähköiskun.
- On. Oletko lukenut kokeisiin koko yön… tai no, melkein koko yön, kun löysin sinut täältä sohvalta nukkumasta? kysyi Emma.
- Joo, mutta sitten minua alkoi väsyttämään. Yritin pitää itseni hereillä, mutta väkisinhän se uni tuli sieltä ja nukahdin. Voi ei, en ole edes puolessa välissä lukemassa. Tämä koe ei tule menemään hyvin, voivotteli Kelly ja lähti makuuhuoneeseensa vaihtamaan uudet, puhtaat vaatteet. Emma jatkoi aamutouhujaan ja meni viimeinkin vessaan pesemään hampaitaan.
- Huomenta kaikki! Nukuitteko hyvin? kysyi Jessica pirteänä astuessaan ulos huoneestaan Amber perässään.
- Joo, mutta Kellystä en ole kovin varma. Hän nimittäin luki kokeeseen koko yön. Mikä hänellä muuten kestää vaatteiden vaihtamisessa? ihmetteli Emma, joka oli juuri pessyt hampaansa ja meni nyt katsomaan makuuhuoneeseen, että mikä Kellyllä kestää. Siellä hän näki Kellyn nukahtaneen kesken vaatteiden valitsemisprosessin keskellä omalle sängylleen. Emma naurahti ja meni herättämään Kellyn.
Aamupalalla Kelly meinasi nukahtaa sielläkin. Hänen päänsä välillä nytkähti nukahtamisen merkiksi ja nytkähti uudelleen Kellyn hätkähtäessä siihen, että meinasi nukahtaa. Kelly ei kuitenkaan jaksanut tätä ja pian hänen naamansa kaatui hänen puurolautaselleen. Pian alkoi tulla pimeää, kuin aurinko olisi kadonnut yhtäkkiä ja olisi tullut yö.
- Häh? Kuka sammutti valot? kysyi Kelly hädissään nostaessaan naamansa ylös aivan täynnä puuroa.
- Mutta Kelly, etkö sinä yleensä nuku valot sammutettuina? kysyi Yasmine.
- Nyt ei ole aikaa miettiä sitä, sillä tämä auringon pimentyminen on hyvin kummallista, sanoi Amber.
- Niin. Ei tälle päivälle edes luvattu auringonpimennystä. Laskelmieni mukaan sellainen tulisi tänne vasta kymmenen vuoden päästä, sanoi Emma fiksuna.
- Mennään katsomaan, mitä tuolla ulkona oikein tapahtuu, sanoi Catherine ja yhdessä tytöt moni muukin ruokalasta lähti ulos katsomaan, että mistä johtuisi tämä äkillinen auringonpimennys. Ulkona oli kuitenkin niin pimeää, ettei siellä nähnyt mitään. Opettajat laittoivat Alfean pihavalot päälle ja nyt nähtiin, ketkä olivat tämän auringonpimennyksen asialla.
- Hahhahhaa, mitäs pidätte auringonpimennyksestäni? kysyy Iris nauraen ilkeää naurua.
- Witchiet! Mitä te täällä teette ja mitä teitte auringolle? kysyi Amber.
- No, halusimme kostaa teille, kun pilasitte viime kerralla suunnitelmamme, kertoi Shana. Minxit juoksivat rehtorin luokse ja kysyivät tältä:
- Mitä me oikein voimme tehdä?
- En tiedä. En ole eläissäni nähnyt näin voimakasta taikaa, joka saisi auringon pimentymään tahdosta, sanoi rehtori huolestuneena. Kelly alkoi pidellä päätään samalla lailla, kuin Punalähteellä pyörtyessään ja kaatui maahan, muttei tällä kertaa pyörtynyt.
- Mikä hätänä Kelly? Huimaako sinua? kysyi Amber huolissaan.
- Pääni… siihen sattuu. Ja minua heikottaa, sanoi Kelly päätään pidellen, kuin olisi ollut rock-konsertissa aivan ison kaiuttimen vieressä, josta lähetettäisiin ilotulituksen ääniä.
- Kellyä huimaa varmaan sen takia, sillä hän on valon keiju ja hän taitaa menettää juuri voimiaan, kun ei aurinko paista, sanoi rehtori.
- Meidän on tehtävä jotain, sanoi Emma huolestuneena.
- Minun täytyy päästä Solariaan. Siellä on toinen aurinko, joka paistaa ikuisesti, sai Kelly juuri ja juuri sanottua tuskissaan.
- Mutta miten me sinut sinne viedään? kysyi Jessica.
- Nyt tiedän! Pyydetään spesialisteja viemään hänet sinne ja me sillä aikaa täällä yritämme pysäyttää Witchiet, sanoi Amber.
- Hyvä on! Soitan veljelleni, sanoi Jessica, otti kännykkänsä esille ja soitti veljelleen. Hetken juteltuaan tämän kanssa Jessica lopettaa puhelun ja sanoo:
- Se sopii! He nimittäin saivat vapautuksen tunneilta tämän merkillisen auringonpimennyksen takia ja he tulevat pian tänne lentoaluksellaan, ottavat Kellyn kyytiin ja matkaavat Solariaan.
- Hyvä, ehti Amber sanoa, kunnes huomasi kaukaa tulevan punaisen lentoaluksen.
- No he olivat nopeita, ihmetteli Jessica.
- Totta tosiaan, mutta eihän sinne Punalähteelle ole kovin pitkä matka, joten sen takia he ennättivät tänne niin nopeasti, sanoi Emma. Pian lentoalus laskeutui maahan ja ulos astui Jeremy.
- Tulimme noutamaan Kellyn mukaan aurinkolomallemme, vitsaili Jeremy ja käveli tyttöjen luokse.
- Jeremy, nyt ei ole oikea aika vitsailla. Tämä on hätätilanne! sanoi Jessica vähän vihaisella äänen sävyllä.
- Okei, okei. Älä suutu ja muuta minua puuksi sentään, pikkusiskoni.
- Olen vain kaksi minuuttia sinua nuorempi.
Muut vähän nauroivat Jessican ja Jeremyn pienelle riidalle. Pian aluksesta astui ulos myös Jacob ja auttoi Jeremyn kanssa Kellyn alukselle. Pian alus lähti lentoon ja matkaan kohti Solariaa.
- Nyt meillä on kana kynittävä, sanoi Catherine vitsillä tarkoittaen noitia.
- Niin ja kolme sellaista, jatkoi Yasmine.
- Minx-taikaa Charmix! huusi Amber ja tytöt muuntautuivat.
- Uuu, tytöt muuntautuivat Charmix-muotoon. Hui, kun minua pelottaa, sanoi Dawn sarkasmilla.
- No entäs te sitten? Te olette vain teidän tavallisessa noitamuodossanne, eli me olemme teitä voimakkaampia, sanoi Catherine suuttuessaan Dawnin vitsistä.
- En olisi ihan niin varma…, sanoi Iris vihjaillen. Sitten hän kohotti kätensä taivaalle ja kuin mustaa pölyä hänen käsistään alkoi levitä noitien ympärille. Hänen kaulaansa tuli sininen hohtava koru. Dawnin vasempaan käteen tuli violetinhohtava koru ja Shanan oikeaan käteen tuli vihreän hohtava koru.
- …sillä meillä on Gloomix, jatkoi Iris ja loi salamoita räiskymään noitien taakse pelotellakseen muita.
- Mistä te oikein saitte teidän sen, mikä se nyt olikaan? kysyi Catherine.
- Ai Gloomixin? Sen me saimme tunkeutuessamme pahan unen syvimpään osaan, sydämeen ja sieltä ryöstimme lisää voimaa, jolloin saimme Gloomixin, kertoi Shana.
- Ja miten nyt suu pannaan, keijut? sanoi Dawn ja nauroi ilkikurista naurua keijuille.
- Me ei luovuteta. Tulkaa tytöt! Tehdään näistä noidista selvää, sanoi Amber ja lähti yhdessä keijuystäviensä kanssa kohti noitia. Silloin Iris loi voimakkaan mustan taian kohti keijuja ja kaatoi heidät kaikki maahan.
- He totta tosiaan ovat voimakkaampia, kuin viime kerralla, totesi Catherine noustessaan ylös maasta.
- Mitä me voimme oikein tehdä? kysyi Amber muilta.
- Taistellaan viimeiseen hengenvetoon asti, sanoi Yasmine rohkeana ja loi suuren vesispiraalin kohti noitia. Vesispiraali imi noidat sisäänsä ja sylkäisi sitten nämä ulos litimärkinä.
- Vai että sellaista peliä. Katsotaan, selviätkö sinä tästä, sanoi Shana ja loi paljon susia Yasminen ympärille.
- Voi ei. En haluaisi satuttaa teitä, mutta ei ole muutakaan vaihtoehtoa, sanoi Yasmine susille. Sitten hän alkoi pyöriä itsensä ympäri luoden samalla voimakasta vesisuihkua susia päin. Veden suihkuamispaine oli niin kova, että sudet lensivät pari metriä taaksepäin ja katosivat.
- Onneksi ne oli vain illuusioita ja sait hoideltua ne, sanoi Catherine juostessaan Yasminen luokse.
- Tytöt, meidän on ihan turha taistella noitia vastaan. Nyt meillä on vähän suurempi ongelma edessä, sillä nyt meidän pitäisi saada tuo musta aurinko muuttumaan takaisin kirkkaaksi auringoksi, sanoi Amber.
- Mutta miten? kysyi Jessica.
- Minä taisin keksiä jotain, sanoi Emma ja kaikki kerääntyivät Emman ympärille.
- Entäpä jos me haettaisiin Kelly takaisin ja sitten kaikki yhteisvoimin antaisimme Kellylle energiaa, sillä hän on valon keiju ja sitten hän osoittaisi lopulta sen kaiken energian auringolle saadakseen sen muuttumaan takaisin normaaliksi. Kutsutaan kaikki koulun oppilaat ja opettajat mukaan, ehdotti Emma.
- Tuo on hyvä idea. Kysyn veljeltäni jos hän saisi tuotua Kellyn takaisin, sanoi Jessica ja meni vähän sivummalle soittamaan Jeremylle.
- Mennään me muut pyytämään kaikilta oppilailta ja opettajilta apua, sanoi Emma ja kaikki hajaantuivat ympäri koulua kertomaan suunnitelmansa.
- Ja minne te olette oikein menossa? kysyi Iris ja loi mustat kahleet keijujen jalkaan.
- Kaikki, yhteisvoimin tuhotaan nämä kahleet! huusi Amber vähän kauempaa muille tytöille. Tytöt tekivät niin ja saivat kahleet pois. Pian koko koulun kaikki oppilaat ja opettajat olivat pihalla. Spesialistien lentoaluskin saapui
- Menkää te kaikki auringon luokse ja osoittakaa kaikki energianne sitä kohti, jotta saamme sen taas loistamaan. Minä hoitelen noidat, sanoi Amber.
- Mutta Amber, noidat ovat liian voimakkaita ja päihittäisivät sinut heti yhdellä iskulla, sanoi Jessica huolissaan.
- Minun on tehtävä se, etteivät noidat vaan pilaa suunnitelmaamme ja tee tätä tehtävää vaikeammaksi. Olenhan lohikäärmeen liekin keiju, sanoi Amber. Jessica nyökytti päätään ymmärtämisen merkiksi ja meni muiden luokse. Amber taas meni noitien luokse ja oli valmiina kovaa taistoon.
- Vai pikkukeiju yrittää estää meitä tuhoamasta aurinkoa. Ja sehän nähdään, sanoi Iris ja loi eteensä suuren mustan pallon. Dawn lisäsi siihen vähän liilan väristä taikaa ja Shana vihreää. Sitten noidat yhtä aikaa lähettivät suuren mustan magian pallon Amberia kohti. Se osui Amberiin ja tämä lensi maahan voiman iskusta. Hän oli jo nyt ihan poikki saadessaan hyvin voimakkaan iskun kaikilta noidilta yhtä aikaa. Hän kuitenkin ryhdistäytyi, nousi rohkeasti ylös maasta ja lensi takaisin noitien luokse.
- Ai luulitte kaatavanne minut heti tuollaisella taialla. Kuule, te ette tunne minua, sanoi Amber. Hän sulki silmänsä hetkeksi, levitti kätensä ja piirsi käsillään ison sydämen voimillaan. Sen jälkeen hän piirsi pienemmän sydämen ison sydämen keskelle. Sitten hän loi suuren liekin sydämen taakse, karjaisi kuin lohikäärme, heilautti käsiään ja lähetti taian noitia kohti. Se osui noitiin ja nyt noidat vuorostaan lensivät maahan.
Sillä aikaa auringon luona Kelly oli kaikkien edessä ja jaksoi nyt olla hereillä ja voimissaan kun kylpi Solarian auringossa jonkin aikaa. Sitten kaikki osoittivat kaiken energiansa kohti Kellyä ja antoivat tälle paljon voimaa. Pian, kun Kelly oli tarpeeksi voimakas, hän osoitti kaiken tämän energian ja omansakin kohti aurinkoa ja yritti kovasti muiden avulla saada mustan taian pois auringosta. Se alkoi toimia ja pian auringon musta pinta räsähti palasiksi, kuin lasin sirut ja hohti nyt kirkkaampana kuin koskaan.
- Aurinko taitaa olla kiitollinen sinulle Kelly, kun pelastit sen, sanoi rehtori Kellylle joka hengästyneenä tästä kaikesta energian purkamisesta katseli nyt auringon loistoa.
- Niin, vastasi Kelly ja hymyili. Hän oli hyvin ylpeä itsestään. Noidat puolestaan makasivat maassa ja huomasivat kuinka kirkas auringon valo loisti taas, mutta tällä kertaa heitä kohti.
- Äh, auringonvaloa. Ei! sanoi Iris vihaisena siristellen silmiään kirkkaassa auringonvalossa.
- Luulitte, että estäisin teitä pilaamasta suunnitelmaanne, mutta todellisuudessa kulutin teidän aikaanne, jotta olisitte poissa tieltä, sanoi Amber kävellessään noitien luokse.
- Sinä senkin…, ehti Shana sanoa, kunnes Iris keskeytti:
- Anna olla Shana. Lähdetään! Joskus me vielä oikeasti tuhoamme teidät, typerät Minxit.
Sitten noidat katosivat ja palasivat takaisin Pilvitornille. Kaikki olivat iloisia, kun olivat onnistuneet saamaan auringon takaisin.
- Nyt, kun kaikki on taas hyvin, niin voisimme pitää kokeen sen kunniaksi vasta huomenna, sanoi professori Palladium ja kaikki oppilaat hurrasivat siitä.
- Jes, nyt minä voin levätä ja tehdä kaikkea kivaa, kun ei ole tuota typerää koetta, hurrasi Kelly innoissaan.
- Tai ehkä sinun kannattaa aloittaa nyt lukemaan hyvin kokeisiin, ettet ole huomenna niin väsynyt koko yön kokeisiin lukemisesta, ehdotti Emma.
- Niin ehkä pitäisi, mietti Kelly. Muut vain nauroivat sivusta tälle tapahtumalle ja menivät takaisin sisälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti