Spesialistit olivat juuri Punalähteellä. Heidän seuraava
tehtävä oli opetella korjaamaan lentoalus, joten nyt he juuri korjaavat yhtä
kauan rikki ollutta lentoalusta. Yksi, purppuranpunahiuksinen poika huokailee
ajatuksissaan puhdistaessaan käsiään kaikesta liasta.
- Mitä mietit Trent? kysyi Alex ja lopetti hetkeksi työnsä.
- Mietitkö kuinka typerää tämä homma on ja ettei spesialistien kuuluisi opetella korjaamaan mitään lentoaluksia? Nimittäin juuri sitä minä mietin, sanoi Jacob vitsaillen.
- En… mietin vain yhtä juttua, vastasi Trent-niminen poika.
- Mitä? Kerro vaan. Emme kerro kenellekään, lupaamme, sanoi Alfred pyyhkiessään otsaansa hiestä.
- Noo… minä mietin yhtä tyttöä.
- Ooo, poikahan on ihastunut. Ketä tyttöä? Yhtä Alfean keijuista? kysyi Jacob.
- Joo, sitä, jolla on samanväriset hiukset kuin minulla.
- Ai Catherinea? Joo, tunnen hänet. Yasmine on kertonut hänestä paljon. He ovat nimittäin parhaita kavereita, kertoi Arthur.
- Sinun ja Yasminen välillä tuntuu olevan jotain, Arthur, vihjaili Alex.
- Noo…, sanoi Arthur.
- Minä tiesin, hurrasi Alex.
- No onko se nyt kovin ihmeellistä? Luuletko ettei kukaan näe sinun ja Amberin suhdetta? sanoi Arthur kiusaten. Alex tuli tästä aivan sanattomaksi ja päätti jatkaa juttua Trentin kanssa.
- No, mutta Trent. Miksi sinä Catherinea mietit? Olethan sentään tavannut hänet vain kerran.
- No joo, mutta… en vain tiedä. Hänessä on sitä jotain, mutta en tiedä mitä.
- Kuule, mikset vaikka menisi puhumaan hänelle. Teistä tulisi varmaan ihan hyviä ystäviä.
- No, voisihan sitä kokeilla, mietti Trent ja päätti soittaa illalla hänelle.
Illalla Alfeassa Catherine tulee juuri suihkusta ja kuivaa hiuksiaan juuri hänen ja Yasminen makuuhuoneessa. Sitten hänen puhelin alkaa soida.
- Haloo? Kuka siellä? kysyy Catherine soittajalta.
-Öm, minä, yksi niistä spesialisteista silloin siellä Punalähteellä. Se, jolla on samanväriset hiukset kuin sinulla, kuuluu puhelimen toiselta puolelta.
- Aijaa. No mitä asiaa sinulla on minulle ja kuinka sinä sait numeroni?
- Arthur, yksi ystävistäni antoi sen minulle, kun hän kerran jutteli Yasminen kanssa.
- Ahaa. Ja?
- Ja… halusin jutella kanssasi.
- Okei. No mistäs jutellaan?
- En tiedä. Voitaisiin puhua… vähän kaikenlaisesta?
- Mikä ettei. Mikä sinun nimesi on muuten?
- Trent.
- Kiva nimi. Minä olen Catherine.
- Kiitos… ja… sinunkin nimesi on kiva.
- Kiitti. Hmm, puhuttaisiinko vaikka musiikista?
- Käy minulle. Millaista musiikkia sinä kuuntelet?
- Vähän enemmän sellaista tanssimusiikkia. Entä sinä?
- Vähän kaikenlaista, eli melkein mikä tahansa käy minulle.
- Okei. Tiedätkö sen yhden bändin…
Ja näin tämä keskustelu jatkui noin tunnin verran kunnes huoneeseen saapui Yasmine iltapesulta. Hän sulki hiljaa oven ja kysyi:
- En kai vaan keskeyttänyt mitään?
Catherine nyökkäsi vastauksesi ei ja jatkoi keskustelua Trentin kanssa. Yasmine hiljaa käveli sängylleen, otti kännykkänsä ja alkoi viestitellä Arthurin kanssa:
”Moi! :)”
”Hei! Mitä kuuluu?”
”Ihan hyvää. Entä itselläsi?”
”Ihan hyvin minulla. Kuinka kauan Trent on muuten jutellut Catherinen kanssa?”
”Ai hänkö soitti Catherinelle? No, en osaa sanoa, sillä tulin juuri vasta suihkusta.”
”No kuinka kauan olit suihkussa?”
”Noin puoli tuntia ja noin puoli tuntia ennen sitä joku soitti Catherinelle”
”Eli silloin Catherine on tainnut keskustella Trentin kanssa tunnin. Huhhuh.”
”Mitä huhhuh?”
”Ei mitään”
”Kertoisit nyt..”
”Lupaatko, ettet kerro kenellekään?”
”Lupaan ;)”
”Okei. Trent on ihastunut Catherineen.”
”Voi pojat…”
”Totta se on, mutta älä kerro kenellekään”
”En en. Nyt täytyy mennä nukkumaan. Hyvää yötä!”
”Hyvää yötä!”
Yasmine lopetti viestittelyn Arthurin kanssa. Sitten hän näytti kelloaan Catherinelle näyttääkseen, että olisi aika mennä nukkumaan. Catherine huomasi sen ja yritti nopeasti keksiä jotain lopettaakseen puhelun.
- Heh, hyvä vitsi oli, kuului puhelimesta.
- Niin, mutta nyt minun täytyy lopettaa, sanoi Catherine.
- Selvä. Hyvää yötä!
- Joo, hyvää… yötä, sanoi Catherine epäillen vielä, mutta lopetti sen jälkeen puhelun. Sitten hän sammutti yöpöytänsä päällä olevan lampun ja meni nukkumaan.
Seuraavana päivänä oli ensimmäiseksi professori Winstonin tunti. Catherine oli juuri matkalla luokkaan, kunnes sai tekstiviestin.
”Huomenta. Nukuitko hyvin?”
”Ihan hyvin. Olen menossa juuri muodonmuutosten tunnille”
”Ahaa. Onko se kiva oppiaine?”
”Onhan se, vaikka välillä jotkut jutut ovat vähän tylsiä.”
”Okei. Meillä alkaa tunti myöhemmin, joten ehdin tässä jonkin aikaa tekstailla kanssasi.”
”Kiva”
Catherine istui paikalleen ja laittoi kännykänsä taskuun äänettömänä. Pian kuitenkin kesken tuntia kuului hänen kännykänsä tekstiviesti-ääni.
- Kenellä on kännykkä päällä tunnilla, saa nyt luvan laittaa sen kiinni tai äänettömälle, jottei se häiritse tuntia, sanoi opettaja ja jatkoi jutun kirjoittamista taululle. Catherine oli kuin tämä tekstiviesti ei olisi tullut hänelle, jolloin kukaan ei huomannut tätä ja jatkoivat taululle katsomista. Catherine sillä aikaa laittoi kännykän tekstiviesti-äänenkin pois ja katsoi vielä saamansa viestin.
”Mitä teet?”
”Mitä se sinua nyt kiinnostaa?”
”No kun oli hetken aikaa hiljaista, niin yritin keksiä jotain sanottavaa”
”Jaah, no mutta muista, että minulla on nyt tunti menossa”
”Joo”
Vaikka Catherine vastasi vain pariin viestiin ja laittoi kännykän juuri taskuunsa, hän huomasi Gladysin hänen vieressään juuri nyt häntä tuijottamassa.
- Neiti Gladys! En huomannut teitä. Mitä te täällä teette? ihmetteli Catherine ja keksi äkkiä jonkun puheen aiheen peittääkseen tekstailuhetkensä pojan kanssa.
- Olen täällä tänään vähän avustamassa herra Winstonia ja valvon luokkaa vähän, että kaikki varmasti keskittyvät tuntiin. Ja nyt puhutaan siitä, mitä sinä juuri teit, vastasi Galdy. Catherine ehti vain nielaista, kunnes Gladys jatkoi:
- Miksi sinä nuori neiti kesken tuntia tekstailit jonkun kanssa? Tiedät varsin hyvin, että se on kiellettyä!
- Aivan niin neiti Gladys ja olen hyvin pahoillani tästä. En tee tätä toisten.
- Sillä ei nyt ole väliä, sillä joudut rehtorin kansliaan!
Koko luokka kuuli tämän ja kaikki olivat aivan kauhuissaan. Catherine nolostuneena joutui kävelemään pois luokasta kohti rehtorin toimistoa Gladysin johdolla. Pian, kun oltiin toimiston oven edessä, Gladys koputti oveen.
- Sisään! kuului toimiston sisältä. Gladys avasi oven ja päästi kohteliaana Catherinen ensimmäisenä sisään. Catherine istui tuolille edelleen vähän nolostuneena.
- No mutta Catherine! Mitä sinä täällä teet? kysyi rehtori ihmetellen. Hän todellakin yllättyi siitä, kun sai toimistoonsa kesken tuntia yhden huippuoppilaista. Vaikka Catherine ei saa kymppejä aivan jokaisesta kokeesta, niin hän silti kunnollisena oppilaana lukee aina kokeisiin ja yrittää aina parhaansa. Siksi hän saa yleensä ysejä tai kaseja kokeista.
- Tämä nuori neiti tekstaili kesken tuntia ja sehän on kiellettyä! vastasi Gladys Catherinen puolesta.
- Pitääkö tämä paikkaansa? kysyi rehtori.
- No, joo, vastasi Catherine ja häpesi tekojaan.
- Rehtori, teidän täytyy rangaista tätä tyttöä. Ei hän muuten opi tästä mitään, sanoi Gladys.
- Voi kyllä opin. Jos te vain kilttinä rehtorina ette antaisi mitään rangaistusta, pyysi Catherine anovasti.
- No, sinä rikoit sääntöjä, joten minun on valitettavasti annetta jonkinlainen rangaistus siitä, sanoi rehtori ja mietti hetken aikaa, kunnes keksi.
- Rangaistukseksi annan sinulle Catherine sen, että takavarikoin kännykkäsi viikon ajaksi.
- Ei, ette voi tehdä näin. Kännykkä on yksi tärkeimmistä esineistä. Ette saa takavarikoida sitä, sanoi Catherine melkein itku silmässään.
- No olisit miettinyt sitä, ennen kuin rikoit koulun sääntöjä, sanoi Gladys ja ojensi kätensä pyytääkseen Catherinea antamaan kännykkänsä tälle. Catherinelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin antaa Gladysille kännykänsä. Sen jälkeen hän pääsi pois toimistosta takaisin tunnille.
- Catherine, kerro mitä tapahtui siellä rehtorin toimistossa, pyysi Yasmine Catherinelta, kun koulu oli ohi.
- Rehtori takavarikoi puhelimeni viikoksi, sanoi Catherine murheellisena.
- Voi ei. Mitäs nyt aiot tehdä, kun sinulla ei ole kännykkää? kysyi Yasmine.
- Mennä kertomaan Trentille suorat sanat, sanoi Catherine ja lähti oitis kohti Punalähdettä.
- Aijaa, vastasi Yasmine ja päätti kertoa tästä heti Arthurille.
”Moi Arthur”
”Moi. Mitä asiaa?”
”Sitä, että Catherine sanoi juuri, että hän menee nyt kertomaan Trentille suorat sanat”
”Eli luuletko…?”
”Kyllä, tai niin ainakin epäilen. Kerro tästä Trentille, mutta älä sano, että kuulit tämän minulta”
”Hyvä on”
Myöhemmin Punalähteellä, Trent oli jo pihalla odottamassa Catherinea, mutta tämä ei tiennyt sitä.
- Trent! Minulla olisi asiaa! huusi Catherine saavuttuaan juuri Punalähteelle.
- Niin? kysyi Trent innoissaan.
- Sitä, että…
- Jatka vaan.
- Sitä, että sinä olet ääliö!
- Mitä?!
- Niin, olet ääliö, oikea typerys. Sinun ja sinun tyhmien viestiesi takia jouduin rehtorin puhutteluun ja minulta takavarikoitiin puhelin viikoksi. Olet ärsyttävä, itsepäinen… itsepäinen kuin aasi! huusi Catherine vihaisena suoraan Trentia päin naamaa.
- Minä kun luulin, että…
- Että mitä? Ai, että kertoisin pitäväni sinusta?
- Niin…
- No kuule luulit väärin, sanoi Catherine vielä loppuun ja palasi takaisin Alfeaan.
- No, miten meni? kysyi Arthur innoissaan tapahtuman jälkeen. Samaan aikaan muualla Yasmine kysyi samaa, kun Catherine saapui huoneeseen.
- Hyvin. - Huonosti.
- Hyvin meni siksi, koska sain viimeinkin purettua kaiken sen vihan tunteen pois.
- Huonosti, koska Catherine sanoi minua ääliöksi, typeräksi ja itsepäiseksi kuin aasi.
- Mutta miten? kysyivät Arthur ja Yasmine samaan aikaan.
- En tiedä. Minä, kun luulin, että hän oikeasti kertoisi viimeinkin pitävänsä minusta. Minä olen oikea luuseri, sanoi Trent murheellisena ja meni huoneeseensa. Arthur päätti jättää hänet yksin, sillä nyt hän tarvitsi hetken miettimisaikaa.
- Siten, että menin sanomaan suorat sanat Trentille. Hänenhän takia jouduin rehtorin kansliaan ja menetin puhelimeni viikoksi, kun hän lähetteli niitä typeriä viestejä minulle silloin tunnilla, kertoi Catherine samaan aikaan Yasminelle.
- Oletko nyt aivan varma? Oliko Trent typerä vai olivatko vain Trentin viestit typeriä? kysyi Yasmine.
- Noo, molemmat! vastasi Catherine ja päätti vielä rauhoittaa itsensä kuuntelemalla musiikkia.
- No tämä ei mennyt hyvin, sanoivat Yasmine ja Arthur yhtä aikaa ja miettivät, mitä tuleman pitää.
- Mitä mietit Trent? kysyi Alex ja lopetti hetkeksi työnsä.
- Mietitkö kuinka typerää tämä homma on ja ettei spesialistien kuuluisi opetella korjaamaan mitään lentoaluksia? Nimittäin juuri sitä minä mietin, sanoi Jacob vitsaillen.
- En… mietin vain yhtä juttua, vastasi Trent-niminen poika.
- Mitä? Kerro vaan. Emme kerro kenellekään, lupaamme, sanoi Alfred pyyhkiessään otsaansa hiestä.
- Noo… minä mietin yhtä tyttöä.
- Ooo, poikahan on ihastunut. Ketä tyttöä? Yhtä Alfean keijuista? kysyi Jacob.
- Joo, sitä, jolla on samanväriset hiukset kuin minulla.
- Ai Catherinea? Joo, tunnen hänet. Yasmine on kertonut hänestä paljon. He ovat nimittäin parhaita kavereita, kertoi Arthur.
- Sinun ja Yasminen välillä tuntuu olevan jotain, Arthur, vihjaili Alex.
- Noo…, sanoi Arthur.
- Minä tiesin, hurrasi Alex.
- No onko se nyt kovin ihmeellistä? Luuletko ettei kukaan näe sinun ja Amberin suhdetta? sanoi Arthur kiusaten. Alex tuli tästä aivan sanattomaksi ja päätti jatkaa juttua Trentin kanssa.
- No, mutta Trent. Miksi sinä Catherinea mietit? Olethan sentään tavannut hänet vain kerran.
- No joo, mutta… en vain tiedä. Hänessä on sitä jotain, mutta en tiedä mitä.
- Kuule, mikset vaikka menisi puhumaan hänelle. Teistä tulisi varmaan ihan hyviä ystäviä.
- No, voisihan sitä kokeilla, mietti Trent ja päätti soittaa illalla hänelle.
Illalla Alfeassa Catherine tulee juuri suihkusta ja kuivaa hiuksiaan juuri hänen ja Yasminen makuuhuoneessa. Sitten hänen puhelin alkaa soida.
- Haloo? Kuka siellä? kysyy Catherine soittajalta.
-Öm, minä, yksi niistä spesialisteista silloin siellä Punalähteellä. Se, jolla on samanväriset hiukset kuin sinulla, kuuluu puhelimen toiselta puolelta.
- Aijaa. No mitä asiaa sinulla on minulle ja kuinka sinä sait numeroni?
- Arthur, yksi ystävistäni antoi sen minulle, kun hän kerran jutteli Yasminen kanssa.
- Ahaa. Ja?
- Ja… halusin jutella kanssasi.
- Okei. No mistäs jutellaan?
- En tiedä. Voitaisiin puhua… vähän kaikenlaisesta?
- Mikä ettei. Mikä sinun nimesi on muuten?
- Trent.
- Kiva nimi. Minä olen Catherine.
- Kiitos… ja… sinunkin nimesi on kiva.
- Kiitti. Hmm, puhuttaisiinko vaikka musiikista?
- Käy minulle. Millaista musiikkia sinä kuuntelet?
- Vähän enemmän sellaista tanssimusiikkia. Entä sinä?
- Vähän kaikenlaista, eli melkein mikä tahansa käy minulle.
- Okei. Tiedätkö sen yhden bändin…
Ja näin tämä keskustelu jatkui noin tunnin verran kunnes huoneeseen saapui Yasmine iltapesulta. Hän sulki hiljaa oven ja kysyi:
- En kai vaan keskeyttänyt mitään?
Catherine nyökkäsi vastauksesi ei ja jatkoi keskustelua Trentin kanssa. Yasmine hiljaa käveli sängylleen, otti kännykkänsä ja alkoi viestitellä Arthurin kanssa:
”Moi! :)”
”Hei! Mitä kuuluu?”
”Ihan hyvää. Entä itselläsi?”
”Ihan hyvin minulla. Kuinka kauan Trent on muuten jutellut Catherinen kanssa?”
”Ai hänkö soitti Catherinelle? No, en osaa sanoa, sillä tulin juuri vasta suihkusta.”
”No kuinka kauan olit suihkussa?”
”Noin puoli tuntia ja noin puoli tuntia ennen sitä joku soitti Catherinelle”
”Eli silloin Catherine on tainnut keskustella Trentin kanssa tunnin. Huhhuh.”
”Mitä huhhuh?”
”Ei mitään”
”Kertoisit nyt..”
”Lupaatko, ettet kerro kenellekään?”
”Lupaan ;)”
”Okei. Trent on ihastunut Catherineen.”
”Voi pojat…”
”Totta se on, mutta älä kerro kenellekään”
”En en. Nyt täytyy mennä nukkumaan. Hyvää yötä!”
”Hyvää yötä!”
Yasmine lopetti viestittelyn Arthurin kanssa. Sitten hän näytti kelloaan Catherinelle näyttääkseen, että olisi aika mennä nukkumaan. Catherine huomasi sen ja yritti nopeasti keksiä jotain lopettaakseen puhelun.
- Heh, hyvä vitsi oli, kuului puhelimesta.
- Niin, mutta nyt minun täytyy lopettaa, sanoi Catherine.
- Selvä. Hyvää yötä!
- Joo, hyvää… yötä, sanoi Catherine epäillen vielä, mutta lopetti sen jälkeen puhelun. Sitten hän sammutti yöpöytänsä päällä olevan lampun ja meni nukkumaan.
Seuraavana päivänä oli ensimmäiseksi professori Winstonin tunti. Catherine oli juuri matkalla luokkaan, kunnes sai tekstiviestin.
”Huomenta. Nukuitko hyvin?”
”Ihan hyvin. Olen menossa juuri muodonmuutosten tunnille”
”Ahaa. Onko se kiva oppiaine?”
”Onhan se, vaikka välillä jotkut jutut ovat vähän tylsiä.”
”Okei. Meillä alkaa tunti myöhemmin, joten ehdin tässä jonkin aikaa tekstailla kanssasi.”
”Kiva”
Catherine istui paikalleen ja laittoi kännykänsä taskuun äänettömänä. Pian kuitenkin kesken tuntia kuului hänen kännykänsä tekstiviesti-ääni.
- Kenellä on kännykkä päällä tunnilla, saa nyt luvan laittaa sen kiinni tai äänettömälle, jottei se häiritse tuntia, sanoi opettaja ja jatkoi jutun kirjoittamista taululle. Catherine oli kuin tämä tekstiviesti ei olisi tullut hänelle, jolloin kukaan ei huomannut tätä ja jatkoivat taululle katsomista. Catherine sillä aikaa laittoi kännykän tekstiviesti-äänenkin pois ja katsoi vielä saamansa viestin.
”Mitä teet?”
”Mitä se sinua nyt kiinnostaa?”
”No kun oli hetken aikaa hiljaista, niin yritin keksiä jotain sanottavaa”
”Jaah, no mutta muista, että minulla on nyt tunti menossa”
”Joo”
Vaikka Catherine vastasi vain pariin viestiin ja laittoi kännykän juuri taskuunsa, hän huomasi Gladysin hänen vieressään juuri nyt häntä tuijottamassa.
- Neiti Gladys! En huomannut teitä. Mitä te täällä teette? ihmetteli Catherine ja keksi äkkiä jonkun puheen aiheen peittääkseen tekstailuhetkensä pojan kanssa.
- Olen täällä tänään vähän avustamassa herra Winstonia ja valvon luokkaa vähän, että kaikki varmasti keskittyvät tuntiin. Ja nyt puhutaan siitä, mitä sinä juuri teit, vastasi Galdy. Catherine ehti vain nielaista, kunnes Gladys jatkoi:
- Miksi sinä nuori neiti kesken tuntia tekstailit jonkun kanssa? Tiedät varsin hyvin, että se on kiellettyä!
- Aivan niin neiti Gladys ja olen hyvin pahoillani tästä. En tee tätä toisten.
- Sillä ei nyt ole väliä, sillä joudut rehtorin kansliaan!
Koko luokka kuuli tämän ja kaikki olivat aivan kauhuissaan. Catherine nolostuneena joutui kävelemään pois luokasta kohti rehtorin toimistoa Gladysin johdolla. Pian, kun oltiin toimiston oven edessä, Gladys koputti oveen.
- Sisään! kuului toimiston sisältä. Gladys avasi oven ja päästi kohteliaana Catherinen ensimmäisenä sisään. Catherine istui tuolille edelleen vähän nolostuneena.
- No mutta Catherine! Mitä sinä täällä teet? kysyi rehtori ihmetellen. Hän todellakin yllättyi siitä, kun sai toimistoonsa kesken tuntia yhden huippuoppilaista. Vaikka Catherine ei saa kymppejä aivan jokaisesta kokeesta, niin hän silti kunnollisena oppilaana lukee aina kokeisiin ja yrittää aina parhaansa. Siksi hän saa yleensä ysejä tai kaseja kokeista.
- Tämä nuori neiti tekstaili kesken tuntia ja sehän on kiellettyä! vastasi Gladys Catherinen puolesta.
- Pitääkö tämä paikkaansa? kysyi rehtori.
- No, joo, vastasi Catherine ja häpesi tekojaan.
- Rehtori, teidän täytyy rangaista tätä tyttöä. Ei hän muuten opi tästä mitään, sanoi Gladys.
- Voi kyllä opin. Jos te vain kilttinä rehtorina ette antaisi mitään rangaistusta, pyysi Catherine anovasti.
- No, sinä rikoit sääntöjä, joten minun on valitettavasti annetta jonkinlainen rangaistus siitä, sanoi rehtori ja mietti hetken aikaa, kunnes keksi.
- Rangaistukseksi annan sinulle Catherine sen, että takavarikoin kännykkäsi viikon ajaksi.
- Ei, ette voi tehdä näin. Kännykkä on yksi tärkeimmistä esineistä. Ette saa takavarikoida sitä, sanoi Catherine melkein itku silmässään.
- No olisit miettinyt sitä, ennen kuin rikoit koulun sääntöjä, sanoi Gladys ja ojensi kätensä pyytääkseen Catherinea antamaan kännykkänsä tälle. Catherinelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin antaa Gladysille kännykänsä. Sen jälkeen hän pääsi pois toimistosta takaisin tunnille.
- Catherine, kerro mitä tapahtui siellä rehtorin toimistossa, pyysi Yasmine Catherinelta, kun koulu oli ohi.
- Rehtori takavarikoi puhelimeni viikoksi, sanoi Catherine murheellisena.
- Voi ei. Mitäs nyt aiot tehdä, kun sinulla ei ole kännykkää? kysyi Yasmine.
- Mennä kertomaan Trentille suorat sanat, sanoi Catherine ja lähti oitis kohti Punalähdettä.
- Aijaa, vastasi Yasmine ja päätti kertoa tästä heti Arthurille.
”Moi Arthur”
”Moi. Mitä asiaa?”
”Sitä, että Catherine sanoi juuri, että hän menee nyt kertomaan Trentille suorat sanat”
”Eli luuletko…?”
”Kyllä, tai niin ainakin epäilen. Kerro tästä Trentille, mutta älä sano, että kuulit tämän minulta”
”Hyvä on”
Myöhemmin Punalähteellä, Trent oli jo pihalla odottamassa Catherinea, mutta tämä ei tiennyt sitä.
- Trent! Minulla olisi asiaa! huusi Catherine saavuttuaan juuri Punalähteelle.
- Niin? kysyi Trent innoissaan.
- Sitä, että…
- Jatka vaan.
- Sitä, että sinä olet ääliö!
- Mitä?!
- Niin, olet ääliö, oikea typerys. Sinun ja sinun tyhmien viestiesi takia jouduin rehtorin puhutteluun ja minulta takavarikoitiin puhelin viikoksi. Olet ärsyttävä, itsepäinen… itsepäinen kuin aasi! huusi Catherine vihaisena suoraan Trentia päin naamaa.
- Minä kun luulin, että…
- Että mitä? Ai, että kertoisin pitäväni sinusta?
- Niin…
- No kuule luulit väärin, sanoi Catherine vielä loppuun ja palasi takaisin Alfeaan.
- No, miten meni? kysyi Arthur innoissaan tapahtuman jälkeen. Samaan aikaan muualla Yasmine kysyi samaa, kun Catherine saapui huoneeseen.
- Hyvin. - Huonosti.
- Hyvin meni siksi, koska sain viimeinkin purettua kaiken sen vihan tunteen pois.
- Huonosti, koska Catherine sanoi minua ääliöksi, typeräksi ja itsepäiseksi kuin aasi.
- Mutta miten? kysyivät Arthur ja Yasmine samaan aikaan.
- En tiedä. Minä, kun luulin, että hän oikeasti kertoisi viimeinkin pitävänsä minusta. Minä olen oikea luuseri, sanoi Trent murheellisena ja meni huoneeseensa. Arthur päätti jättää hänet yksin, sillä nyt hän tarvitsi hetken miettimisaikaa.
- Siten, että menin sanomaan suorat sanat Trentille. Hänenhän takia jouduin rehtorin kansliaan ja menetin puhelimeni viikoksi, kun hän lähetteli niitä typeriä viestejä minulle silloin tunnilla, kertoi Catherine samaan aikaan Yasminelle.
- Oletko nyt aivan varma? Oliko Trent typerä vai olivatko vain Trentin viestit typeriä? kysyi Yasmine.
- Noo, molemmat! vastasi Catherine ja päätti vielä rauhoittaa itsensä kuuntelemalla musiikkia.
- No tämä ei mennyt hyvin, sanoivat Yasmine ja Arthur yhtä aikaa ja miettivät, mitä tuleman pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti