Tauko

Nyt, kun sain ensimmäisen tuotantokauden päätökseen tästä omasta sarjastani, niin tulee olemaan pieni tauko, kunnes alkaa uusi tuotantokausi. Olen pahoillani siitä. Tauon ajan pystyn nimittäin vähän suunnittelemaan 2. tuotantokautta ja muokkaamaan vähän tähän mennessä tulleita jaksoja. Nopeasti olen nimittäin kirjoittanut nämä nykyiset jaksot, niin saatan luultavasti vähän muokata niitä, mutta 1. kauden juoni ei tule kuitenkaan muuttumaan.

Mutta siis, toivottavasti nyt ymmärrätte, että miksi tässä on pieni tauko! Ja toivoisin vielä jotain kommentteja, arvosteluja ja ym. tästä sarjastani ja noista jaksoista, niin tiedän, että edes joku lukee tarinaani. Ja tiedän silloin myös, että onko jaksoissa vähän jotain paranneltavaa ja että oletteko huomanneet jotain pieniä kirjoitusvirheitä.

♥:llä Tarinan keksijä ja sivujen ylläpitäjä Jessica

Jakso 19: Viimeinen taistelu

Alkoi viimeinkin viimeinen taistelu Witchieiden ja Minxien välillä. Mukana oli auttamassa spesialistit, jotka estivät Witchieiden hirviöarmeijaa tuhoamasta koulua. Keijut tuijottivat noitia ja noidat keijuja. Oli hiljaista. Taustalta kuului vain spesialistien ja hirviöiden välinen taistelu. Kaikki odottivat, että kuka aloittaisi tämän suuren taistelun.
- Äh, en jaksa odottaa! sanoi Kelly kärsimättömänä ja loi suuren valopallon noitia kohti, mutta Iris esti sen mustalla kilvellä, joka näytti aivan mustalla värjätyltä jäältä. Shana jatkoi ja loi vihaisia lintuja Kellyä nokkimaan ja kiusaamaan.
- Aah, apua! Tehkää joku näille typerille linnuille jotain! huusi Kelly joka tuskissaan yritti varoa lintuja nokkimasta häntä. Hän vähitellen lensi maan kamaralle ja huomasi, kuinka Jacob tuhosi nämä lintuilluusiot omalla tappara-kirveellään.
- Kiitos Jacob, kiitti Kelly ja lensi takaisin ystäviensä luokse.
- Kuinka kehtaatte tulla tuhoamaan koulumme! huudahti Yasmine ja loi, kuin tyhjästä suuren aallon noitia kohti. Noidat eivät voineet tehdä tälle aallolle mitään ja tämä aalto pärskähti noitien päälle, kunnes Yasmine loihti sen kadoksiin. Vihaisena Iris loi suuren mustan pyörteen, kuin tornadon, joka näytti paljon pelottavammalta kuin tavallinen tornado. Tytöt pitivät toisiaan käsistä kiinni, mutta silti joidenkin ote lipesi ja loppujen lopuksi kaikki joutuivat tornadon riepoteltavaksi. Kelly valon voimillaan tuhosi tämän mustan tornadon. Kun tornadoa ei enää ollut, kaikki putosivat siitä seurauksesta maahan kovaa vauhtia. Jeremy ehti juuri sopivasti saamaan Emman kiinni, mutta Jessica taas tippui maahan tämän viereen. Jessica sai noustua ylös vaikka kovan tällin saikin putouksesta ja vihaisena meni puhumaan Jeremylle.
- Miksi sinä et ottanut minua kiinni? kysyi Jessica vihaisena.
- No, koska…
- Vaikka olen sinun siskosi, niin et siltikään huolinut minua!
- Hei, nyt ei ole aikaa riidellä! huudahti Amber, jonka auttoi Alex parhaimmillaan pystyyn.
- Ei kai vaan sattunut? kysyi Alex.
- Ei, kiitos, kiitti Amber ja pyyhki maan tomuja vaatteistaan. Haparoiden hän ja muut keijut palasivat asemiinsa, vaikkakin tällä kertaa ei ilmassa.
- Dawn, nyt on sinun vuorosi! sanoi Iris ja Dawn loi käsistään violetin väristä mustaa taikaa. Keijut kaatuivat tästä voimasta maahan ja pitelivät päätään ja korviaan. Tämä taika oli kuin jotain hyvin ärsyttävää ääntä, joka sai samalla keijut näkemään pahimmat painajaisensa.
- Lohikäärmeen liekkini on varastettu! huusi Amber maassa pidellen päätään kuin olisi juuri lyönyt sen johonkin. Hän näki juuri oman pahimman painajaisensa.
- Jacob ei rakasta minua enää! huusi puolestaan Kelly samanlaisessa tilanteessa kuin Amber.
- Ihmiset tuhoavat kaikkien planeettojen metsät ja kasvustot! Eläimet, ihmiset, koko universumi kuolee! huusi Jessica samanaikaisesti.
- Rakas pikkusiskoni kuolee! huusi Catherine yhtä pahoissa tuskissa.
- Jeremy jättää minut, Jessica vihaa minua ja kaikki jättävät minut yksin! huusi Emma, kuten myös Yasmine nähdessään pahinta painajaistaan:
- Äitini kuolee ja minulla ei ole enää ketään!
Spesialistit yrittivät tehdä jotain ja auttaa keijuja, mutta keijut eivät heränneet ja näkivät vain painajaisiaan kovissa tuskissaan. Spesialistit hyökkäsivät noitia vastaan. Alex ja Trent juoksivat kohti noitia miekat sojossa. Shana loi heille pari miekkailluusiota, joita ei aivan heti tuhonnut. Alex ja Trent joutuivat miekkailemaan ilmassa leijuvia Shanan mielen voimalla toimivia miekkoja vastaan. Jacob puolestaan jatkoi taistelemista hirviöarmeijaa vastaan tapparallaan. Alfred auttoi Jacobia ja yritti tuhota hirviöitä heittotähdillään. Jeremy puolestaan yritti saada Dawnin lopettamaan painajaistaikansa laserpyssyllään, mutta asiaa vaikeutti Iris, joka suojasi Dawnia. Arthur taas yritti estää Irisiä omalla keihäällään. Lopulta hän sai häädettyä Irisin pois, Dawn jäi ilman suojaa, Jeremyn laserpyssyn laser osui Dawniin ja keijut vaikenivat. Keijujen painajaiset loppuivat ja nyt he olivat aivan hiljaa ja makasivat vielä maassa, kunnes avasivat silmänsä ja nousivat ylös hämmentyneinä.
- Mitä juuri tapahtui? kysyi Yasmine.
- Yksi noidista loi teille loitsullaan painajaisia, mutta nyt olette taas kunnossa, vastasi Jacob, jolla oli vähän ongelmia hirviöiden kanssa. Kelly meni hänen apuun ja muut keijut menivät takaisin asemiinsa.
- Nyt saa riittää! huusi Amber ja alkoi hohtaa kaikkia tulen värejä samalla lailla kuin ensimmäisessä taistelussa Witchieitä vastaan. Hän juuri valmisteli kaikista voimakkainta taikaansa. Sillä aikaa muut keijut pitivät noidat kiireisinä omilla loitsuillaan. Jessica sitoi noidat kiinni toisiinsa vahvalla kasviköynnöksellä. Emma lisäsi siihen vähän sähköisyyttä, etteivät noidat rimpuilisi siitä irti. Yasmine loi suuren vesikuplan noitien ympärille ja Catherine kuplan sisälle kamalaa ääntä. Silloin Amber sai luotua voimillaan suuren liekehtivän punaisen lohikäärmeen ja hän lähetti sen kohti noitia ja sai aikaan ison räjähdyksen. Noidat olivat tämän jälkeen niin väsyneitä, etteivät enää saaneet pidettyä hirviöarmeijan hirviöitä hengissä, jolloin hirviöt katosivat.
   Kello alkoi olla kuusi ja lentoaluksia alkoi laskeutua Alfean pihalle. Muut oppilaat ja opettajat astuivat aluksista ulos ja ihmettelivät, että mitä juuri oli tapahtunut, kun olivat nähneet suurin räjähdyksen aluksien ikkunoista.
- Mitä ihmettä täällä on tapahtunut? kysyi rehtori ihmeissään Minxeiltä.
- Sitä voisitte kysyä heiltä, vastasi Yasmine ja osoitti noitia, jotka spesialistit olivat räjähdyksen jälkeen saaneet kiinni ja pitivät heitä juuri paikoillaan tuoden heitä rehtorin eteen.
- Pilvitornin noidat. Mitä te täällä minun koulussani teette tähän aikaan? kysyi rehtori, muttei saanut vastausta vihaisilta, mutta vaienneilta noidilta.
- He eivät taida puhua, mutta minä voin kertoa koko tapahtuman. Nuo noidat tulivat jonkin aikaa sitten suuren hirviöarmeijansa kanssa tänne Alfeaan tuhoamaan tämän koulun ja sen jälkeen varmaan muutakin koko Magixista jos me emme olisi olleet paikalla. Me yhdessä spesialistien kanssa saimme pysäytettyä nuo noidat ja nyt meidän pitäisi tehdä heille jotain, kertoi Amber.
- Se asian voi huolehtia rehtori Gilda, vastasi rehtori Francesca ja lähetti voimillaan noidat takaisin omalle koululleen, suoraan Gildan toimistoon ja ilmoitti tälle viestin noitien tekosista. Gilda ei ollut tyytyväinen tästä ja alkoi puhua Witchieille.
- Teissä on sitä jotain ja joku päivä teistä saattaisi tulla hyviä noitia. Tuo Alfean tuhoaminen kuulosti hyvin noitamaiselta suunnitelmalta ja tykkäsin siitä, mutta kuulemma rouva Francesca ei pitänyt siitä- Ja hän kertoi vielä, että olisitte varmaan tuhonneet loputkin Magixista, jos eräät keijut eivät olisi päihittäneet teitä. Minä en voi valitettavasti sallia tätä, joten saatte varoituksen, sanoi Gilda.
- Selvä se rehtori, vastasi Iris ja oli juuri kävelemässä pois Gildan toimistosta, kunnes Gilda pysäytti heidät ja jatkoi asiaansa:
- … ja nyt, kun teillä on aivan liian paljon varoituksia, niin erotan teidät koulusta.
- Mutta… mutta… te ette voi tehdä näin! sanoi Dawn järkyttyneenä.
- Niin. Mitä me sitten oikein tehdään? kysyi Shana.
- Luulenpa, että Magixin kaupungin johtajat eivät pahastu siitä, jos lähetän teidät kaupungille keräämään roskia vapaaehtoisina, mutta tällä kertaa minä pakotan teidät sinne, sanoi Gilda ja päästi noidat puhisten menemään ulos hänen toimistostaan. Seuraavaksi hän lähetti tiedon noidista Francescalle.
- Sain juuri Gildalta tiedotteen ja kuulemma hän erotti nämä noidat koulustaan ja lähetti heidät Magixiin keräämään roskia vapaaehtoisina hänen toimestaan. Ja nyt kun kaikki on taas hyvin, niin voimmekin alkaa juhlia lukuvuoden päättymistä tuolla sisällä juhlasalissa! sanoi rehtori Francesca ja kaikki hurrasivat iloisina ja lähtivät äkkiä vielä huoneisiinsa vaihtamaan juhlavaatteensa päälle.
   Pian alkoi juhlasali täyttyä juhlavieraista. Myös spesialistit olivat vaihtaneet vaatteensa vähän juhlallisempiin, koska heidät päästettiin näihin juhliin rehtorin erikoisluvalla. Nyt spesialistit odottivat salissa Minxejä, jotka olivat vielä vaihtamassa asujaan. Pian tytöt astuivat sisälle juhlasaliin omat kavaljeerinsa heitä siellä odottamassa.
- Vau, olet kaunis! ihasteli Alex Amberia.
- Kiitos! vastasi Amber ja hymyili Alexille.
- Saanko luvan? kysyi Alfred ojentaen kättänsä Jessicalle. Jessica antoi kätensä hymyillen Alfredille ja nämä lähtivät yhdessä tanssimaan tanssilattialle.
- Hei, tämä on lempikappaleeni! hihkaisi Catherine ja lähti myös tanssimaan. Trent tuli hänen kanssaan tanssimaan. Hymy suin muutkin lähtivät tanssimaan ja heillä oli oikein hauskaa juhlissa.
   Kappaleen loputtua, keittiöstä tuotiin suuri kakku, joka oli tehty näitä juhlia varten. Rehtori meni kakun luokse ja ennen kuin hän leikkasi siitä ensimmäisenä palan, hän sanoi:
- Alfean lukuvuoden päätösjuhlien kunniaksi, minä rehtorina leikkaan ensimmäisenä tästä kakusta palan.
Tämän sanottuaan rehtori otti kakkuveitsen ja otti sillä palan kakusta. Kaikki taputtivat ja hurrasivat. Jotkut sitten osasivat olla niin innoissaan näistä juhlista, mutta olivathan nämä kyllä aika hienot juhlat. Pian muutkin opettajat ja oppilaat ottivat kakusta oman palan ja alkoivat herkutellen syödä sitä. Paikalle tuotiin keittiöstä myös kaksi noutopöytää, jossa oli kaikenlaisia juhlaherkkuja. Kolmas pöytä sisälsi juotavaa. Tytöt ja spesialistit hakivat syötävää ja juotavaa. Syödessään juteltiin niistä näistä. Kelly ja Jacob päättivät mennä vähän rauhallisempaan paikkaan juttelemaan.
- Kelly, kuulin silloin, kun sinä ja ystäväsi näitte pahoja painajaisianne, niin että sinun pahin painajaisesi oli, että… en rakastaisi sinua, sanoi Jacob Kellylle. Kellyn posket alkoivat punoittaa vähän nolostumisen merkiksi.
- Noo, niin. Koska minä… tykkään sinusta, kertoi Kelly.
- Aijaa. No ei siinä mitään. Ajattelin ottaa tämän puheen aiheeksi, sillä… no, minäkin pidän sinusta. Mutta en vain koskaan oikein kertonut tai näyttänyt sitä sinulle, koska muuten kaikki kaverini olisivat varmaan alkaneet kysellä tai jotain ja muutenkaan eivät tällaiset jutut oikein sovi luonteeseeni, niin olisin varmaan menettänyt maineeni, vastasi Jacob. Kelly vastasi tähän halauksella ja pari hymyili halatessaan toisiaan.
   Juhlat sujuivat oikein hyvin ja kaikilla oli oikein hauskaa. Pian oli kuitenkin aika lopettaa juhlia ja mennä nukkumaan. Kun juhlissa oli ollut niin paljon syötävää tarjolla, niin päätettiin, ettei pidetä iltapalaa tällä kertaa. Minxit hyvästelivät spesialistit ja palasivat huoneilleen. Käytiin nopeasti iltapesulla, pestiin hampaat, vaihdettiin pyjama päälle ja mentiin nopeasti nukkumaan. Aamulla tytöt vaihtoivat vaatteensa ja ahtautuivat huoneensa pieneen vessaan. Sen jälkeen mentiin viimeisen kerran täällä Alfeassa tänä lukuvuotena aamupalalle ja palattiin takaisin huoneille. Pakattiin tavaroita ja siivottiin huoneita. Sitten tytöt hyvästelivät toisensa, kunnes näkisivät taas ensi lukuvuonna ja lähtivät takaisin koteihinsa.
- Olette parhaita ystäviäni ja minun tulee teitä ikävä! Onneksi nähdään taas ensi lukuvuotena! sanoi Amber hyvästiksi ystävilleen ja asteli lentoaluksensa sisälle.
- Heippa! sanoivat tytöt ja vilkuttivat Amberille. Sen jälkeen hekin tekivät lähtöä ja koko Alfea alkoi tyhjetä. Ensi vuonna uudelleen, uusien seikkailujen parissa, mietti Amber ja katsoi ikkunasta Alfeaa, kunnes se katosi Magixin kera avaruuden sekaan. Amber oli matkalla kotiin.

Jakso 18: Hirviöarmeija

- Jes! Viimeinkin loma alkoi! hihkui Shana, kun todistustenjakotilaisuus oli ohi ja Witchiet olivat matkalla huoneeseensa.
- Niinpä ja nyt me voimme viimeinkin tehdä jotain hauskaa ilman, että opettajat valvovat sitä. Meillä on nyt mahdollisuus saada koko taikaulottuvuus omiin käsiimme! sanoi Dawn.
- Niin… koko taikaulottuvuus omiin käsiimme, sanoi Iris mietiskellen, kunnes noidat saapuivat huoneellensa, menivät sisään ja sulkivat oven.
- Neidit, minulla on teille valmiina uusi suunnitelma ja olen varma, että se tulee toimimaan. Tulkaa lähemmäs, sillä en halua, että tämä kuuluu naapurihuoneiden asukkaille. Siitä vasta ongelmia saattaisi seurata, jos he lavertelisivat tästä, sanoi Iris ja noidat menivät tiheään ympyrään, jolloin ei kuuluisi heidän juttujaan huoneen ulkopuolelle.
- Noniin, kuunnelkaapa! Kun kukaan ei huomaa, niin livahdamme ulos koulusta, luomme Shanan avulla suuren hirviöarmeijan ja niiden kanssa lähdemme yhdessä tuhoamaan Alfean koulun. Kuulin, että kaikki koululaiset ja opettajat ovat jollain opintoretkellä ja palaavat vasta illalla, joten nyt on loistava tilaisuus tuhota tämä koulu, ehdotti Iris.
- Mutta mitä me hyödymme siitä, että tuhoamme jonkun pienen keijukoulun? kysyi Shana.
- Kun tuhoamme koko Magixin johtavimman ja tunnetuimman koulun, silloin pääsemme lähemmäksi koko Magixin valloittamista, kertoi Iris. Muut noidat olivat ymmärtäneet Iriksen suunnitelman ja hymyilivät ilkikurisesti heidän mahtavalle suunnitelmalleen. Samaan aikaan Alfeassa, Minxit ja spesialistit saavat yhdessä viimeinkin hoidettua tämän suuren urakan ja rangaistuksen.
- Viimeinkin tämä tehtävä on hoidettu! sanoi Amber lyöden käsiään yhteen puhdistaakseen kaikesta pölystä ja liasta.
- Jep! Olen aivan poikki! vastasi Catherine. Hän ja ryhmä kaksi kun oli jo aikaisemmin saanut juhlasalin kuntoon, niin he lopuksi auttoivat ryhmä ykköstä aulojen siivoamisessa.
- Nyt voimme pitää jotkut omat pikkubileet ennen kuin muut tulevat! hihkaisi Kelly innoissaan, joka ei ollut ollenkaan väsynyt tästä hommasta. Hän kun ei paljoakaan ollut tehnyt tämän tehtävän eteen vaan oli vain jutellut Jacobin kanssa ja tutustunut tähän vähän paremmin.
- Ehkä ei aivan heti pidetä mitään juhlia. Olemme kaikki nimittäin aivan poikki, vastasi Emma ja istahti Jeremyn viereen pääovien ala-aulan portaille väsyneenä.
- No mitä me sitten tehdään? kysyi Kelly, joka oli juuri aivan täynnä energiaa. Sitten alkoi kuulua kovaa töminää ulkoa, kuin joku suuri sotajoukko olisi marssinut aivan Alfean pihalla. Tytöt ja spesialistit katsoivat ikkunasta ulos ja huomasivat aivan oikean hirviöarmeijan kulkevan tasaiseen tahtiin kohti Alfeaa.
- Ja mitäs tämä nyt on? kysyi Kelly ja juoksi muiden kanssa ulos katsomaan tarkemmin tätä tapahtumaa. Oli se kyllä se hirviöarmeija, joka oli aivan Alfean portin toisella puolella. Hirviöarmeijaa johti vanhat tutut Witchie-noidat ja yllättyivät Minx Clubilaisista.
- Tytöt hyvät! Jäittekö luokkaretki bussista pois vai mitä kummaa te täällä oikein teette? kysyi Shana Minxeiltä.
- Sitä samaa voisimme kysyä teiltä! huudahti Amber ja keijut muuntautuivat ensimmäiseen Charmix-muotoonsa. Spesialistitkin vaihtoivat vapaa-ajan vaatteensa spesialistiasuun ja ottivat aseensa esiin. Tästä olisi tulossa kova taistelu!
   Iris nousi lentoon ja lähetti ison mustan taikapallon kohti keijuja. Keijut eivät ehtineet väistää, joten pallon räjähtäessä tytöt lensivät sen mukana kauemmas räjähdyspaikasta. Spesialistit auttoivat heidät ylös paitsi Trent, joka lähetti erityisellä miekallaan valtavan taika-aaltosäteen kohti noitia ja noidat putosivat maahan.
- Tuo on oikea taikamiekka! huokaisi Dawn.
- …mutta se ei meitä estä! jatkoi Iris ja lähetti yhden hirviöistä tekemään Trentistä selvää. Muut spesialistit menivät auttamaan Trentiä, kunnes loputkin hirviöt hyökkäsivät Alfeaan. Minxit saivat pysäytettyä hirviöitä taioillaan, mutta tärkeintä olisi saada hoidettua noidat, hirviöiden luojat pois tieltä.
- Tytöt, meidän on pakko muuntauduttava uuteen Charmix-muotoon. Vain siten saamme hoidettua noidat ja heidän Gloomixin! huusi Amber kaiken taistelun aiheuttaneen metelin keskeltä muille keijuille. Keijut kokoontuivat yhteen ryhmään ja huudahtivat:
- Charmix! Tytöt saivat omat Charmix-rintakoristeensa ja – laukkunsa esille muuntautuessaan kokonaiseen Charmixiinsa.
- Vau! Näytämme upeilta, sanoi Kelly ihastellessaan omaa rintakoristettaan ja laukkuaan.
- Niin ja ennen kaikkea voimakkaammilta, jatkoi Amber ja tytöt olivat valmiita viimeiseen taisteluun noitia vastaan.

Jakso 17: Rangaistus

Oli uusi aamu ja kaikki oppilaat olivat ruokalassa syömässä aamupalaa, kunnes rehtori pyysi oppilaiden huomiota. Kova pulina lakkasi ja ruokalaan tuli hiiren hiljaista.
- Kiitos ja hyvää huomenta kaikki oppilaat! Kuten varmaan tiedättekin, niin tänään on viimeinen koulupäivä tänä vuonna täällä Alfeassa. Ja senpä takia tänään ei ole mitään koulutunteja, kertoi rehtori. Kaikki oppilaat alkoivat hurrata, mutta hiljentyivät, kun huomasivat rehtorilla olevan lisää asiaa.
- Mutta tänään on silti luvassa pientä ohjelmaa. Muun muassa kaikille luokille on järjestetty tälle päivälle pieni ja lyhyt opintoretki, missä opiskelette vielä vähän ja opitte uutta näin viimeisenä päivänä. Jokainen luokka on jaettu keskenään kahteen ryhmään ja jokainen ryhmä menee aamupalan jälkeen omalle lentoalukselleen ja lähtevät retkelle jonnekin päin Magixia. Jokainen on jo jaettu omaan ryhmään ja löydätte tiedot niistä ryhmistä ilmoitustaululta. Ja sitten illalla, joskus suunnilleen kello kuusi saavumme kaikki Alfeaan pitämään suuria juhlia yhdessä tuolla Alfean juhlasalissa. Juhliin on luvassa kaikkea hauskaa ohjelmaa! Juhlien loputtua onkin sitten vielä iltapala ja sen jälkeen kaikki menevät nukkumaan. Sitten huomenna pakataan tavarat, siivotaan oma huone yhdessä huonetovereiden kanssa ja palataan takaisin omille kotiplaneetoillemme. Tässä olisi siis tämän päivän ja huomisen suunnitelmat ja nyt voittekin jatkaa ruokailuanne! rehtori lopetti puheensa ja kaikki jatkoivat syömistä ja juttelua keskenään.
- Äh, aluksi sanotaan ettei ole tunteja, mutta silti on joku tylsä opintoretki. Voiko tämä enää tylsemmäksi mennä, sanoi Kelly kunnes hän huomasi rehtorin tulevan tyttöjen pöytään.
- Tytöt, minulla olisi teillä asiaa! sanoi rehtori ja tämän kuullessaan melkein kaikki tytöt nielaisivat. Olikohan rehtori sittenkin kuullut tästä viimeöisestä ”murtautumisesta” Pilvitornille?
- Te ette tänään lähde opintoretkelle, kertoi rehtori. Tästä Kelly oli aivan onnessaan, sillä juuri hän oli valittanut tylsästä opintoretkestä. Rehtori jatkoi juttuaan:
- Mutta sen sijaan, sopivana rangaistuksena teille siitä, kun viime yönä menitte ilman lupaa Pilvitornille häiritsemään, niin saatte luvan siivota Alfean kaikki aulat ja järjestää suuren juhlasalin illan juhlia varten ja ilman taikaa! Koulun loputtua siivoojat siivoavat koulun luokkahuoneet ja muut loput huoneet.
- Perun puheeni siitä, mitä sanoin äskettäin, sanoi Kelly ja painoi päänsä pöytään vielä tylsistyneempänä. Hän kun oli aiemmin kysynyt itseltään, että voiko tämä päivä enää tylsemmäksi mennä.
- Mutta miksi? Jo pelkästään juhlasalin järjesteleminen on iso juttu, vieläpä kun sen pitäisi olla valmis ennen kuutta, valittivat tytöt.
- Sain rehtori Gildalta viestin yöllä ja mietin sitten tässä aamulla tällaisen rangaistuksen teille. Toivottavasti opitte tästä jotain! sanoi rehtori Francesca vielä loppuun ja käveli omaan pöytään jatkamaan ruokailuaan.
- No, jos teemme yhteistyötä, niin saamme tämän suuren tehtävän hoidettua ajoissa. Aloitetaan hommat heti, kun kaikki ovat lähteneet, sanoi Amber ystävilleen.
- Ja kutsutaan spesialistit mukaan! huudahti Kelly.
- Joo, heillä kuulemma loppui koulu tänään, joten heillä on ehkä varmaan aikaa auttaa meitä, vastasi Emma ja otti lusikallisen murojaan suuhun.
   Päätettiin tehdä näin! Pian koululaiset lähtivätkin jo retkillensä ja nyt koulu on Minxien ja pian myös spesialistien käsissä. Kun spesialistit saapuivat koululle, jaettiin kaikki kahteen ryhmään: ryhmä yksi hoitaa Alfean aulojen siivoamisen ja ryhmä kaksi juhlasalin järjestelemisen. Kun joku ryhmistä on valmis ennen toista ryhmää, voi mennä auttamaan toista ryhmää, niin tämä tehtävä tulee nopeammin hoidettua. Ryhmä ykköseen kuuluu Amber, Alex, Jessica, Alfred, Emma ja Jeremy. Ryhmä kakkoseen kuuluu Kelly, Jacob, Catherine, Trent, Yasmine ja Arthur.
   Amber kävi hakemassa siivouskomerosta siivoustarvikkeet ja jakoi ne kaikille. Joukossa oli moppeja, ämpäreitä, rikkalapioita ja pölyhuiskia. Catherine, ennen kuin hän lähti oman ryhmänsä kanssa hoitamaan juhlasalin, laittoi vähän musiikkia siivousryhmän piristykseksi.
- Kaikki hoituu paremmin musiikin kanssa! hän sanoi ja lähti juhlasalille.
- No, eiköhän aloiteta! sanoi Amber ja aloitti suuren siivousurakan ryhmänsä kanssa.
   Samaan aikaan juhlasalissa, Yasmine ja Arthur laittavat koristeserpentiiniä ympäri juhlasalia, Kelly ja Jacob valitsevat yhdessä sopivaa musiikkia juhliin Catherinen avustuksella. Kun Catherine on antanut tarpeeksi vinkkejä hyvästä juhlamusiikista, niin hän menee auttamaan Trentiä muun juhlakoristelun laittamisessa. Alfean ala-aulasta aloittaneessa ykkösryhmässä Jessica ja Alfred pyyhkivät pölyjä pölyhuiskilla, Amber ja Alex puhdistavat kaikki maahan tippuneet pölyt ja roskat rikkalapioilla ja Emma ja Jeremy sen jälkeen pesevät lattian moppien ja vesiämpäreiden kanssa. Lopuksi kaikki yhdessä pesevät vielä ikkunatkin.
   Myös Pilvitornin noidilla on alkanut loma ja siitä noidat ovat mielissään. Ja Witchieilläkin on uusi suunnitelma Minxejä vastaan! He aikovat tuhota Alfean keijukoulun ja pikkukeijukaiset sen mukana ja sen jälkeen valloittaa koko Magix. Pysyykö koulu ja koko taikaulottuvuus pystyssä muiden keijujen ja opettajien ollessa retkellään? Pystyvätkö Minxit yhdessä spesialistien kanssa pysäyttämään tämän?

Jakso 16: Yllätys Pilvitornilla

- Okei, miten me aiotaan lopulta päihittää Witchiet? kysyi Amber kaikkien istuessa olohuoneessa suunnittelemassa Witchien tuhoa.
- Pyydetään apua opettajilta ja yhdessä tuhotaan heidät? ehdotti Jessica.
- Se voisi olla muuten hyvä, ehti Amber sanoa, kunnes Kelly jatkoi hänen puolestaan.
- …mutta minusta opettajien ei pitäisi sotkeutua tähän asiaan. Hei, nyt minä keksin! Mitäpä jos me tänä yönä menisimme Pilvitornille, yllättäisimme heidät ja tuhottaisiin heidät lopullisesti?
Muut katsoivat toisiaan. He eivät olleet oikein varmoja tästä Kellyn ideasta.
- Kelly, tuo on ihan hyvä idea, mutta miten me päästään Pilvitornille ilman, että kukaan huomaisi sitä? kysyi Amber.
-Hmm… Tietenkin maan alla kulkevien käytävin kautta! huudahti Kelly, mutta ei onneksi niin kovaa, että olisi kulunut naapurihuoneeseen.
- Hetkinen, mistä sinä tiedät Alfean, Pilvitornin ja Punalähteen kautta kulkevista maan alaisista käytävistä? kysyi Emma.
- No, olen kuullut kaikenlaista äitini ja hänen ystäviensä seikkailuista ja hän kerran mainitsi näistä maan alaisista käytävistä, jos vaikka tulisin joskus tarvitsemaan niitä, kertoi Kelly.
- Ja oletko aivan varma, että tuo sinun suunnitelmasi tulee onnistumaan? kysyi Catherine.
- Varmasti! Mutta jos me ei saada noitia tuhottua lopullisesti, niin sitten yritämme saada heille erotuksen Pilvitornista, jolloin heistä ei olisi enää harmia, sanoi Kelly tyytyväisenä hienosta suunnitelmastaan.
- No, meillä ei ole muitakaan vaihtoehtoja. Eli tänä yönä, kello 12 keskiyöllä, kun kaikki ovat nukkumassa, niin herätään, puetaan päälle ja kokoonnutaan kaikki maan alaisten käytävien luokse. Sitten niitä käytäviä pitkin menemme Pilvitornille ja teemme Witchieistä lopun, selitti Amber suunnitelman vielä kerran, mutta tarkemmin.
- Muuten, Kelly, tiedätkö mistä pääsee niiden maan alaisten käytävien luokse? kysyi Amber vielä Kellyltä.
- Joo, mutta sitä on vähän vaikea selittää. Jospa me kaikki kokoonnutaan tämän meidän huoneemme ns. eteiseen ja sitten minä johdatan teidät niiden käytävien luokse, ehdotti Kelly.
- Selvä! Mennään nyt iltapalalle ja valmistaudutaan pienille ”päivä” unille, sanoi Amber kaikille selvästi.
- Ja sinä voit Emma laittaa siihen sinun hypersuperhiljaiseen herätyskelloosi herätyksen. Niin ei koko koulu herää siihen, kun me heräämme yöllä ja emme jää kiinni. Ja kun sinä olet herännyt, niin tulet herättämään meidät muut, sanoi Kelly vielä loppuun.
- Joo, mutta Kelly. Sen laitteeni nimi ei ole mikään hypersuperhiljainen herätyskello, ihan tiedoksesi vaan, selitti Emma tarkemmin.
- Jaa, no kuitenkin joku sellainen, vastasi Kelly ja naurahti.
   Tämän jälkeen tytöt menivät iltapalalle ja valmistautuivat lyhyille yöunilleen. Sitten he menivät nukkumaan ja Emma laittoi herätyksen herätyskelloonsa kello kahdentoista kohdalle. Ei ehtinyt kovin kauaa mennä, kun jo Emman herätyskello soi merkiksi siitä, että kello on 12 keskiyöllä.
- Herää Kelly. On aika nousta ylös, sanoi Emma puoliksi kuiskaten Kellyn korvan juuressa.
- Ei, annan minun nyt jatkaa kauneusuniani! vastasi Kelly ja vaihtoi asentoaan.
- Tule nyt vain! Sinunhan tämä idea oli, sanoi Emma vähän kovemmalla äänellä.
- Ai onko jo aamu? Ai niin, se tehtävä, sanoi Kelly tajutessaan koko homman ja vaihtoi äkkiä vaatteensa.
   Myöhemmin kaikki olivat jo valmiita ja Kellyn johdatuksella menivät hiljaa Magixin maan alaisille käytäville. Tytöt kävelivät noin puoli tuntia käytävillä etsien sisään käyntiä Pilvitornille, kunnes viimeinkin saapuivat määränpäähänsä. Tämän jälkeen he ihan hiljaa etsiskelivät jonkin aikaa Witchieiden huonetta, välillä eksyneenäkin asuntolan käytävillä, kunnes he viimein löysivät oikean oven ja avasivat sen.
- Huomenta Minxit! Oletteko te kenties eksyneet väärään huoneeseen tai jopa väärään kouluun? kysyi Iris seisoessaan huoneen keskellä ja yksi muista noidista sulki oven kiinni, etteivät keijut pääsisi karkaamaan.
- Mitä?! Mistä te tiesitte tulostamme? kysyi Kelly vähän vihaisella äänen sävyllä.
- No, satuimme kuulemaan kuiskuttelunne ja askeleenne käytävillä ja päätimme yllättää teidät. No, mitä asiaa teillä on meille vai haluatteko ottaa uuden kaksintaistelun? kysyi Iris mairea hymy kasvoillaan.
- Uutta kaksintaistelua tulimme hakemaan ja tällä kertaa me voitamme! sanoi Kelly melkein huutaen ja unohti kokonaan, että on keskiyö.
- Luulenpa, että olette hyvin väärässä! vastasi Iris ja lähetti viestin telepatian avulla Pilvitornin rehtori Gildalle. Gilda sai hyvin pian viestin, koska se tuli telepatian avulla ja pian hän taikoi itsensä Witchieiden huoneeseen.
- Alfean keijuja, keskiyöllä, minun koulussani?! Nyt te tytöt olette pulassa sillä ilmoitan tästä Alfean rehtori Francescalle.
- Voi ei! sanoivat kaikki keijut yhteen ääneen.
- Ei, älä! huudahti Kelly kauhuissaan. Hän ei nimittäin halunnut itse tai muiden ystäviensä joutuvan pulaan hänen ”nerokkaan” suunnitelmansa takia.
- Lähetin viestin ja nyt te tytöt saatte luvan matkata takaisin sinne mistä tulittekin, sanoi Gilda ja kaikki tytöt lähtivät matkaamaan uutta matkaa takaisin Alfeaan vähän pitemmän reitin kautta, ei maan alaisten käytävien.
   Kun tytöt saapuivat koululle, ei onneksi tapahtunut mitään eikä kukaan herännyt siihen. Tytöt reippaasti tallustelivat takaisin huoneeseensa ja näyttivät vähän vihaiset ilmeensä Kellylle.
- Mitä? Miksi te minua noin katsotte? En tiennyt, että Witchiet heräisivät ja joutuisimme pulaan tämän hienon suunnitelmani takia, sanoi Kelly kuin yrittäen olla aivan viaton.
- Vai että hienon suunnitelman? Nyt olemme pahassa pulassa ja se on sinun syytäsi! vastasi Catherine vihaisena.
- Hei, tytöt! Eipä nyt ruveta syyttelemään muita tästä. Vaikka Kelly keksi tämän suunnitelman, niin emmehän me millään voineet tietää tässä käyvän jotain tällaista. Joten otetaan sitten joko rohkeina tai epävarmoina ansaitsemamme rangaistus vastaan. Mistä tietää, jos rehtori olisi tällä kertaa hyvällä tuulella ja ei antaisi kovin pahaa rangaistusta? Nyt, mennään kaikki takaisin nukkumaan ja katsotaan aamulla, mitä tulee tapahtumaan, sanoi Amber ja sai tytöt lopettamaan riitelyn.
   Seuraavaksi tytöt vaihtoivat jälleen vaatteensa ja menivät takaisin nukkumaan. Amber saattoi olla oikeassa, että ei heille saata tulla kovin kovaa rangaistusta, mutta silti kaikkia tyttöjä pelotti vähän huominen. Tai oikeastaan aamuinen, sillä kello oli jo puoli kolme ja seuraava päivä oli koittanut pari tuntia sitten.

Jakso 15: Iloa ja surua, vihaa ja onnellisuutta

Oli loman viimeinen päivä ja kaikki palasivat nyt takaisin Alfeaan. Kaikilla oli oikein hauska loma, jopa Emmallakin, vaikka hän pysyi vain Magixissa, niin hän sai silti kokea jotain aivan uskomattoman ihanaa. Jessicaa tämä kuitenkin vähän häiritsi ja haittasi. Vaikka ei Jessicalla muuten ole mitään väliä ja hän on iloinen veljensä ja hyvän ystävänsä puolesta, niin silti hän ei voi kuitenkaan sietää sitä ajatusta, että he seurustelevat. Kun nyt kaikki olivat palanneet takaisin Alfeaan, niin Emma halusi kertoa ystävillensä tämän iloisen asian.
- Hei kaikki ystäväni! Haluisin kertoa teille jonkin aivan ihanan uutisen, aloitti Emma saadakseen ystäviensä huomion.
- Oi, älä vain sano, että huomenna on yli määräinen vapaapäivä ja ei ole tunteja, toivoi Kelly innoissaan.
- No ei ihan mitään sellaista. Mutta ajattelin kertoa sen, että… minä ja Jeremy seurustellaan!
- Ihanko oikeesti? Vau, onnea! onnittelivat kaikki Emmaa.
- Vau, miten oikein pystyit siihen? Minä ja Jacob ei tunnuta olevan edes ystäviä, joten haluisin kuulla sinulta jotain vinkkejä tai jotain, sanoi Kelly Emmalle.
- Ehkä vähän myöhemmin Kelly, vastasi Emma. Kaikki onnittelivat ja halasivat Emmaa paitsi Jessica.
- Jessica, kuulitko mitä Emma sanoi? Hän sanoi, että, ehti Kelly sanoa, kunnes Jessica vastasi päälle.
- Joo, minä tiedän jo! Tämän sanottuaan Jessica meni makuuhuoneeseensa ja pamautti oven kiinni.
- Mikä hänelle tuli? En minä sanonut mitään väärää, ihmetteli Kelly.
- Minä menen puhumaan hänelle, sanoi Emma ja meni hänen makuuhuoneeseensa.
- Hei, tervehti Emma hiljaa ja lähestyi varovaisesti Jessicaa, joka istui juuri sängyllään ja tuijotti seinää.
- Jessica, voit toki kertoa jos se häiritsee sinua, että seurustelen isoveljesi kanssa, sanoi Emma ja istui Jessican sängylle.
- Hän on kaksoisveljeni ja vain kaksi minuuttia minua vanhempi, tokaisi Jessica vähän vihaisella äänen sävyllä.
- Ymmärrän kyllä, että se saattaa olla vähän järkyttävä uutinen.
- Ai vain vähän?! Se on minulle kuule aika iso juttu! Silloin, kun sinä pyysit apua, niin luulin, että se tietty poika olisi joku ihan kuka tahansa muu Punalähteeltä, mutta sitten järkytyin kuullessani puhelimesta aivan selvästi Jeremyn äänen, mikä merkitsi, että juuri te kaksi seurustelette. En voinut uskoa tätä! Miten te saatoitte ja ette edes kertoneet minulle?!
- Mutta…
- Ei mitään muttia! Ja jos nyt ystävällisesti suostuisit lähtemään pois huoneestani? Haluaisin nimittäin olla yksin.
Emma lähti vähin äänin pois huoneesta. Hänkin oli aivan järkyttynyt, mutta vain tästä, mitä Jessica oli sanonut. Hän ei ollut koskaan nähnyt tai osannut koskaan kuvitella näkevänsä Jessican tällaisena. Ehkä se oli todellakin iso juttu Jessicalle ja nyt hän vain kaipaa hetken rauhaa tottuakseen tähän ajatukseen.
- No, mitä hän sanoi? kysyi Amber huolissaan.
- Ei mitään ihmeellistä, vastasi Emma kuin loukkaantuneena ja järkyttyneenä meni omaan huoneeseensa. Amber epäili vähän Emman sanomaa ja päätti mennä itsekin juttelemaan Jessicalle. Kun hän avasi oven, hän kuuli huoneen toisesta päästä pientä nyyhkytystä. Amber sulki oven ja huomasi nyyhkytyksen lakanneen.
- Jessica, sinäkö se siellä? kysyi Amber.
- Anna minun olla! vastasi Jessica hiukan vihaisena, mutta hänen äänestään kuuli, että hän oli tainnut juuri itkeä.
- Jessica, se olen minä, Amber. Olen huonetoverisi ja minulle sinä voit kertoa kaiken, sanoi Amber rauhallisella äänen sävyllä.
- Haluaisin olla nyt vain yksin, vastasi Jessica. Amber käveli vähän lähemmäs ja huomasi Jessican istumassa huoneen nurkassa selkä kohti Amberia.
- Mutta tiedän, että sinulla on varmasti jokin hätänä ja vähän paha olla, sanoi Amber saadakseen toisen mahdollisuuden.
- Ei minulla ole mikään. Jos et vielä ymmärtänyt, niin haluisin olla yksin, vastasi Jessica painottaen viimeistä sanaa. Amber päätti olla tekemättä mitään. Hän istui sängylleen ja päätti odottaa, jos vaikka hetken kuluttua Jessica itse kertoisi huolensa. Huoneessa vallitsi kammottava hiljaisuus. Kuului vain, kun Jessica niiskutti nurkassaan. Amber kohteliaana otti hänen omasta nenäliinapaketistaan yhden nenäliinan ja ojensi sitä Jessicalle. Jessica epäröi hetken, mutta otti sen heti sanomattaan mitään ja niisti. Amber istui takaisin sängylle ja odotti. Pian Jessica vei itse oman likaisen nenäliinan roskakoriin ja istui Amberin viereen.
- Minä en ole oikein ollut oma itseni lähiaikoina, kertoi Jessica.
- Johtuisikohan se…? kysyi Amber varovaisesti.
- Kyllä, juuri siitä Emman uutisesta. Sisimmässäni minä tunnen iloa ja onnea Emman ja Jeremyn puolesta, mutta kuitenkin tunnen vihaa ja surua samanaikaisesti. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuo uutinen oli hyvä asia ja olen siitä onnellinen, mutta kuitenkin se oli minulle myös oikea järkytys.
- Ymmärrän.
- Ja kun Emma yritti äsken puhua kanssani, niin en ymmärrä, mikä minuun oikein meni. Näköjään se viha ja lopulta suru voitti ja nyt minua hävettää, kun en ollut alun alkaenkaan onnellinen Emman ja Jeremyn puolesta. Ja taisin sanoa kyllä ehkä vähän loukkaavastikin Emmalle äsken ja nyt minua kaduttaa.
- Mmm… Mitäpä jos yrittäisit uudelleen, menisit juttelemaan ja pyytäisit anteeksi Emmalta?
- Noo, voisihan sitä…, sanoi Jessica epäröiden ja lähti ulos huoneesta. Hän meni Emman ja Kellyn huoneen oven luokse ja koputti siihen. Emma avasi oven ja päästi silti Jessican sisään, vaikka tämä oli juuri loukannut häntä.
- Emma, minä… minä haluaisin pyytää anteeksi! Minä olin koko ajan sisimmässäni tuntenut iloa ja onnea sinun ja Jeremyn puolesta, mutta toisaalta tunsin myös vihaa ja surua samanaikaisesti ja lopulta, kun tulit juttelemaan minulle, niin viha voitti. Ja olisin nyt hyvin pahoillani siitä, että loukkasin sinua, sanoi Jessica, jonka naamassa oli vielä vähän jälkiä itkusta ja silmät punaiset, vaikka hän oli pyyhkinyt kyyneleet pois.
- Ymmärrän Jessica… ja annan sinulle anteeksi, vastasi Emma myötätuntoisesti.
- Oikeasti, kaikkien niiden ilkeiden sanojeni ja sen kaiken vihan jälkeen? kysyi Jessica hämmästyneenä.
- Kyllä. Ymmärrän, että aluksi se voi olla oikea järkytys, mutta sinä olet kuitenkin ystäväni ja ystävät antavat aina anteeksi ja unohtavat riitansa, vastasi Emma.
- Totta! sanoi Jessica vielä päätteeksi ja ystävykset halasivat toisiaan. Sitten tapahtui jotain, mikä on kaikille tytöille tärkeätä! Jessican sydämen kohdalle ilmestyi hänen oma Charmix-rintakoristeensa ja hän oli saanut kokonaisen Charmixin. Vaikkakin viimeisenä koko joukosta, viimeisenä muttei vähäisimpänä.
- Jessica, sinä sait kokonaisen Charmixin! hihkaisi Emma.
- Sainko? Jee! Nyt voi viimeinkin koittaa viimeinen taistelu Witchietä vastaan, vastasi Jessica valmiina tulevaan koitokseen.

Jakso 14: Tunteiden vuoristorataa

Kaikilla sujui loma oikein hyvin ja kaikki olivat lähteneet loman ajaksi kotiin. Paitsi Emma ja Jessica jäivät Alfeaan, koska loma on hyvin lyhyt ja heidän kotiplaneetoillensa on aika pitkä matka.
   Nyt Emma istui ikkunalaudan päällä katsellen kännykästään Jeremyn kuvia. Hän todellakin on kovasti ihastunut Jeremyyn, mutta sen verran ujona ihmisenä hän ei uskalla kertoa tunteistaan hänelle. Emma huokaisi ja meni katsomaan, mitä Jessica tekee. Jessica oli juuri huoneen pienessä välitilassa eli ns. olohuoneessa harjoittelemassa yhtä kukkaloitsua.
- Hei Jessica! Mitä puuhaat? kysyi Emma, joka istui sohvalle.
- Harjoittelen erästä loitsua. Sen nimi on Lotus Nopeutus. Sen avulla saan kukat kasvamaan nopeammin, kertoi Jessica, joka innoissaan harjoitteli tätä loitsua.
- Kiva… Muuten Jessica, olisiko sinulla hetki aikaa?
- Tietty ystäväiseni! Mitä sinä halusit kertoa?
- Noo…
- Niin? Kerro ihan rohkeasti vaan.
- No… Minä olen ihastunut.
- Kiva. Keneen?
- Sillä ei ole niin paljon väliä, mutta en tiedä, miten uskaltaisin kertoa hänelle tunteistani.
- No, riippuu missä hän on, tai siis missä hän asuu ja silleen.
- Hän on Punalähteellä.
- Ahaa, eli tämän ei pitäisi olla ainakaan kovin vaikeata. Jos sinä oikeasti pidät hänestä, niin menet ihan rohkeasti hänelle kertomaan tunteistasi. Se voi olla aika vaikeata, mutta kannattaa vain rohkeasti mennä kertomaan. Ei se ole noloa, jos hän ei tunne samalla tavoin sinua kohtaan. Tärkeintä on, että sinä ja hän tietävät sen. Ja mistä sen tietää jos hän tuntisi samalla tavoin sinua kohtaan…
- Olet oikeassa. Soittaisinko hänelle?
- Soita vaan, minä voin olla tukenasi. Tai järjestä joku tapaaminen.
- Hmm… Minä sovin tapaamisen hänen kanssaan Punalähteellä.
- Okei. Nyt vain rohkeasti soita hänelle.
- Joo. Tämän sanottuaan Emma otti kännykkänsä esille ja soitti Jeremylle. Hetkeen ei kuulunut kuin vain puhelimen tuuttausta, kunnes Jeremy vastasi siihen.
- Ai moi Emma! Mitä asiaa? kuului puhelimesta.
- Moi! Niin ajattelin, kun sinä et ole lähtenyt lomalla minnekään, niin voisimme vaikka tavata siellä Punalähteellä tai jossain? sanoi Emma Jessica vieressään uteliaana.
- Joo, kyllä se minulle käy. Tule vaikka huoneeseeni, niin voidaan vaikka pelata videopelejä tai tehdä muuta hauskaa, nyt kun on loma.
- Kuulostaa hauskalta. Lähden sinne heti tulemaan!
- Joo, moikka!
- Heippa!
- No, mitä hän sanoi? kysyi Jessica uteliaana.
- Hän sanoi, että tulen Punalähteelle, hänen huoneeseensa. Lähdenkin heti sinne! sanoi Emma ja lähti ovelle laittamaan kenkiä jalkaan.
- Onnea matkaan! toivotti Jessica ennen Emman lähtöä.
- Kiitti! Nähdään! sanoi Emma vielä ja lähti kohti Punalähdettä.
   Pian hän saapui perille ja oli juuri nyt Jeremyn oven edessä. Hän koputti oveen ja pian oven tuli avaamaan Jeremy.
- Huomenta! Tule vain sisään! sanoi Jeremy ja päästi Emman sisään.
- Kiitos! Oletko täällä aivan yksin? kysyi Emma, kun huomasi huoneen vaikuttavan kovin hiljaiselta.
- Joo! Huonetoverini Arthur lähti heti ensimmäisenä lomapäivänä Androkselle, kertoi Jeremy ja istui työpöydän tuolille.
- Ahaa, vastasi Emma ja istui Jeremyn sängylle.
- No, mitä tehdään? kysyi Jeremy.
- Noo, ennen kuin tehdään mitään, niin haluisin kertoa sinulle jotain, sanoi Emma.
- Okei. Minullakin olisi kyllä myös vähän jotain asiaa.
- Aijaa. Kumpi kertoo ensin?
- Vaikka sinä.
- No, okei. Olen kauan halunnut sanoa tämän, tai no, oikeastaan melkein heti kun tavattiin. Sinä olet hyvin samanlainen kuin minä ja pidät samanlaisista asioista ja se on hyvä juttu. Niin olen jo jonkin aikaa halunnut kertoa tämän, mutta sen hippusen verran, mitä minulla on ujoutta, niin on estänyt minua kertomasta tätä. Mutta nyt kerron sen. Eli, Jeremy, minä… minä… minä pidän sinusta. Et kai ole vihainen?
- En tietenkään. Tämä vain tuli yllätyksenä sillä… minäkin… pidän sinusta.
- Oikeasti ja et ole kertonut tästä aiemmin?
- En ole vain uskaltanut, kun pelkäsin aivan liikaa.
- Sama täällä.
- Tämä kyllä tuli yllätyksenä, sillä itsekin aion juuri kertoa tästä. Joten… seurustellaanko?
- Tietty, jos sinä haluat ja kun me pidetään toisistamme ja, Emma ei ehtinyt sanoa enempää, kunnes Jeremy suuteli tätä. Emman posket alkoivat vähän punoittaa. Vaikka hän pitää Jeremystä ja on kauan odottanut tätä päivää, niin silti tämä tuntui jotenkin hassulta. Emma hymyili takaisin ja huomasi jotain ihmeellistä. Hänen sydämensä kohdalle ilmestyi hetkeksi hänen oma Charmix-rintakoriste, joka merkitsi sitä, että hän sai oman kokonaisen Charmixinsa.
   Aikaa kului ja Jessicaa jännitti. Hän ei malttanut odottaa uutisia Emmalta, kuullakseen, että onnistuiko hän ja että pettyikö hän vai oliko tämä hänen ihanin päivä ikinä. Jessica liian uteliaana päätti soittaa Emmalle. Samaan aikaan Emma ja Jeremy pelasivat juuri jotain videopeliä, kunnes Emman kännykkä alkoi soida.
- Haloo? vastasi Emma.
- Hei Emma, Jessica täällä. En malttanut odottaa, joten halusin jo nyt liian uteliaana saada tietää, että onnistuitko tehtävässäsi?
- Joo, onnistuin ja nyt… me seurustellaan!
- Oikeasti? Aw, tämä on liiankin suloista. Onnea teille kahdelle!
- Kiitos.
- Kuuluuko sieltä taustalta videopelien ääniä?
- Joo. Jeremy, pistäisitkö sen hiljaisemmalle?
- Joo, vastasi Jeremy ja pienensi peliääniä.
- Niin, mihin jäimmekään? kysyi Emma Jessicalta, mutta huomasi, että Jessica oli juuri lopettanut puhelun.
- Hän lopetti. No, jatketaan tätä peliä siitä mihin jäimme, sanoi Jessica ja otti peliohjaimen takaisin käsiinsä.
   Samaan aikaan Alfeassa, Jessica luona Jessica vain pitelee kännykkäänsä kädessä ja sormea luurin kohdalla. Hänen ilmeensä oli, kuin hän olisi nähnyt jotain yllättävää tai että hänet olisi yllätetty yllätysjuhlilla tai muulla vastaavalla.
- Sanoiko Emma juuri Jeremy? Ja kuuluiko sieltä juuri Jeremyn, minun veljeni ääni? Ei voi, ei voi olla… Ei kai vaan minun hyvä ystäväni ja kaksoisveljeni seurustele keskenään?!

Jakso 13: Lomalla

Koitti aamu. Yasmine nukkui onnellisesti omalla sängyllään, kunnes hänen äitinsä tulee hänen huoneeseensa ja herättää hänet.
- Huomenta Yasmine! On aamu ja tälle päivälle olisi mukavia suunnitelmia tiedossa.
- Mutta enkö silti voisi nukkua vielä vähän aikaa? kysyi Yasmine vähän epäselvästi unenpöpperöisenä.
- No hyvä on, mutta vain vähän aikaa, sillä sinun täytyy pukea pian päivävaatteet päälle. Kohta nimittäin lähdetään koko perhe yhdessä uimarannalle.
- Uimarannalle? Jee! Rakastan käydä uimarannoilla! innostui Yasmine ja pomppasi ylös sängystään.
- Niin minä vähän arvelinkin. Lähdemme tunnin päästä, joten tule pian aamupalalle ja sitten pakataan kaikki rantatarvikkeet mukaan ja lähdetään.
- Joo, vastasi Yasmine ja meni heti vaatekaapilleen valitsemaan sopivia vaatteita rannalle. Hän päätti laittaa päälleen rantapaidan, jossa on vesimelonikuviointia. Lisäksi hän laittoi minishortsit, rannalle sopivat korkokengät ja koruja. Hiukset hän laittoi pompulalla kiinni taakse.
   Kun Yasmine oli valmis, hän meni ruokasaliin syömään tukevan aamupalan, jotta jaksaisi olla rannalla kauan. Sen jälkeen hän meni auttamaan muita rantatarvikkeiden pakkaamisessa ja sen jälkeen lähdettiinkin jo rannalle. Perillä lähellä olevalla rannalla oli vielä hyvin tilaa parkkipaikalla, mikä merkitsi sitä, että paljon ihmisiä ei ollut vielä tullut rannalle. Otettiin tavarat mukaan ja käveltiin parkkipaikalta rannalle. Hiekka oli ihanan lämmintä, muttei liian kuumaa. Lämmin aurinko porotti mukavasti taivaalta ja vesikin on varmasti lämmintä. Yasmine meni ensimmäisenä vaihtamaan pukukoppiin uimapukunsa. Sillä aikaa muut laittoivat viltin valmiiksi ja sen viereen kaikki tavarat, jotta voisi istua viltin päällä. Kun Yasmine oli valmis, hän juoksi oitis veteen ja lähti siitä uimaan syvemmälle. Yasmine kun niin rakastaa vettä ja uimista yli kaiken! Aika kauan uituaan, hän päätti mennä vaihteeksi rantaan ottamaan aurinkoa. Hän meni maaten oman pyyhkeensä päälle, otti hyvän asennon ja laittoi silmänsä kiinni. Kyllä rantapäivät osaavatkin olla aivan ihania, ajatteli Yasmine ja hymyili. Ympäriinsä paljon ihanaa vettä, jonka aallot olivat kuin musiikkia korville, pehmeää hiekkaa, herkullisia eväitä ja ihanan kesäisen lämmin päivä. Pian kuului ison aallon loiskahdus ja vesi ylsi Yasminen jalkoihin asti.
- Hetkinen, ei veden pitäisi yltää näin pitkälle. Tuon täytyi olla hyvin iso aalto. Voi ei! sanoi Yasmine kauhuissaan, kun huomasi juuri uimassa ollut hänen isä- ja siskopuolensa aika syvällä vedessä ja nyt he meinasivat hukkua.
- Voi ei! Roy! Melanie! Jonkun täytyy pelastaa heidät! huusi Yasminen äiti kauhuissaan.
- Minä hoidan tämän! sanoi Yasmine ja muuntautui. Sitten hän lensi isä- ja siskopuolensa luokse ja veden voimillaan ”työnsi” veden kauemmaksi, jolloin ei ollut enää niin syvää. Sen jälkeen hän auttoi perheenjäsenensä lennättäen pois vedestä ja palautti veden ennalleen.
- Oletteko te kunnossa? kysyi Yasmine yhtä kauhuissaan, kuin äitinsä joka juoksi miehensä ja tyttärensä luokse.
- Ihan kunnossa, mutta Melanie on tajuton, vastasi Roy, Yasminen isäpuoli.
- Hän on saanut vettä liian paljon keuhkoihinsa, sanoi Yasmine, kohotti kätensä Melanien suun yläpuolelle ja sai veden pois Melanien keuhkoista. Melanie avasi silmänsä ja yskien nousi pystyyn.
- Onneksi olette kunnossa, kiitos Yasminen! sanoi Yasminen äiti ja halasi kaikkia.
- Mutta, miksi sinä teit sen? Kun meillähän oli se riita ja huonot välit ja…, ihmetteli Melanie.
- Koska rakastan teitä! sanoi Yasmine ja halasi koko perhettään.
- En voisi koskaan antaa sattua teille mitään, sanoi Yasmine ja hymyili onnellisena. Sitten se tapahtui! Yasminen sydämen kohdalle ilmestyi sekunniksi hänen oma Charmix-rintakoriste. Yasmine oli saanut kokonaisen Charmixin!
   Samaan aikaan Dominon palatsissa, Amber makasi sängyllään ja mietti kaikkea viime aikoina tapahtunutta. Hän ei saanut mielestään sitä, kuinka hän oli siellä mustassa paikassa, missä oli myös hänen perheensä. Jotka sanoivat, ettei Amber olisi hyvä keiju ja ettei hän olisi hyvä lohikäärmeen liekin vartija. Vaikka se oli vain noitien illuusio, niin silti Amber ei voinut olla ajattelemasta sitä.
- Entä jos se olikin totta? Entä jos en olekaan hyvä keiju tai hyvä lohikäärme tulen vartija? sanoi Amber itsekseen ja päätti ottaa kauan mietittyään asiasta selvää. Hän käveli alakertaan, olohuoneeseen, jossa hänen vanhempansa juuri olivat.
- Hei Amber. Onko jokin hätänä? kysyi Amberin huolehtivainen äiti.
- Noo… on! vastasi Amber. Amberin vanhemmat katsoivat toisiinsa, kunnes Amber isä sanoi:
- Vaikka mikä tahansa huolettaisi sinua, niin voit aina kääntyä meidän puoleemme. Voit kysyä meiltä ihan mitä tahansa, mikä vain mieltäsi painaa.
- No, ehti Amber sanoa ja istui yhdelle tuolille.
- Kerran Alfeassa, kun eräät kolme noitakoulun noitaa, jotka tulivat sinne ja yrittivät vallata Alfean, minä ja ystäväni yhdessä yritimme taistella heitä vastaan ja me myöskin onnistuttiin siinä. Mutta yhdessä vaiheessa eräs noidista lähetti mustan taian minua kohti ja se osui minuun ja levittäytyi ympärilleni. Sitten vaivuin kuulemma transsiin ja näin jonkun kummallisen näyn. Tai siis, ei se ollut näky. Kuin pahaa unta, joka vain tuntui hyvin todelliselta. Siinä olitte te ja Rose. Te sanoitte siinä, että reputin koulun ja minusta ei tullut mitään koulua. Ja sitten te vielä sanoitte siinä, että lohikäärme tuli huomasi, etten ollut sopiva sen kantajaksi, joten se jätti minut oman onneni nojaan. Vaikka se oli vain illuusiota, niin se on silti tässä jonkin aikaa pyörinyt päässäni.
- Kultaseni. Kuten sanoitkin, niin se oli vain illuusiota. Ja tiedät, ettemme koskaan sanoisi sinulle mitään tuollaista, ei edes siskosi. Me rakastamme sinua ja uskomme sinuun! Sinä tiedät sen! sanoi Amberin äiti Amberille.
- Kiitos! Te olette ihanimmat vanhemmat ikinä! sanoi Amber ja halasi vanhempiaan. Sitten hänellekin tapahtui se! Amberin sydämen kohdalle ilmestyi hetkeksi Charmix-rintakoriste, joka merkitsi sitä, että Amber oli saanut oman kokonaisen Charmixinsa.

Jakso 12: Huolia ja anteeksi antoa

Seuraavana päivänä Catherine oli jo rauhoittunut ja oli jo kokonaan unohtanut eilisen päivän tapahtumat. Kaikki tuntui olevan taas hyvin, mutta Yasmine sääli vähän Trentin puolesta, joka joutui yllätyksenä Catherine vihan kohteeksi, vaikkei se varmasti ollut tarkoitus. Yasmine päätti puhua Catherinen kanssa heti, kun on sopiva hetki.
   Oli keskiyö. Yasmine oli juuri herännyt siihen, kun kuuli jotain omituista sanoin kuvailematonta ääntä. Yasmine katsoi Catherine kohti ja huomasi tämän olevan myös hereillä ja vaihteli koko ajan asentoa sen omituisen pienen äänen kera.
- Catherine, onko kaikki hyvin? kysyi Yasmine kuiskaten.
- On ihan hyvin. En vain saa unta ja vaikka kuinka yritän vaihtaa asentoa, niin mikään niistä ei tunnu sopivalta, vastasi Catherine.
- Ehkä se ei johdu asennosta, vaan jostain joka painaa mieltäsi. Jostain asiasta, mitä häpeät juuri nyt, vihjasi Yasmine.
- Hmm… Ei, ei tule mieleen mitään sellaista. Kaikki on ihan hyvin lukuun ottamatta tätä koko aikaista heräilemistä nyt tänä yönä.
- Oletko nyt aivan varma?
- Olen olen. Epäiletkö?
- Noo… vähän. Mieti nyt tarkkaan!
- No hyvä on, sanoi Catherine ja tuli hetken hiljaisuus. Taustalta kuitenkin kuului pientä huminaa, josta selvästi erotti sanoja. Se Catherine, joka mielessään kävi eilisen tapahtumia.
- Tekstailin Trentin kanssa. Gladys huomasi sen. Jouduin rehtorin kansliaan. Minulta takavarikoitiin kännykkä viikoksi. Menin Punalähteelle. Syytin tästä Trentiä. Haukuin hänet lyttyyn suoraan hänen naamansa edessä, vaikkei hän loppujen lopuksi tehnyt mitään.
- No, löytyikö?
- Noo, olen ehkä ollut vähän liian ilkeä Trentille ja haukuin hänet aika pahasti suoraan hänen naamansa edessä. Mutta se oli hänen vikansa!
- Oliko nyt aivan varmasti?
- No oikeastaan se oli ehkä enemmän minun vikani, kun vastasin niihin hänen lähettämiin viesteihin ja en sanonut hänelle mitään, ettei lähettäisi viestejä minulle, kun on tunti…
- Niin. Pitäisiköhän sinun pyytää anteeksi häneltä?
- Ehkäpä. Nyt kyllä hävettää, mitä menin sanomaan hänelle. En sitten muuta tapaa keksinyt, miten purkaisin vihani ja sitten se kohdistui häneen… Pyydän häneltä aamulla anteeksi, kun tänäänhän alkaa se lyhyt loma.
- Joo, vastasi Yasmine ja hymyili ylpeänä parhaalle ystävälleen.
   Pian koitti aamu ja aika monet oppilaat innoissaan pakkasivat laukkujaan. Vaikka loma on lyhyt, niin moni silti lähtee kotiin viettämään sitä. Myös Yasmine, mutta vasta vähän myöhemmin. Yasminesta on ihanaa päästä kotiin, vaikka muita rakkaita siellä ei oikein ole, kuin hänen oma äitinsä. Onhan hänen isä- ja siskopuolensa ihan kivoja, mutta Yasmine ei ole koskaan keksinyt tapaa, miten sanoa se heille. Hän päätti pyytää Arthurilta apua ja lähetti hänelle viestin.
”Huomenta Arthur!”
”Huomenta Yasmine. Alkaako teilläkin loma tänään?”
”Joo ja olen tänään lähdössä kotiin.”
”Minä myös! Voitaisiin joku päivä vaikka mennä kahville tai jotain…”
”Kuulostaa hauskalta. Mutta en tiedä antaako isäpuoleni minun mennä.”
”Miksei antaisi?”
”Ehkä hän haluaa viettää enemmän aikaa kanssani ja tutustua minuun paremmin, luulen niin.”
”Ja olisiko se sinusta hauskaa?”
”Joo, mutta hän on silti isäpuoleni. Rakastan kyllä häntä, ainakin jonkin verran, mutta en tiedä miten sanoisin sen hänelle…”
”Sano vain suoraan. Kyllä hän ymmärtää, ettet pidä hänestä kuitenkaan yhtä paljon kuin pitäisit oikeasta isästäsi”
”Niin… No mutta minun täytyy nyt jatkaa pakkaamista. Nähdään sitten lomalla, ainakin toivottavasti. :)”
”Joo. Moikka!”
”Heippa!”
   Samaan aikaan Punalähteellä, Catherine saapuu sinne juuri ja juoksee ympäri koulua etsien Trentiä, muttei löydä häntä. Pian hän näkee Arthurin pihalla kantamassa laukkujaan.
- Hei Arthur! Tiedätkö missä Trent on?
- Huoneessaan. Huone on tuolla oikealla suunnassa olevassa asuntolassa, kolmas kerros ja ensimmäinen ovi vasemmalla, neuvoi Arthur.
- Kiitos! huusi Catherine vielä lähtiessään juoksuun kohti Trentin huonetta. Pian hän saapui Trentin huoneen luokse ja koputtaa oveen.
- Kuka siellä? kuuluu oven toiselta puolelta ja pian sen avaa Trent.
- Ai sinä. Oliko sinulla vielä jotain sanottavaa vai annatko minun nyt olla rauhassa? kysyi Trent.
- Halusin pyytää anteeksi siitä eilisestä. Minun ei olisi pitänyt haukkua sinua, mutta kun olin niin raivoissani siitä, kun tärkein tavarani takavarikoitiin viikoksi. Saanko anteeksi? kysyi Catherine ja hänen kasvoistaan huomasi, että hän häpesi sitä eilistä. Trent mietti hetken, kunnes sanoi:
- Toki saat! Ymmärrän kyllä, että joskus sitä vain täytyy johonkin purkaa kaiken vihansa, mutta joskus se vain saattaa kohdistua väärään aikaan väärälle henkilölle. Ollaanko taas kavereita? kysyi Trent ja hymyili Catherinelle.
- Ollaan vaan! vastasi Catherine ja halasi Trentiä. Hetken halauksen jälkeen Catherinen sydämen kohdalle ilmestyi sekunniksi hänen oma Charmix-rintakoriste. Hän oli saanut nyt kokonaisen Charmixin.
   Samaan aikaan Alfeassa Yasmine asteli juuri omalle lentoalukselleen ja lähti pian kohti Androsta, kotiplaneettaansa. Matkalla hän ihasteli maisemia ja oli onnellinen päästessään taas kotiin. Kahden tunnin kuluttua lentoalus laskeutui Androksen kuninkaallisen linnan pihaan. Heti ensimmäisenä Yasmine päästessään takaisin maan kamaralle, hän halasi äitiään, joka oli häntä valmiina pihalla odottamassa.
- Äiti! huusi Yasmine onnellisena juostessaan äitinsä luokse ja halasi tätä.
- Hei taas Yasmine! tervehti Yasminen isäpuoli ja heilautti kättään tervehdykseksi.
- Hei! tervehti Yasmine isäpuoltaan.
- Yasmine! Oma rakas tyttäreni, olet taas kotona. Millaista siellä Alfeassa on? Oletko saanut uusia ystäviä? kyseli heti Yasminen äiti.
- Siellä on kivaa ja olen saanut paljon uusia kivoja ystäviä. Ja minun kämppikseni, he ovat sinun ja sinun ystäviesi Winx Clubilaisten tyttäriä, kertoi Yasmine innoissan. Tästä Yasminen äiti jähmettyi paikalleen. Hänen silmiinsä tuli pari kyyneltä ja hän juoksi makuuhuoneeseensa.
- Mikä äidille tuli? ihmetteli Yasmine.
- Hänelle taisi tulla mieleen ikäviä muistoja nuoruudestaan. Ehkäpä…, sanoi Yasminen isäpuoli, kunnes lopetti lauseen kesken.
- Ehkäpä mitä? Ai, isäni… kuolema? kysyi Yasmine varovaisesti.
- Ehkä juuri niin, vastasi Yasminen isäpuoli ja meni lohduttamaan vaimoansa.
- Hei taas siskopuoli, tervehti Yasminen siskopuoli Melanie avatessaan huoneensa oven.
- Hei Melanie, tervehti Yasmine vähän pienellä vihaisella äänen sävyllä. Hänellä on jäänyt välillä vähän ikäviä muistoja Melaniesta, joten kovin hyvissä väleissä hän ei oikein ole pikkusiskopuolensa kanssa.
- Millaista Alfeassa on? Pääsenkö minäkin sinne joskus? kyseli Melanie innoissaan. Hän kun ei malttanut odottaa pääsevänsä itsekin sinne.
- Ihan kivaa. Pääset sinne, sitten kun olet vanhempi, vastasi Yasmine.
- Mutta minä en malta odottaa. Haluan päästä sinne nyt!
- Niin sinä pääsetkin sitten aikanaan, mutta olet vielä liian nuori sinne. Et varmaan edes vielä tiedä omaa voimaasi tai että onko sinulla sitä edes, joten sinun on vielä turha miettiä Alfeaa.
- Höh, sanoi Melanie kateellisena siskolleen. Keskustelun jälkeen Yasmine vei tavaransa huoneeseensa ja mietti sitä, mistä oli jutellut Arthurin kanssa.
”Sano vain suoraan. Kyllä hän ymmärtää, ettet pidä hänestä kuitenkaan yhtä paljon kuin pitäisit oikeasta isästäsi”
Tämä tekstiviesti pyöri Yasminen mielessä. Vaikka hänellä ja Melaniellakaan ei ole kovin hyvät välit, niin kyllä hän silti rakastaa siskopuoltaan. Yasminen täytyisi jossain vaiheessa saada kakistettua itsestään ne sanat, jotka merkitsisivät paljon hänen ja hänen isä- ja siskopuolensa suhdetta.

Kuvagalleria

Täältä löytyy kuvia Minx Club-sarjasta ja siihen liittyviä kuvia.

Tässä näet Minx Clubilaisten Enchantix-asut

 Amber

 Kelly

 Jessica

 Catherine

 Emma

Yasmine

Amber vauvana (jaksossa: Amberin alku)

"Minx Club aina!" (jaksossa: Minx Club!)

Lisää kuvia tulee myöhemmin!

Jakso 11: Tekstiviestikaaos

Spesialistit olivat juuri Punalähteellä. Heidän seuraava tehtävä oli opetella korjaamaan lentoalus, joten nyt he juuri korjaavat yhtä kauan rikki ollutta lentoalusta. Yksi, purppuranpunahiuksinen poika huokailee ajatuksissaan puhdistaessaan käsiään kaikesta liasta.
- Mitä mietit Trent? kysyi Alex ja lopetti hetkeksi työnsä.
- Mietitkö kuinka typerää tämä homma on ja ettei spesialistien kuuluisi opetella korjaamaan mitään lentoaluksia? Nimittäin juuri sitä minä mietin, sanoi Jacob vitsaillen.
- En… mietin vain yhtä juttua, vastasi Trent-niminen poika.
- Mitä? Kerro vaan. Emme kerro kenellekään, lupaamme, sanoi Alfred pyyhkiessään otsaansa hiestä.
- Noo… minä mietin yhtä tyttöä.
- Ooo, poikahan on ihastunut. Ketä tyttöä? Yhtä Alfean keijuista? kysyi Jacob.
- Joo, sitä, jolla on samanväriset hiukset kuin minulla.
- Ai Catherinea? Joo, tunnen hänet. Yasmine on kertonut hänestä paljon. He ovat nimittäin parhaita kavereita, kertoi Arthur.
- Sinun ja Yasminen välillä tuntuu olevan jotain, Arthur, vihjaili Alex.
- Noo…, sanoi Arthur.
- Minä tiesin, hurrasi Alex.
- No onko se nyt kovin ihmeellistä? Luuletko ettei kukaan näe sinun ja Amberin suhdetta? sanoi Arthur kiusaten. Alex tuli tästä aivan sanattomaksi ja päätti jatkaa juttua Trentin kanssa.
- No, mutta Trent. Miksi sinä Catherinea mietit? Olethan sentään tavannut hänet vain kerran.
- No joo, mutta… en vain tiedä. Hänessä on sitä jotain, mutta en tiedä mitä.
- Kuule, mikset vaikka menisi puhumaan hänelle. Teistä tulisi varmaan ihan hyviä ystäviä.
- No, voisihan sitä kokeilla, mietti Trent ja päätti soittaa illalla hänelle.
   Illalla Alfeassa Catherine tulee juuri suihkusta ja kuivaa hiuksiaan juuri hänen ja Yasminen makuuhuoneessa. Sitten hänen puhelin alkaa soida.
- Haloo? Kuka siellä? kysyy Catherine soittajalta.
-Öm, minä, yksi niistä spesialisteista silloin siellä Punalähteellä. Se, jolla on samanväriset hiukset kuin sinulla, kuuluu puhelimen toiselta puolelta.
- Aijaa. No mitä asiaa sinulla on minulle ja kuinka sinä sait numeroni?
- Arthur, yksi ystävistäni antoi sen minulle, kun hän kerran jutteli Yasminen kanssa.
- Ahaa. Ja?
- Ja… halusin jutella kanssasi.
- Okei. No mistäs jutellaan?
- En tiedä. Voitaisiin puhua… vähän kaikenlaisesta?
- Mikä ettei. Mikä sinun nimesi on muuten?
- Trent.
- Kiva nimi. Minä olen Catherine.
- Kiitos… ja… sinunkin nimesi on kiva.
- Kiitti. Hmm, puhuttaisiinko vaikka musiikista?
- Käy minulle. Millaista musiikkia sinä kuuntelet?
- Vähän enemmän sellaista tanssimusiikkia. Entä sinä?
- Vähän kaikenlaista, eli melkein mikä tahansa käy minulle.
- Okei. Tiedätkö sen yhden bändin…
Ja näin tämä keskustelu jatkui noin tunnin verran kunnes huoneeseen saapui Yasmine iltapesulta. Hän sulki hiljaa oven ja kysyi:
- En kai vaan keskeyttänyt mitään?
Catherine nyökkäsi vastauksesi ei ja jatkoi keskustelua Trentin kanssa. Yasmine hiljaa käveli sängylleen, otti kännykkänsä ja alkoi viestitellä Arthurin kanssa:
”Moi! :)”
”Hei! Mitä kuuluu?”
”Ihan hyvää. Entä itselläsi?”
”Ihan hyvin minulla. Kuinka kauan Trent on muuten jutellut Catherinen kanssa?”
”Ai hänkö soitti Catherinelle? No, en osaa sanoa, sillä tulin juuri vasta suihkusta.”
”No kuinka kauan olit suihkussa?”
”Noin puoli tuntia ja noin puoli tuntia ennen sitä joku soitti Catherinelle”
”Eli silloin Catherine on tainnut keskustella Trentin kanssa tunnin. Huhhuh.”
”Mitä huhhuh?”
”Ei mitään”
”Kertoisit nyt..”
”Lupaatko, ettet kerro kenellekään?”
”Lupaan ;)”
”Okei. Trent on ihastunut Catherineen.”
”Voi pojat…”
”Totta se on, mutta älä kerro kenellekään”
”En en. Nyt täytyy mennä nukkumaan. Hyvää yötä!”
”Hyvää yötä!”
Yasmine lopetti viestittelyn Arthurin kanssa. Sitten hän näytti kelloaan Catherinelle näyttääkseen, että olisi aika mennä nukkumaan. Catherine huomasi sen ja yritti nopeasti keksiä jotain lopettaakseen puhelun.
- Heh, hyvä vitsi oli, kuului puhelimesta.
- Niin, mutta nyt minun täytyy lopettaa, sanoi Catherine.
- Selvä. Hyvää yötä!
- Joo, hyvää… yötä, sanoi Catherine epäillen vielä, mutta lopetti sen jälkeen puhelun. Sitten hän sammutti yöpöytänsä päällä olevan lampun ja meni nukkumaan.
   Seuraavana päivänä oli ensimmäiseksi professori Winstonin tunti. Catherine oli juuri matkalla luokkaan, kunnes sai tekstiviestin.
”Huomenta. Nukuitko hyvin?”
”Ihan hyvin. Olen menossa juuri muodonmuutosten tunnille”
”Ahaa. Onko se kiva oppiaine?”
”Onhan se, vaikka välillä jotkut jutut ovat vähän tylsiä.”
”Okei. Meillä alkaa tunti myöhemmin, joten ehdin tässä jonkin aikaa tekstailla kanssasi.”
”Kiva”
Catherine istui paikalleen ja laittoi kännykänsä taskuun äänettömänä. Pian kuitenkin kesken tuntia kuului hänen kännykänsä tekstiviesti-ääni.
- Kenellä on kännykkä päällä tunnilla, saa nyt luvan laittaa sen kiinni tai äänettömälle, jottei se häiritse tuntia, sanoi opettaja ja jatkoi jutun kirjoittamista taululle. Catherine oli kuin tämä tekstiviesti ei olisi tullut hänelle, jolloin kukaan ei huomannut tätä ja jatkoivat taululle katsomista. Catherine sillä aikaa laittoi kännykän tekstiviesti-äänenkin pois ja katsoi vielä saamansa viestin.
”Mitä teet?”
”Mitä se sinua nyt kiinnostaa?”
”No kun oli hetken aikaa hiljaista, niin yritin keksiä jotain sanottavaa”
”Jaah, no mutta muista, että minulla on nyt tunti menossa”
”Joo”
Vaikka Catherine vastasi vain pariin viestiin ja laittoi kännykän juuri taskuunsa, hän huomasi Gladysin hänen vieressään juuri nyt häntä tuijottamassa.
- Neiti Gladys! En huomannut teitä. Mitä te täällä teette? ihmetteli Catherine ja keksi äkkiä jonkun puheen aiheen peittääkseen tekstailuhetkensä pojan kanssa.
- Olen täällä tänään vähän avustamassa herra Winstonia ja valvon luokkaa vähän, että kaikki varmasti keskittyvät tuntiin. Ja nyt puhutaan siitä, mitä sinä juuri teit, vastasi Galdy. Catherine ehti vain nielaista, kunnes Gladys jatkoi:
- Miksi sinä nuori neiti kesken tuntia tekstailit jonkun kanssa? Tiedät varsin hyvin, että se on kiellettyä!
- Aivan niin neiti Gladys ja olen hyvin pahoillani tästä. En tee tätä toisten.
- Sillä ei nyt ole väliä, sillä joudut rehtorin kansliaan!
Koko luokka kuuli tämän ja kaikki olivat aivan kauhuissaan. Catherine nolostuneena joutui kävelemään pois luokasta kohti rehtorin toimistoa Gladysin johdolla. Pian, kun oltiin toimiston oven edessä, Gladys koputti oveen.
- Sisään! kuului toimiston sisältä. Gladys avasi oven ja päästi kohteliaana Catherinen ensimmäisenä sisään. Catherine istui tuolille edelleen vähän nolostuneena.
- No mutta Catherine! Mitä sinä täällä teet? kysyi rehtori ihmetellen. Hän todellakin yllättyi siitä, kun sai toimistoonsa kesken tuntia yhden huippuoppilaista. Vaikka Catherine ei saa kymppejä aivan jokaisesta kokeesta, niin hän silti kunnollisena oppilaana lukee aina kokeisiin ja yrittää aina parhaansa. Siksi hän saa yleensä ysejä tai kaseja kokeista.
- Tämä nuori neiti tekstaili kesken tuntia ja sehän on kiellettyä! vastasi Gladys Catherinen puolesta.
- Pitääkö tämä paikkaansa? kysyi rehtori.
- No, joo, vastasi Catherine ja häpesi tekojaan.
- Rehtori, teidän täytyy rangaista tätä tyttöä. Ei hän muuten opi tästä mitään, sanoi Gladys.
- Voi kyllä opin. Jos te vain kilttinä rehtorina ette antaisi mitään rangaistusta, pyysi Catherine anovasti.
- No, sinä rikoit sääntöjä, joten minun on valitettavasti annetta jonkinlainen rangaistus siitä, sanoi rehtori ja mietti hetken aikaa, kunnes keksi.
- Rangaistukseksi annan sinulle Catherine sen, että takavarikoin kännykkäsi viikon ajaksi.
- Ei, ette voi tehdä näin. Kännykkä on yksi tärkeimmistä esineistä. Ette saa takavarikoida sitä, sanoi Catherine melkein itku silmässään.
- No olisit miettinyt sitä, ennen kuin rikoit koulun sääntöjä, sanoi Gladys ja ojensi kätensä pyytääkseen Catherinea antamaan kännykkänsä tälle. Catherinelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin antaa Gladysille kännykänsä. Sen jälkeen hän pääsi pois toimistosta takaisin tunnille.

- Catherine, kerro mitä tapahtui siellä rehtorin toimistossa, pyysi Yasmine Catherinelta, kun koulu oli ohi.
- Rehtori takavarikoi puhelimeni viikoksi, sanoi Catherine murheellisena.
- Voi ei. Mitäs nyt aiot tehdä, kun sinulla ei ole kännykkää? kysyi Yasmine.
- Mennä kertomaan Trentille suorat sanat, sanoi Catherine ja lähti oitis kohti Punalähdettä.
- Aijaa, vastasi Yasmine ja päätti kertoa tästä heti Arthurille.
”Moi Arthur”
”Moi. Mitä asiaa?”
”Sitä, että Catherine sanoi juuri, että hän menee nyt kertomaan Trentille suorat sanat”
”Eli luuletko…?”
”Kyllä, tai niin ainakin epäilen. Kerro tästä Trentille, mutta älä sano, että kuulit tämän minulta”
”Hyvä on”
   Myöhemmin Punalähteellä, Trent oli jo pihalla odottamassa Catherinea, mutta tämä ei tiennyt sitä.
- Trent! Minulla olisi asiaa! huusi Catherine saavuttuaan juuri Punalähteelle.
- Niin? kysyi Trent innoissaan.
- Sitä, että…
- Jatka vaan.
- Sitä, että sinä olet ääliö!
- Mitä?!
- Niin, olet ääliö, oikea typerys. Sinun ja sinun tyhmien viestiesi takia jouduin rehtorin puhutteluun ja minulta takavarikoitiin puhelin viikoksi. Olet ärsyttävä, itsepäinen… itsepäinen kuin aasi! huusi Catherine vihaisena suoraan Trentia päin naamaa.
- Minä kun luulin, että…
- Että mitä? Ai, että kertoisin pitäväni sinusta?
- Niin…
- No kuule luulit väärin, sanoi Catherine vielä loppuun ja palasi takaisin Alfeaan.
- No, miten meni? kysyi Arthur innoissaan tapahtuman jälkeen. Samaan aikaan muualla Yasmine kysyi samaa, kun Catherine saapui huoneeseen.
- Hyvin. - Huonosti.
- Hyvin meni siksi, koska sain viimeinkin purettua kaiken sen vihan tunteen pois.
- Huonosti, koska Catherine sanoi minua ääliöksi, typeräksi ja itsepäiseksi kuin aasi.
- Mutta miten? kysyivät Arthur ja Yasmine samaan aikaan.
- En tiedä. Minä, kun luulin, että hän oikeasti kertoisi viimeinkin pitävänsä minusta. Minä olen oikea luuseri, sanoi Trent murheellisena ja meni huoneeseensa. Arthur päätti jättää hänet yksin, sillä nyt hän tarvitsi hetken miettimisaikaa.
- Siten, että menin sanomaan suorat sanat Trentille. Hänenhän takia jouduin rehtorin kansliaan ja menetin puhelimeni viikoksi, kun hän lähetteli niitä typeriä viestejä minulle silloin tunnilla, kertoi Catherine samaan aikaan Yasminelle.
- Oletko nyt aivan varma? Oliko Trent typerä vai olivatko vain Trentin viestit typeriä? kysyi Yasmine.
- Noo, molemmat! vastasi Catherine ja päätti vielä rauhoittaa itsensä kuuntelemalla musiikkia.
- No tämä ei mennyt hyvin, sanoivat Yasmine ja Arthur yhtä aikaa ja miettivät, mitä tuleman pitää.

Jakso 10: Kokonainen Charmix

Koitti seuraava päivä ja oli viimeinkin taikajuomaopin koe. Minxit matkasivat juuri professori Palladiumin luokkaan vähän kauhuissaan.
- Voi ei! Nyt on se koe! kauhistelee Jessica
- Niin. Olenkohan lukenut tarpeeksi? mietti Emma.
- Itse ainakin olen ja nyt voin viimeinkin näyttää taitoni. Saan varmasti kympin kokeesta, mahtaili Kelly.
- En olisi ihan niin varma, sanoi Amber.
- Mikset? ihmetteli Kelly
- No, ainahan sitä voi sattua jotain. Unohtaisit vaikka kaiken, mitä olet vaivalla lukenut tai…
- Tytöt, minulla olisi teille asiaa, sanoi rehtori luokan oven edessä juuri, kun tytöt saapuivat sinne.
- Mitä asiaa? kysyi Amber.
- Tulkaa toimistooni, niin jutellaan siellä tarkemmin, sanoi rehtori ja ohjasi tytöt toimistoonsa.
- Eli meillä ei ole sitä koetta? kysyi Catherine.
- Ei ole. Pidän sen itse teille joku toinen päivä.
- Jee, kaikki tytöt hurrasivat innoissaan, paitsi Kelly.
- Höh, juuri kun olin lukenut siihen kunnolla ja vaivalla, sanoi Kelly ja harmistuneena kulki muiden tyttöjen perässä sisälle toimistoon. Tytöt istuutuivat rehtorin pöydän edessä oleville kuudelle tuolille.
- Niin, mistä te halusitte puhua? kysyi Jessica.
- Noidista.
- Noidat. Ne ovat sellaisia rumia ja ärsyttäviä pahiksia kautta koko taikaulottuvuuden. Noniin, voinko nyt lähteä siihen kokeeseen? kysyi kelly kärsimättömänä.
- Ei, en halunnut puhua yleisesti noidista, vaan eräästä kolmesta noidasta, sanoi rehtori.
- Witchiet! sanoivat kaikki tytöt yhtä aikaa ääneen.
- Kyllä, juuri heistä. Hehän ovat nyt hyvin voimakkaita, kun saivat sen erikoisen Gloomix-voiman. En ole koskaan kuullut tästä voimasta, joten kysyin Pilvitornin rehtori Gildalta. Gilda kertoi, että se on hyvin voimakas voima ja koska teillä ei ole virallisesti oikeaa Charmix-voimaa ilman laukkua ja rintakorua, Witchiet ovat teitä voimakkaampia.
- Mitä me voimme tehdä? kysyi Catherine kauhuissaan.
- Mietimmekin juuri muiden opettajien kanssa ja olemme tulleet siihen päätökseen, että teidän tulee saada Charmixinne kokonaisiksi, jolloin tulette ansaitsemaan teiltä puuttuvat jutut.
- No, miten me sen teemme? kysyi Amber.
- Voittamalla pelkonne! Aina, kun tulee se oikea hetki ja uskallatte voittaa pelkonne, Charmixinne muuttuu kokonaiseksi ja saatte paremman mahdollisuuden voittaa noidat, kun olette vähän enemmän tasoissa.
- Aijaa, sanoivat kaikki tytöt vieläkin vähän hämillään tästä. Myöhemmin Minxien huoneessa nämä miettivät sitä, mitä rehtori kertoi heille.
- Mitäköhän rehtori tarkoitti sanomallaan? mietti Yasmine.
- Kai, että jotenkin meidän täytyy voittaa pelkomme ja sitten ansaitsemme kokonaisen Charmixin. Näin minä asian ymmärsin, sanoi Kelly.
- Kelly muuten. Muistatko silloin eilen, kun tuli auringonpimennys, niin kun sinä nukahdit siihen puurolautaselle ja heräsit, kun aurinko pimeni? kysyy Jessica.
- Joo. Mitä siitä?
- Sitä, että miksi sinä kysyit, että kuka sammutti valot, vaikka sinä nukuit? Etkö sinä yleensä nuku valot sammuksissa?
- Noo… joo… Tai no, ette te kuitenkaan ymmärrä.
- Kyllä me ymmärrämme. Kerro vaan, sanoi Catherine.
- Noo… Totuushan on se, että…
- Niin? sanoivat kaikki odottaen Kellyn päättävän lauseensa.
- Että… minä pelkään pimeää. Ei, älkää sanoko mitään. Tiedän, että tämä kuulostaa naurettavalta, mutta totta se on.
- Emme aikoneetkaan nauraa, sanoi Amber lohduttaen.
- Ai ette vai? kysyi Kelly hämmästyneenä.
- Emme. Mehän olemme ystäviäsi ja jokainen meistä pelkää jotain. Jokainen vain eri asioita, kertoi Amber.
- Aijaa…
- Niin, sanoi Emma.
- Juuri niin, sanoivat myös muut ja hymyilivät Kellylle.
- Kiitos kaverit. Olette maailman parhaita ystäviä, mitä voi ikinä saada! hihkaisi Kelly innoissaan. Sitten Kellyn sydämen kohtaan ilmestyi jonkinlainen rintakoru sekunniksi.
- Oh, tunnen… tunnen itseni voimakkaammaksi, sanoi Kelly rintakorun hävittyä.
- Tuo, tuo on varmaan se kokonainen Charmix, hihkaisi Emma.
- Niin varmaan on, hihkaisivat muut ja olivat iloisia, kun viimeinkin ymmärsivät tämän kokonaisen Charmixin merkityksen ja saamistavan, kaiken sen, minkä rehtori selitti tytöille.

Jakso 9: Auringonpimennys

Emman herätyskello soi. Hän nousee ylös, vaihtaa vaatteensa ja on juuri menossa pesemään hampaitaan, kunnes huomaa Kellyn sohvalla nukkumassa taikajuomaopinkirja kädessään.
- Kelly, Kelly, herää! sanoo Emma yrittäessään herättää Kellyn.
- Mitäh? Mikä hätänä Emma? Anna minun nyt nukkua, vastaa Kelly ja kääriytyy takaisin sohvalla nukkuma-asentoonsa.
- Kelly, herää nyt! korottaa Emma ääntään saadakseen väsyneen Kellyn ylös.
- Mitä? Onko jo aamu? sanoo Kelly pongahtaessaan ylös sohvalta, kuin saaden sähköiskun.
- On. Oletko lukenut kokeisiin koko yön… tai no, melkein koko yön, kun löysin sinut täältä sohvalta nukkumasta? kysyi Emma.
- Joo, mutta sitten minua alkoi väsyttämään. Yritin pitää itseni hereillä, mutta väkisinhän se uni tuli sieltä ja nukahdin. Voi ei, en ole edes puolessa välissä lukemassa. Tämä koe ei tule menemään hyvin, voivotteli Kelly ja lähti makuuhuoneeseensa vaihtamaan uudet, puhtaat vaatteet. Emma jatkoi aamutouhujaan ja meni viimeinkin vessaan pesemään hampaitaan.
- Huomenta kaikki! Nukuitteko hyvin? kysyi Jessica pirteänä astuessaan ulos huoneestaan Amber perässään.
- Joo, mutta Kellystä en ole kovin varma. Hän nimittäin luki kokeeseen koko yön. Mikä hänellä muuten kestää vaatteiden vaihtamisessa? ihmetteli Emma, joka oli juuri pessyt hampaansa ja meni nyt katsomaan makuuhuoneeseen, että mikä Kellyllä kestää. Siellä hän näki Kellyn nukahtaneen kesken vaatteiden valitsemisprosessin keskellä omalle sängylleen. Emma naurahti ja meni herättämään Kellyn.
   Aamupalalla Kelly meinasi nukahtaa sielläkin. Hänen päänsä välillä nytkähti nukahtamisen merkiksi ja nytkähti uudelleen Kellyn hätkähtäessä siihen, että meinasi nukahtaa. Kelly ei kuitenkaan jaksanut tätä ja pian hänen naamansa kaatui hänen puurolautaselleen. Pian alkoi tulla pimeää, kuin aurinko olisi kadonnut yhtäkkiä ja olisi tullut yö.
- Häh? Kuka sammutti valot? kysyi Kelly hädissään nostaessaan naamansa ylös aivan täynnä puuroa.
- Mutta Kelly, etkö sinä yleensä nuku valot sammutettuina? kysyi Yasmine.
- Nyt ei ole aikaa miettiä sitä, sillä tämä auringon pimentyminen on hyvin kummallista, sanoi Amber.
- Niin. Ei tälle päivälle edes luvattu auringonpimennystä. Laskelmieni mukaan sellainen tulisi tänne vasta kymmenen vuoden päästä, sanoi Emma fiksuna.
- Mennään katsomaan, mitä tuolla ulkona oikein tapahtuu, sanoi Catherine ja yhdessä tytöt moni muukin ruokalasta lähti ulos katsomaan, että mistä johtuisi tämä äkillinen auringonpimennys. Ulkona oli kuitenkin niin pimeää, ettei siellä nähnyt mitään. Opettajat laittoivat Alfean pihavalot päälle ja nyt nähtiin, ketkä olivat tämän auringonpimennyksen asialla.
- Hahhahhaa, mitäs pidätte auringonpimennyksestäni? kysyy Iris nauraen ilkeää naurua.
- Witchiet! Mitä te täällä teette ja mitä teitte auringolle? kysyi Amber.
- No, halusimme kostaa teille, kun pilasitte viime kerralla suunnitelmamme, kertoi Shana. Minxit juoksivat rehtorin luokse ja kysyivät tältä:
- Mitä me oikein voimme tehdä?
- En tiedä. En ole eläissäni nähnyt näin voimakasta taikaa, joka saisi auringon pimentymään tahdosta, sanoi rehtori huolestuneena. Kelly alkoi pidellä päätään samalla lailla, kuin Punalähteellä pyörtyessään ja kaatui maahan, muttei tällä kertaa pyörtynyt.
- Mikä hätänä Kelly? Huimaako sinua? kysyi Amber huolissaan.
- Pääni… siihen sattuu. Ja minua heikottaa, sanoi Kelly päätään pidellen, kuin olisi ollut rock-konsertissa aivan ison kaiuttimen vieressä, josta lähetettäisiin ilotulituksen ääniä.
- Kellyä huimaa varmaan sen takia, sillä hän on valon keiju ja hän taitaa menettää juuri voimiaan, kun ei aurinko paista, sanoi rehtori.
- Meidän on tehtävä jotain, sanoi Emma huolestuneena.
- Minun täytyy päästä Solariaan. Siellä on toinen aurinko, joka paistaa ikuisesti, sai Kelly juuri ja juuri sanottua tuskissaan.
- Mutta miten me sinut sinne viedään? kysyi Jessica.
- Nyt tiedän! Pyydetään spesialisteja viemään hänet sinne ja me sillä aikaa täällä yritämme pysäyttää Witchiet, sanoi Amber.
- Hyvä on! Soitan veljelleni, sanoi Jessica, otti kännykkänsä esille ja soitti veljelleen. Hetken juteltuaan tämän kanssa Jessica lopettaa puhelun ja sanoo:
- Se sopii! He nimittäin saivat vapautuksen tunneilta tämän merkillisen auringonpimennyksen takia ja he tulevat pian tänne lentoaluksellaan, ottavat Kellyn kyytiin ja matkaavat Solariaan.
- Hyvä, ehti Amber sanoa, kunnes huomasi kaukaa tulevan punaisen lentoaluksen.
- No he olivat nopeita, ihmetteli Jessica.
- Totta tosiaan, mutta eihän sinne Punalähteelle ole kovin pitkä matka, joten sen takia he ennättivät tänne niin nopeasti, sanoi Emma. Pian lentoalus laskeutui maahan ja ulos astui Jeremy.
- Tulimme noutamaan Kellyn mukaan aurinkolomallemme, vitsaili Jeremy ja käveli tyttöjen luokse.
- Jeremy, nyt ei ole oikea aika vitsailla. Tämä on hätätilanne! sanoi Jessica vähän vihaisella äänen sävyllä.
- Okei, okei. Älä suutu ja muuta minua puuksi sentään, pikkusiskoni.
- Olen vain kaksi minuuttia sinua nuorempi.
Muut vähän nauroivat Jessican ja Jeremyn pienelle riidalle. Pian aluksesta astui ulos myös Jacob ja auttoi Jeremyn kanssa Kellyn alukselle. Pian alus lähti lentoon ja matkaan kohti Solariaa.
- Nyt meillä on kana kynittävä, sanoi Catherine vitsillä tarkoittaen noitia.
- Niin ja kolme sellaista, jatkoi Yasmine.
- Minx-taikaa Charmix! huusi Amber ja tytöt muuntautuivat.
- Uuu, tytöt muuntautuivat Charmix-muotoon. Hui, kun minua pelottaa, sanoi Dawn sarkasmilla.
- No entäs te sitten? Te olette vain teidän tavallisessa noitamuodossanne, eli me olemme teitä voimakkaampia, sanoi Catherine suuttuessaan Dawnin vitsistä.
- En olisi ihan niin varma…, sanoi Iris vihjaillen. Sitten hän kohotti kätensä taivaalle ja kuin mustaa pölyä hänen käsistään alkoi levitä noitien ympärille. Hänen kaulaansa tuli sininen hohtava koru. Dawnin vasempaan käteen tuli violetinhohtava koru ja Shanan oikeaan käteen tuli vihreän hohtava koru.
- …sillä meillä on Gloomix, jatkoi Iris ja loi salamoita räiskymään noitien taakse pelotellakseen muita.
- Mistä te oikein saitte teidän sen, mikä se nyt olikaan? kysyi Catherine.
- Ai Gloomixin? Sen me saimme tunkeutuessamme pahan unen syvimpään osaan, sydämeen ja sieltä ryöstimme lisää voimaa, jolloin saimme Gloomixin, kertoi Shana.
- Ja miten nyt suu pannaan, keijut? sanoi Dawn ja nauroi ilkikurista naurua keijuille.
- Me ei luovuteta. Tulkaa tytöt! Tehdään näistä noidista selvää, sanoi Amber ja lähti yhdessä keijuystäviensä kanssa kohti noitia. Silloin Iris loi voimakkaan mustan taian kohti keijuja ja kaatoi heidät kaikki maahan.
- He totta tosiaan ovat voimakkaampia, kuin viime kerralla, totesi Catherine noustessaan ylös maasta.
- Mitä me voimme oikein tehdä? kysyi Amber muilta.
- Taistellaan viimeiseen hengenvetoon asti, sanoi Yasmine rohkeana ja loi suuren vesispiraalin kohti noitia. Vesispiraali imi noidat sisäänsä ja sylkäisi sitten nämä ulos litimärkinä.
- Vai että sellaista peliä. Katsotaan, selviätkö sinä tästä, sanoi Shana ja loi paljon susia Yasminen ympärille.
- Voi ei. En haluaisi satuttaa teitä, mutta ei ole muutakaan vaihtoehtoa, sanoi Yasmine susille. Sitten hän alkoi pyöriä itsensä ympäri luoden samalla voimakasta vesisuihkua susia päin. Veden suihkuamispaine oli niin kova, että sudet lensivät pari metriä taaksepäin ja katosivat.
- Onneksi ne oli vain illuusioita ja sait hoideltua ne, sanoi Catherine juostessaan Yasminen luokse.
- Tytöt, meidän on ihan turha taistella noitia vastaan. Nyt meillä on vähän suurempi ongelma edessä, sillä nyt meidän pitäisi saada tuo musta aurinko muuttumaan takaisin kirkkaaksi auringoksi, sanoi Amber.
- Mutta miten? kysyi Jessica.
- Minä taisin keksiä jotain, sanoi Emma ja kaikki kerääntyivät Emman ympärille.
- Entäpä jos me haettaisiin Kelly takaisin ja sitten kaikki yhteisvoimin antaisimme Kellylle energiaa, sillä hän on valon keiju ja sitten hän osoittaisi lopulta sen kaiken energian auringolle saadakseen sen muuttumaan takaisin normaaliksi. Kutsutaan kaikki koulun oppilaat ja opettajat mukaan, ehdotti Emma.
- Tuo on hyvä idea. Kysyn veljeltäni jos hän saisi tuotua Kellyn takaisin, sanoi Jessica ja meni vähän sivummalle soittamaan Jeremylle.
- Mennään me muut pyytämään kaikilta oppilailta ja opettajilta apua, sanoi Emma ja kaikki hajaantuivat ympäri koulua kertomaan suunnitelmansa.
- Ja minne te olette oikein menossa? kysyi Iris ja loi mustat kahleet keijujen jalkaan.
- Kaikki, yhteisvoimin tuhotaan nämä kahleet! huusi Amber vähän kauempaa muille tytöille. Tytöt tekivät niin ja saivat kahleet pois. Pian koko koulun kaikki oppilaat ja opettajat olivat pihalla. Spesialistien lentoaluskin saapui
- Menkää te kaikki auringon luokse ja osoittakaa kaikki energianne sitä kohti, jotta saamme sen taas loistamaan. Minä hoitelen noidat, sanoi Amber.
- Mutta Amber, noidat ovat liian voimakkaita ja päihittäisivät sinut heti yhdellä iskulla, sanoi Jessica huolissaan.
- Minun on tehtävä se, etteivät noidat vaan pilaa suunnitelmaamme ja tee tätä tehtävää vaikeammaksi. Olenhan lohikäärmeen liekin keiju, sanoi Amber. Jessica nyökytti päätään ymmärtämisen merkiksi ja meni muiden luokse. Amber taas meni noitien luokse ja oli valmiina kovaa taistoon.
- Vai pikkukeiju yrittää estää meitä tuhoamasta aurinkoa. Ja sehän nähdään, sanoi Iris ja loi eteensä suuren mustan pallon. Dawn lisäsi siihen vähän liilan väristä taikaa ja Shana vihreää. Sitten noidat yhtä aikaa lähettivät suuren mustan magian pallon Amberia kohti. Se osui Amberiin ja tämä lensi maahan voiman iskusta. Hän oli jo nyt ihan poikki saadessaan hyvin voimakkaan iskun kaikilta noidilta yhtä aikaa. Hän kuitenkin ryhdistäytyi, nousi rohkeasti ylös maasta ja lensi takaisin noitien luokse.
- Ai luulitte kaatavanne minut heti tuollaisella taialla. Kuule, te ette tunne minua, sanoi Amber. Hän sulki silmänsä hetkeksi, levitti kätensä ja piirsi käsillään ison sydämen voimillaan. Sen jälkeen hän piirsi pienemmän sydämen ison sydämen keskelle. Sitten hän loi suuren liekin sydämen taakse, karjaisi kuin lohikäärme, heilautti käsiään ja lähetti taian noitia kohti. Se osui noitiin ja nyt noidat vuorostaan lensivät maahan.
   Sillä aikaa auringon luona Kelly oli kaikkien edessä ja jaksoi nyt olla hereillä ja voimissaan kun kylpi Solarian auringossa jonkin aikaa. Sitten kaikki osoittivat kaiken energiansa kohti Kellyä ja antoivat tälle paljon voimaa. Pian, kun Kelly oli tarpeeksi voimakas, hän osoitti kaiken tämän energian ja omansakin kohti aurinkoa ja yritti kovasti muiden avulla saada mustan taian pois auringosta. Se alkoi toimia ja pian auringon musta pinta räsähti palasiksi, kuin lasin sirut ja hohti nyt kirkkaampana kuin koskaan.
- Aurinko taitaa olla kiitollinen sinulle Kelly, kun pelastit sen, sanoi rehtori Kellylle joka hengästyneenä tästä kaikesta energian purkamisesta katseli nyt auringon loistoa.
- Niin, vastasi Kelly ja hymyili. Hän oli hyvin ylpeä itsestään. Noidat puolestaan makasivat maassa ja huomasivat kuinka kirkas auringon valo loisti taas, mutta tällä kertaa heitä kohti.
- Äh, auringonvaloa. Ei! sanoi Iris vihaisena siristellen silmiään kirkkaassa auringonvalossa.
- Luulitte, että estäisin teitä pilaamasta suunnitelmaanne, mutta todellisuudessa kulutin teidän aikaanne, jotta olisitte poissa tieltä, sanoi Amber kävellessään noitien luokse.
- Sinä senkin…, ehti Shana sanoa, kunnes Iris keskeytti:
- Anna olla Shana. Lähdetään! Joskus me vielä oikeasti tuhoamme teidät, typerät Minxit.
Sitten noidat katosivat ja palasivat takaisin Pilvitornille. Kaikki olivat iloisia, kun olivat onnistuneet saamaan auringon takaisin.
- Nyt, kun kaikki on taas hyvin, niin voisimme pitää kokeen sen kunniaksi vasta huomenna, sanoi professori Palladium ja kaikki oppilaat hurrasivat siitä.
- Jes, nyt minä voin levätä ja tehdä kaikkea kivaa, kun ei ole tuota typerää koetta, hurrasi Kelly innoissaan.
- Tai ehkä sinun kannattaa aloittaa nyt lukemaan hyvin kokeisiin, ettet ole huomenna niin väsynyt koko yön kokeisiin lukemisesta, ehdotti Emma.
- Niin ehkä pitäisi, mietti Kelly. Muut vain nauroivat sivusta tälle tapahtumalle ja menivät takaisin sisälle.

Jakso 8: Täydelliset vai täydettömät treffit?

Pian se päivä koitti, kun Kelly pääsisi treffeille ihastuksensa kanssa. Nyt hän on juuri huoneessaan valmistautumassa tapaamista varten.
- Kelly, oletko pian valmis? kysyi Amber.
- En vielä, mutta ihan kohta, vastasi Kelly huoneestaan. Sitten, kun Kelly oli valmis, hän astui ulos huoneesta näyttääkseen asunsa muille. Hän oli pukeutunut raidalliseen mekkoon, jossa oli vaaleanpunainen tähtivyö. Kengikseen hän valitsi pitkävartiset saapikkaat, jossa on korot. Hiuksensa hän oli laittanut taakseen kiinni. Etuhiukset hän oli kammannut sivulle ja oli laittanut päähän vielä siron kimalteisen hiuspannan. Korujakin hän oli laittanut vähän koristeeksi. Laukukseen hän valitsi käsilaukun, jossa oli seepranraitoja ja vähän vaaleanpunaista kangasta ympäriinsä koristeena. Laukun kantohihnasta roikkui pinkki avaimenperä.
- Vau, olet upea! kehui Amber. Muutkin pitivät Kellyn asusta ja nostivat peukalonsa ylös merkiksi siitä. Lisäksi he vielä hymyilivät Kellylle.
- Kiitos! Harkitsinkin pitkään ja tarkkaan asuni ja nyt se on tässä. Ja hyvä, kun tykkäätte. Oho, kello on jo kymmentä vaille kolme. Täytyykin jo lähteä. Heippa tytöt! hyvästeli Kelly vielä ja lähti juosten ulos huoneesta laukku heiluen kädessään. Myöhemmin Magixin keskustan suihkulähteen luona Jacob oli jo odottamassa Kellyä, kunnes Kelly ennätti juuri ja juuri ajoissa paikalle.
- Viimeinkin tulit! Olen odottanut tässä varmaan ikuisuuden, sanoi Jacob ensimmäisenä nähdessään Kellyn.
- No, minne mennään ensiksi? kysyi Kelly.
- Tuonne levykauppaan, vastasi Jacob ja osoitti oikealle puolella olevaa pientä levykauppaa.
- Okei, mennään sitten sinne ensiksi, sanoi Kelly ja lähti yhdessä Jacobin kanssa kauppaan. Hetken Kellyn ehdittyä kierrellä kaupassa, Jacob löysi jo etsimänsä levyn, meni kassalle ja osti levyn. Pian lähdettiinkin jo pois kaupasta ja oltiin taas samaisen suihkulähteen luona.
- Minne seuraavaksi? kysyi Kelly.
- En minä tiedä. Tulin tänne vain sen takia, että saisin ostettua tämän levyn, vastasi Jacob itsekkäänä.
- Jaah. No mentäisiinkö vielä tunne pikkukahvilaan? Sieltä saa herkullisia donitseja, ehdotti Kelly.
- Noo, okei, vastasi Jacob herkkusuuna ja yhdessä Kellyn kanssa he suuntasivat kohti kahvilaa. Kelly ensimmäiseksi suuntasi kohti myyntipöytää ja huomasi sen luona tarjouslapun.
- Hei, ostettaisiinko nuo mitä tuossa lapussa lukee? Siinä nimittäin mainostetaan kaksi suklaadonitsia kolmella eurolla, ehdotti Kelly.
- Vaikka, rakastan suklaadonitseja. Maksetaan puoliksi, sanoi Jacob ja oli juuri menossa kassan luokse, kunnes Kelly pysäytti tämän ja kysyi:
- Tai miksei vaikka jompikumpi meistä maksaisi kokonaan?
- Hmm, no okei. Paljonko sinulla on rahaa?
- Kymmenen euroa.
- Enemmän kuin minulla, joten silloin sinä varmaan voit ostaa nuo.
- Tai miksei sittenkään makseta puoliksi?
- Okei, molemmat maksaa euron ja viisikymmentä senttiä.
Kelly ja Jacob suuntasivat kassalle ja maksoivat donitsinsa. Sitten he menivät ikkunan vieressä olevalle kahden hengen pöydälle. Jacob oitis ahmi donitsinsa kitaansa, mutta Kelly ei edes vielä koskenut siihen, vaan katsoi ikkunasta ulos. Hän näki siellä yhden tytön ja yhden pojan onnellisesti istumassa vierekkäin suihkulähteen reunan päällä ja nojasivat toisiinsa. Heillä oli varmasti ollut ihanat treffit, mietti Kelly ja huokaisi.
- Öm… syötkö sinä tuota donitsia? kysyi Jacob.
- Pistä poskeesi vaan, vastasi Kelly ja Jacob ahmi senkin heti kitaansa.

- Ne treffit olivat aivan syvältä! sanoi Kelly ensimmäisenä, kun astui sisään huoneeseen.
- No mitä tapahtui? kysyivät muut.
- Vaikka mitä. Ensin me mennään levykauppaan ja sieltä Jacob ostaa jonkun levyn, jonka musiikkia suoraan sanotusti vihaan. Sen jälkeen menemme kahvilaan ja hän ehdottaa että maksaisimme yhden donitsitarjouksen PUOLIKSI. Ajatelkaa? No minä siinä sitten yritin vihjailla, että hän oikeana herrasmiehenä maksaisi minunkin puolesta, mutta kun minulla oli enemmän rahaa, niin minun sitten olisi muka pitänyt maksaa se kokonaan. No sitten maksoimme donitsit puoliksi ja vieläpä hän söi omansa ja minunkin donitsin kuin joku sika, kertoi Kelly vihaisena.
- No mitä odotit? Aivan ihania romanttisia treffejä suoraan elokuvista? vitsaili Emma.
- No en nyt ihan, mutta jotain vähän enemmän, vastasi Kelly ja murheissaan istui sohvalle.
- No, ehkä ensi kerralla menee paremmin, lohdutteli Amber.
- Niin, mutta entä jos ei tulekaan ensi kertaa? Jospa hän ei pidäkään oikeasti minusta ja tuli treffeille vain ostaakseen sen typerän levyn?
- Ei kai nyt sentään…
- No kyllä! Niin hän itsekin sanoi!
- Ai sen, ettei menisi enää koskaan treffeille kanssasi ja ettei pitäisi sinusta?
- Ei, mutta hän sanoi sen, että tuli näille treffeille vain ostaakseen sen levyn.
- Ei oikein treffisi mennyt kovin hyvin, mutta nyt pikkuprinsessalla olisi vähän muuta ajateltavaa, vihjasi Catherine.
- Kuten mitä? ihmetteli Kelly.
- Huominen taikajuomakoe.
- Ainiin. Unohdin kokeen aivan kokonaan. Täytyy äkkiä alkaa lukea.
- Nopeasti sitten, ettet vaan lue koko yötä. Minä en ainakaan jaksa sitä, että pidät lukulamppua päällä koko yön, kun minä yritän nukkua, sanoi Emma.
- Yritän parhaani tai sitten luen täällä olohuoneessa.
- Vaikka niin, kunhan et häiritse muiden unia.
Tämän keskustelun jälkeen Kelly otti äkkiä repustaan taikajuomaopin kirjan ja vihkon ja alkoi äkkiä lukea kappaleita ja vihkon muistiinpanoja.

Jakso 7: Poika kavereita

Oli seuraava päivä ja taas koulua. Nyt Minxit ovat taikuuden historian tunnilla. Kelly ei voi ollenkaan oikein keskittyä tuntiin, kun hän vain ajattelee pelastajaansa, sitä mustatukkaista spesialistia Punalähteeltä. Historian opettaja Daphne huomaa sen, kun Kelly vain nojaa päätään käteensä ja katsoo ilmaa. Niinpä hän kävelee Kellyn viereen juuri kun muut oppilaat kirjoittavat taululta muistiinpanoja.
- Mitäs mietit? kysyy Daphne oppilaaltaan.
- Yhtä poikaa… eikunsiis tämän tunnin aihetta, korjasi Kelly äkkiä, kun huomasi opettajan katsovan häntä juuri vierestä.
- Aijaa. No mikäs se aihe sitten on? kysyy Daphne kiinnostuneena.
- Ööö… öm…
- Niinpä arvelinkin. No katsopas taululta muistiinpanot ja kirjoita ne vihkoon, niin ehkä silloin ymmärrät tunnin aiheen, neuvoi Daphne ja käveli takaisin paikalleen. Kelly avasi äkkiä vihkonsa ja alkoi äkkiä kirjoittaa taululta tekstiä.
- Ahaa, se on Magixin historia! huudahti Kelly heti, kun tajusi tunnin aiheen. Muut oppilaat katsoivat Kellyä ihmeissään, mutta jatkoivat sitten kirjoittamista.
- Hyvää työtä Kelly! Heti, kun kaikki ovat kirjoittaneet muistiinpanot, voisimme jatkaa tästä aiheesta, sanoi Daphne ja istui työpöytänsä taakse.
   Myöhemmin, kun kello soi, Daphne antoi vielä läksyt ja kaikki astuivat ulos luokasta. Tämä oli päivän viimeinen tunti ja nyt on vapaa-aikaa. Kelly ei voinut nytkään olla ajattelemasta tätä spesialistia, joten hän halusi lähteä heti Punalähteelle. Hän meni muiden tyttöjen luokse ja kysyi:
- Mitä sanoisitte, jos lähtisimme nyt Punalähteelle, kun koulu on ohi?
Muut vain katsoivat toisiaan ja eivät olleet oikein varmoja tästä Kellyn ideasta.
- Miksi sinä sinne haluaisit lähteä? kysyi Amber.
- Noo, muuten vaan, kun on nyt vapaa-aikaa, vastasi Kelly vieno hymy kasvoillaan.
- Jos sinä haluat lähteä sinne, niin mene vaan. Minä en ainakaan tule, sanoi Catherine ja jatkoi läksyjen tekemistä.
- No haluaako joku muu tulla mukaan? kysyi Kelly. Kukaan ei vastannut hetkeen, kunnes Amber sanoi:
- Minä voin tulla seuraksesi.
- Noo, kai sitä minäkin voisin tulla, kun ei täälläkään mitään muuta tekemistä ole, sanoi Emma.
- Minäkin voisin tulla, sanoi myös Yasmine.
- Minäkin voisin tulla mukaan moikkaamaan veljeäni, sanoi Jessica ja tässä olikin jo sitten koko porukka kasassa.
- Etkö varmasti halua tulla mukaan Catherine? Kun kaikki muutkin tulevat, varmisti Kelly vielä.
- En. Ja suokaa anteeksi, minulla olisi nyt vähän tekemistä näiden läksyjen kanssa, vastasi Catherine ja kirjoitti yhden tehtävän vastauksen vihkoon.
- No mennään sitten me, sanoi Kelly ja lähti yhdessä muiden, paitsi Catherinen kanssa Punalähteelle. Kun tytöt saapuivat Punalähteelle, heitä vastaan tuli heti tämä samainen spesialistiryhmä, kuin viimeksi.
- Hei, mitä kuuluu? kysyi Kelly heti ihastukseltaan ja hymyili tälle. Ei kuulunut vastausta.
- HEI, mitä kuuluu? kysyi Kelly korottaen vähän ääntään. Poika otti nappikuulokkeet pois korviltaan ja kysyi:
- Ai mitä sinä sanoit?
- Että mitä sinulle kuuluu?
- No en minä tiedä. Mitä se sinulle kuuluu?
- No kysyin vaan ihan vain kohteliaisuutena.
- Jaah, lopetti poika keskustelun, laittoi kuulokkeet takaisin korvilleen ja jatkoi musiikin kuuntelua. Kelly vihaisena katsoi hänen peräänsä, kun hän lähti pois paikalta.
- Hei taas Jeremy. Mitä kuuluu? Miten koulu on mennyt? kysyi Jessica veljeltään.
- Ihan hyvinhän tässä menee ja koulussakin menee oikein hyvin. Kymppejä tullut jokaisesta kokeesta, vastasi Jeremy.
- Vau, hienoa, vastasi Jessica kannustaen.
- Minäkin olen saanut tällä hetkellä jokaisesta kokeesta kymppejä. Eikö olekin hassua? sanoi Emma Jeremylle.
- No, en sitten ole ainut, mietti Jeremy ja hymyili. Emma hymyili takaisin.
- Oletko jo muuten tutustunut uuteen ystävääni Alfrediin? Hän on nimittäin nyt toisiksi viimeisellä vuodellaan täällä koulussa, esitteli Jeremy siskolleen.
- Aijaa. Moi, minä olen Jessica, esitteli Jessica itsensä Alfredille.
- Hei! Minä olen Alfred, esitteli vielä Alfred itsensä ja kumarsi kohteliaasti tytölle. Jessica ihasteli Alfredin kohteliaita tapojaan.
- Hei. Minä olen Yasmine ja tulen Androkselta, esittäytyi Yasmine spesialistiryhmän ainoalle tummaihoiselle pojalle.
- Minä olen Arthur ja minäkin tulen Androkselta, vastasi poika innoissaan takaisin.
- Vau, mistä päin Androsta? kysyi Yasmine innoissaan.
- Aika läheltä pääkaupunkia, jossa kuninkaanlinna sijaitsee, kertoi Arthur.
- Aijaa. Minäkin olen sieltä päin, koska olen Androksen prinsessa, kertoi Yasmine.
- Vau, aika mahtavaa tavata oman kotiplaneetan prinsessa. Onko kivaa kuulua kuninkaalliseen perheeseen? kysyi Arthur kiinnostuneena. Yasmine ja Arthur jatkoivat keskustelua siinä tovin, kuten muutkin keijut muiden spesialistien kanssa. Mutta Amber ja yksi spesialisteista ei tehnyt mitään tai edes keskustelleet kenenkään kanssa.
- No, taidamme molemmat olla vailla juttu seuraa, sanoi Amber tälle hiljaiselle spesialistille.
- Niin. Mikä on muuten nimesi ja mistä olet kotoisin? kysyi poika.
- Olen Amber, Dominon prinsessa.
- Kiva. Minä olen Alexander, Magixin prinssi, mutta voit kutsua minua Alexiksi.
- Vau, millaista on olla Magixin, koko taikaulottuvuuden suurimman planeetan prinssi ja millaista on opiskella täällä Magixissa, kun varmaan aika moni tuntee sinut? kysyi Amber kiinnostuneena.
- No, ei se kovin ihmeellistä ole. Sitä samaa, niin kuin olisi jonkun muun planeetan prinssi paitsi vain vähän enemmän opiskeltavaa, kun olen Magixin kruununprinssi, kertoi Alex.
- Mielenkiintoista, vastasi Amber.
- Haluaisitteko muuten, siis kaikki niin mennä Magixin keskustaan yhdessä kahville tai jotain? kysyi Alex kaikilta.
- Joo, mennään vaan, vastasivat kaikki ja koko ryhmä lähti yhdessä Magixiin. Kaikilla oli hauskaa yhdessä pienen kahvilan terassilla Magixin keskustan suihkulähteen vieressä. Kaikki juttelivat keskenään ja joivat ja söivät herkkujaan mitä olivat ostaneet kahvilasta. Paitsi vain Kelly oli ainut joka istui yksin omassa pöydässään ja mussutti ostamaansa donitsia. Amber huomasi tämän ja istui hetkeksi Kellyn pöytään.
- Kelly, miksi istut täällä yksin? kysyi Amber.
- Koska ei minulla ole ketään… ketään kenen kanssa voisin istua, jutella ja vaihtaa kuulumiasia yhdessä, vastasi Kelly vähän murheellisena.
- Mikset pyytänyt sitä mustatukkaista poikaa mukaan, johon tunnut olevasi ihastunut? kysyi Amber.
- Ei hän taida olla kiinnostunut minusta tai kenestäkään muusta kuin vain musiikista ja yksin olosta. Mutta hän on silti kiva ja haluaisin tutustua häneen paremmin. Ei ole reilua.
- Mitäpä jos minä pyytäisin Alexia antamaan hänen numeron minulle, sitten antaisin sen sinulle ja soittaisit hänelle? Voisitte mennä vaikka yhdessä kaupungille ja tutustua siinä samalla paremmin toisiinne, ehdotti Amber.
- Joo. Mene vain pyytämään, sanoi Kelly. Amber teki niin ja sai Alexilta tämän pojan, Jacobin numeron paperilapulle ja antoi paperilapun Kelly-ystävälleen. Hänestä on mukavaa auttaa muita, varsinkin ystäviään.
   Myöhemmin illalla ennen kuin piti mennä nukkumaan, Kelly naputteli kännykällään Jacobin numeron kännykkäänsä ja soitti tälle ihastukselleen. Hetken aikaa kuului vain puhelimen tuuttausta, kunnes Jacob vastasi.
- Hei. Se olen minä, se tyttö kuka kysyi silloin aiemmin kuulumisiasi, muttet sitten vastannut. Niin minun nimeni on Kelly, aloitti Kelly esitelläkseen itsensä.
- Aha, no oliko sinulla jotain asiaa? kysyi poika puhelimen toiselta puolelta.
- Niin ajattelin vain, jos haluaisit joku päivä mennä keskustaan vaikka kahville tai jotain.
- Hmm… No mikä ettei. Huomenna nimittäin ilmestyy lempibändini uusi levy, niin saisi sen siinä samalla ostettua. Kävisikö ylihuomenna?
- Joo. Tapaisimmeko vaikka siinä suihkulähteen luona kello kolme?
- Vaikka. Nähdään silloin, sanoi Jacob vielä ja lopetti puhelun.
- Jee! huusi vain Kelly innoissaan, kun hän oli saanut järkättyä treffit ihastuksensa kanssa.