- Ehkä minä vaihdan jo vaatteet ja tulen myöhemmin pesemään hampaat, totesi Amber ja palasi huoneeseensa. Noin kymmenen minuutin päästä Amber palaisi takaisin vessan luokse ja huomasi siellä nyt vain Kellyn ja Jessican pesemässä hampaitaan.
- Miten teidän yönne muuten meni? Nukuitteko hyvin? kysyi Jessica, joka oli juuri purskuttanut hammastahnan pois suustaan. Hän pyyhki vielä suupielensä ja asteli pois vessasta.
- Ihan hybin, vastasi Kelly sanoi mumisten suu täynnä hammastahnaa.
- Shama täällä, vastasi Amber samanlaisessa tilanteessa.
- Muut ovat jo menneet aamupalalle, joten odotanko teitä vai tuletteko sitten perästä? kysyi Jessica, joka odotteli ovella vastausta. Kelly juuri purskutti ja sylkäisi suunsa tyhjäksi tahnasta ja vastasi:
- Voit jo mennä. Minä ja Amber tulemme aivan kohta.
Jessica avasi oven ja lähti pois huoneesta kohti ruokalaa.
- Kestääkö sinulla vielä kauan? kysyi Kelly, joka laittoi juuri kenkiään jalkaan. Amber purskutteli juuri suutaan, sylkäisi sen vielä tyhjäksi ja vastasi ei. Kelly katsoi vierestä, kuinka Amber pyyhkäisi nopeasti suupielensä paitansa hihaan, juoksi pika vauhtia ns. huoneen eteiseen ja laittoi vielä itsekin omat kenkänsä jalkaan, kunnes oli valmis lähtemään. Kelly avasi oven ja tytöt kävelivät yhdessä ruokalaan, joka oli jälleen kerran aivan täynnä. Onneksi muut tytöt olivat pitäneet paikkaa Kellylle ja Amberille. Nopeasti Amber ja Kelly ottivat jotain tarjottimelleen ja suuntasivat omille paikoilleen. 35:n minuutin päästä alkaisi ensimmäinen tunti, joten tytöt söivät nopeasti aamupalansa ja palasivat takaisin huoneeseensa pakkaamaan koululaukkunsa valmiiksi. Sitten he menivät luokkaansa. Ensimmäiseksi olisi taikajuomatunti professori Palladiumin luokassa.
- Huomenta oppilaat! Minä olen siis professori Palladium ja opetan teille taikajuomien ja yms. valmistamista. Aivan ensimmäiseksi jaan teille nämä kirjat, joten tulkaa hakemaan täältä pöydältä oma kirjanne. Jokaiselle on oma, aloitti professori, jolloin kaikki rauhallisesti kävivät hakemassa oman kirjansa.
- Hyvä! Ottakaa sieltä kirjasta esille ensimmäinen kappale. Eli aloitamme tämän vuoden ensimmäisen tuntimme opettelemalla hyvin yksinkertaisen, mutta kätevän taian: tavaroiden siirtelyn. Jos ihmettelette, että miksi emme heti aloita taikajuomien valmistusta, niin se tulee vähän myöhemmin. Ensiksi opettelemme kaikki helpot ja hyödylliset taidot, jotka opetetaan täällä aina ensimmäisillä oppitunneilla. Okei, aloitetaanpa. Ensiksi, ottakaa kaikki eteenne penaalistanne joku kynä, viivotin, kumi tai joku sellainen pieni esine. Sen jälkeen katsokaa sitä esinettä, osoittakaa sormellanne tai kädellänne sitä ja ajatelkaa, että te nyt haluatte sen esineen leijumaan. Ja sitten vain nostatte kättänne ylös ja näin sen esineen pitäisi leijua ilmassa teidän taikanne varassa.
Kaikki ottivat penaalistaan jonkun esineen, kohottivat kätensä sen yläpuolelle tai joko osoittivat sitä ja keskittyivät kovasti sen ilmaan saamiseen. Tai siltä se ainakin vaikutti, kun luokassa oli hyvin hiljainen tunnelma ja kaikki vain tuijottivat silmä kovana valitsemiaan esineitään. Amber yritti myös kovasti, muttei saanut esinettään hievahtamaankaan.
- Opettaja! Jos esine ei hievahdakaan, niin mitä pitäisi tehdä? kysyi Amber professorilta.
- Joillakin, jos laittaa silmänsä kiinni hetkeksi, niin se auttaa heitä vähän paremmin keskittymään. Täytyy vain kokeilla ja yrittää aina vaan uudelleen, kunnes onnistuu. Ensimmäisellä kerralla se ei ole todellakaan helppoa, mutta kun sitä harjoittelee, niin kyllä sen sitten oppii, neuvoi professori. Amber päätti kokeilla professorin neuvoa, sulki silmänsä hetkeksi, muttei onnistunut vieläkään.
- Kovin moni ei saa tuota esinettään edes hievahtamaankaan, joten voisimme lukea tämän kappaleen jos se auttaisi vähän tässä ensimmäisessä taiassa. Eli nyt kaikki, lukekaa ainakin kerran tämä kappale läpi ja yrittäkää sitten uudelleen. Tässä on koko tunti aikaa, sanoi professori ja kaikki alkoivat lukea annettua kappaletta, paitsi Kelly. Professori käveli tämän viereen ja kysyi:
- Kelly, miksi et lue tuota kappaletta?
- Koska minä osaan jo tämän. Katso! vastasi Kelly ja nosti koko penaalinsa ilmaan.
- No, kun tunnut osaavan jo tuon taian, niin mikset vaikka yrittäisi jo kokeilla seuraavan tunnin aihetta, eli tavaran liikuttelemista ilmassa? Se onkin jo vähän haastavampaa, ehdotti professori ja käveli takaisin luokan eteen. Kelly päätti kokeilla tätä, koska hän halusi näyttää kaikille, kuinka hän on muita taitavampi. Hän jo luulikin, että osaisi liikutella penaaliaan ilmassa. Mutta kun hän yritti liikuttaa kättänsä oikealle, penaali alkoi täristä ilmassa ja putosi lopuksi lattialle, jolloin kaikki tavarat levisivät pitkin lattiaa. Kaikki vain nauroivat Kellyn epäonnistumiselle, paitsi tämän ystävät ja Kelly vähän nolostuneena laittoi kaikki tavaransa takaisin penaalin ja istui takaisin paikalleen.
Pian välituntikello soi ja tunti loppui. Professori antoi vielä läksyksi lukea sitä kappaletta ja harjoitella tätä taikaa, jotta osaisi sen hyvin huomenna. Kaikki oppilaat menivät pois luokasta ja menivät seuraavaan luokkaan. Seuraavaksi oli professori Winstonin muodonmuutosten tunti. Siellä annettiin myös kirjat ja puhuttiin vähän muodonmuutoksista ja muuntaumisesta pääasiassa näin ensimmäisellä tunnilla. Kun kello soi, annettiin vielä läksyksi lukea ensimmäinen kappale ja olikin jo ruoka-aika. Kaikki oppilaat suuntasivat ruokailuun syömään ja sitten olikin jo kaikki tunnit ohi. Koska oli tiistai ja lukujärjestyksessä luki, että tiistai olisi lyhyt päivä, kun olisi vain kaksi oppituntia.
Ruokailun jälkeen Kelly, Emma ja Yasmine menivät huoneeseensa ja Amber, Jessica ja Catherine suuntasivat kirjastoon tekemään läksyjä. Amber ja Catherine halusivat kovasti opetella tavaran leijuttamisloitsun, mutta sen jo oppineena Jessica halusi vain tulla tutkimaan kirjastoa. Amber istui ensimmäiselle näkemälleen pöydälle, heitti reppunsa maahan, otti sieltä koulukirjansa ja penaalin ja otti penaalista pienen, kulutuksesta vähän harmaantuneen pyyhekuminsa. Hän avasi kirjansa ensimmäisen kappaleen, luki vielä kerran kappaleen ja alkoi kovasti tuijottaa tuota pyyhekumia, kuin olisi ollut tuijotuskilpailua sen kanssa, mutta hävinnyt siinä. Lisäksi Amber ojensi kätensä pyyhekumin päälle ja ei voinut muuta, kuin vain tuijottaa tuota pyyhekumia ja toistaa mielessään sanoja: ”Nouse kumi! Leiju kumi! Nouse kumi! Leiju kumi!”. Tämän ns. taikasanan tämän pyyhekumin leijuttamiseen hän keksi tunnilla, mutta se ei näköjään toiminut, sillä pyyhekumi taisi olla sen verran huonolla tuulella, ettei nyt vain suostunut leijumaan. Turhautuneena Amber teki pienen karjaisun turhautumisen merkiksi. Catherine huomasi sen, katsoi Amberia, mutta jatkoi sen jälkeen kappaleen lukemista. Myös kirjastonhoitaja kuuli tämän, tuli Amberin viereen seisomaan ja huomautti tälle:
- Muista nuori neiti, että kirjastossa täytyy olla hiljaa, sillä jotkut täällä sentään yrittävät lukea ja keskittyä, kun sinä täällä metelöit ja häiritset heidän keskittymistä!
Tämän sanomansa jälkeen Barbara käveli pois paikalta. Amberia olisi tehnyt mieli näyttää kieltä takaisin Barbaralle, muttei viitsinyt. Kuitenkin Barbara olisi huomannut sen ja heittänyt Amberin ulos kirjastosta ja antanut tälle pahimmassa tapauksessa porttikiellon kirjastoon. Amber jatkoi pyyhekuminsa tuijottelua hetken aikaa, kunnes painoi päänsä kirjaa vasten väsyneenä.
- Minä en jaksa tätä enää! Liian vaikeaa minulle, sanoi Amber ja nosti päänsä pois kirjan päältä. Hänen ilmeensä oli sellainen, kuin hän olisi nukkunut koko päivän tässä kirjastossa juuri tuon kirjan päällä ja nyt vasta heräisi siihen. Jessica saapui paikalle ja yritti lohduttaa kärsimätöntä Amberia:
- Ymmärrän, että se tuntuu sinusta hyvin vaikealta. Ja ymmärrän, ettet sinä jaksa tätä enää ja olet hyvin turhautunut siihen, kun et onnistu tässä, mutta kun kovasti harjoittelet, niin kyllä sinä opit sen vielä tänään. Luota minuun!
- Helppo sinun sanoa, kun osaat sen jo, vastasi Amber ja pyöritteli ja leikki pyyhekuminsa kanssa tylsistyneenä käteensä päätä nojaten.
- No kuule. Minä harjoittelin tätä taikaa, ennen kuin edes tulin tänne kouluun. Sen takia osaan tämän jo, mutten aivan niin hyvin kuin Kelly, kertoi Jessica.
- Aijaa, sanoi Amber miettien ja päätti "ottaa niskastaan kiinni" ja jatkoi harjoittelua.
Tunteja kului. Catherine oppi juuri tämän taian ja hymyili itsekseen omalle saavutukselleen ja laittoi samalla kirjansa reppuun. Amber vieläkin kovasti yritti ja yritti, muttei osannut vieläkään. Kello soi ja se merkitsi välipala-aikaa ruokalassa. Amber pakkasi reppunsa ja käveli Catherinen kanssa ruokalaan. He varasivat pöydän itselleen ja muille ja söivät rauhassa välipalaansa. Välipalaksi oli erilaisia voileipiä ja hedelmiä. Juotavaksi oli omena- ja appelsiinimehua sekä maitoa ja vettä. Amber oli ottanut tarjottimelleen tonnikalasämpylän ja appelsiinimehua. Lisäksi hän otti vielä omenan.
Kun hän ja muut tytöt olivat saaneet syötyä, tytöt palasivat huoneeseensa. Amber päätti pitää pienen tauon harjoittelussa ja pelasi videopelejä Emman kanssa. Sen jälkeen hän piti meikkaustuokion Kellyn kanssa ja luki vielä mukaansa ottamaa yhtä kirjaa, kunnes ruokakello soi taas. Nyt oli iltaruoan aika. Tytöt menivät taas ruokalaan, söivät ja palasivat huoneeseensa. Nyt kello oli jo varttia vaille seitsemän, joten Amberin oli aika taas harjoitella, sillä pian pitäisi mennä nukkumaan ja täytyisi olla huomiseksi harjoiteltuna tämä taika. Amber harjoitteli, harjoitteli, harjoitteli ja harjoitteli. Viimein, kun kello oli yhdeksän illalla, Amber oppi tämän taian. Hän oli niin riemuissaan, että vain hyppeli, iloitsi ja piti ilontanssituokion ystävilleen, jotka vain katsoivat tätä vierestä ihmeissään.
- Oletko kunnossa? kysyi Emma, joka oli juuri lukemassa kirjaa sohvalla, kunnes keskeytti puuhansa Amberin esityksen aikana.
- Ihan kunnossa, naurahti Amber, lopetti tanssimisen ja pakkasi kirjansa reppuun. Sitten hän päätti hoitaa äkkiä iltatouhunsa. Kello oli jo sen verran paljon, ettei hän ehtisi käydä suihkussa, joten hän päätti mennä suihkuun seuraavana päivänä. Nyt hän vain nopeasti pesi kasvonsa ja hampaansa, vaihtoi pyjaman päälle, katsoi seuraavan päivän vaatteet valmiiksi ja olikin jo nukkumaanmenoaika. Hän ja Jessica toivottivat hyvää yötä muille, menivät omaan makuuhuoneeseensa, sammuttivat valot ja menivät nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti