- Hyvää huomenta oppilaat! Nukuitteko hyvin? Toivottavasti, sillä tänään Punalähteen spesialistit ovat kutsuneet meidät heidän koululleen katsomaan heidän kauan harjoiteltua lohikäärme-esitystä. Joten heti aamupalan jälkeen tulkaa tuonne pihalle ja menkää kaikki pihalla oleviin lentoaluksiin, sillä lähdemme heti Punalähteelle. Ottakaa kaikki tarpeellinen, mutta vain tarpeellinen mukaan. Eli olkaa siis pihalla viimeistään kello yhdeksältä, sillä silloin kyyti lähtee. Rehtori lopetti puheensa ja kaikki oppilaat olivat aivan innoissaan.
- Vau, ajatelkaa! Me pääsemme Punalähteelle katsomaan spesialistien omaa lohikäärme-esitystä, sanoi Kelly innoissaan ystävilleen.
- Niin Kelly, kuulimme kyllä, vastasi Emma vähät välittäen.
- No, hyvä puoli tässä on se, ettei ole tunteja, sanoi Catherine hymyillen.
- Totta! Ehkei tämä olekaan kovin huono juttu, mietti Amber.
- Ai kovin huono juttu? Ajatelkaa nyt! Me pääsemme Punalähteelle katsomaan poikia! Ettekö ole innoissanne? ihmetteli Kelly, joka ei varmaan mistään muusta puhunutkaan kuin pojista.
- No, ei oikeastaan. Eivät ne pojat nyt kovin ihmeellisiä ole, vastasi Jessica ja hörppäsi teetään.
- Jaah, no minä ainakin olen innoissani. Täytyykin heti äkkiä lähteä laittautumaan. Enhän minä nyt missään ryysyissä voi lähteä poikien ilmoille, sanoi Kelly, vei äkkiä tarjottimensa ja lähti juosten huoneeseensa. Muut katsoivat vierestä, mutta päättivät olla välittämättä ja jatkoivat syömistä.
Pian kello alkoi olla lähellä yhdeksää, muttei Kellyä kuulunut. Muut alkoivat jo ihmetellä, mutta huomasivatkin pian Kellyn juoksevan kohti lentoalusta, jossa muut tytöt olivat. Kelly astui sisälle alukseen ja istui Amberin viereen.
- No, miltä näytän? kysyi Kelly muilta ja esitteli vielä nopeasti asunsa. Hänellä oli päällään vaaleanpunainen lyhyt mekko, pinkit korkokengät, isot kultaiset rengaskorvakorut korvissaan, kaulassaan sininen itse tehdyltä näyttävä kaulakoru ja käsissään paljon rannekoruja. Etuhiukset hän oli kammannut sivulle ja kiinnittänyt sinisellä tähtipinnillä. Mukanaan hänellä oli vielä pieni vaaleanpunainen olkalaukku, johon mahtui sopivasti kännykkä, rahapussi ja vähän meikkiä hätätapausta varten. Muut eivät tienneet mitä sanoisivat. Kelly oli toden teolla vähän liikaa valmistautunut ja oli vähän liikaa silmään pistävä, kuin muut oppilaat.
- Ihan jees, vastasi lopulta Catherine kaikkien muiden puolesta ja näytti peukaloaan ylöspäin tykkäyksen merkiksi.
- Juuri niin, vastasivat muut, sillä muuta sanottavaakaan he eivät keksineet. He eivät nimittäin halunneet pahoittaa Kellyn mieltä. Kelly istui takaisin paikalleen ja sitten alus lähtikin jo liikkeelle kohti Punalähdettä. Amber katseli juuri ikkunasta ulos ja samaan aikaan Kelly laittoi vähän lisää huulipunaa huuliinsa katsoen pikkupeilistään mallia. Matkalla tuli pieni ilmakuoppa ja Kellyn huulipuna levisi hänen huuliltaan pitkälle asti poskea. Amber ei voinut muuta kuin pidätellä nauruaan, kun katsoi juuri Kellyä. Kelly otti äkkiä laukustaan paperia ja pyyhki sillä ylimääräisen huulipunan poskestaan. Samaan aikaan kuului pieni murinan ääni. Amber ihmetteli, mikä se oli, mutta huomasi kuinka Kelly hymyili vähän nolostuneena ja vastasi:
- En oikein syönyt kovin hyvin aamupalalla, joten nyt minulla on vähän nälkä.
Ei ihme, mietti Amber ja jatkoi maisemien katselua.
Pian saavuttiinkin jo Punalähteelle. Siellä oli jo yksi, ensimmäinen alus Alfeasta, josta juuri astui ulos muita Alfean keijuja. Minx-tyttöjen ja parin muun keijun alus laskeutui juuri pihaan ja pian sieltäkin asteli ulos kaikki keijut. Kun kaikki Alfean oppilaat ovat astuneet ulos aluksista, paikalle saapuu joku henkilö.
- Tervetuloa Punalähteelle! Minä olen herra Sean, tämän koulun rehtori. Astukaa toki peremmälle kouluun! Minä voin näyttää teille vähän paikkoja sillä aikaa, kun vielä vähän valmistellaan esitystä varten, sanoo henkilö ja lähtee johdattamaan oppilaita sisälle kouluun. Sisällä onkin jo valmiina odottamassa toinen henkilö.
- Tässä on meidän yksi johtavimmista opettajista Cedric. Hän opettaa täällä koulussamme lohikäärmeillä ratsastamista ja on vastuussa tästä esityksestä, kertoo Sean ja kutsuu Cedricin mukaan kierrokselle.
Pian, kun kierros on käyty läpi ympäri koulun, päästään vihdoinkin suurelle aukiolle, jossa esitys pidetään. Kaikki oppilaat ja muutkin vieraat pääsevät viimein istumaan paikoilleen. Pian alkaakin tämän aukion ympärillä olevat paikat täyttyä. Kun kaikki esitykseen kutsutut vieraat ovat paikalla, aukion reunalla olevat suuret ovat avautuvat ja sieltä ulos saapuu professori Cedric sinivalkoisen lohikäärmeen kanssa aloittaen tämän esityksen. Hän menee lohikäärmeen selässä ympäri aukion ja pysähtyy ovien viereen. Sitten aukiolle astuu kolme muuta henkilöä kolmen muun lohikäärmeen selässä. Nämä henkilöt näyttävät koulun spesialisteilta. Yhdellä heistä on myös sinivalkoinen lohikäärme, mutta tämän lohikäärmeen sininen väri on vähän enemmän tummemman värinen. Toinen lohikäärme taas on oranssivalkoinen ja kolmas vihreävalkoinen. Nämä lohikäärmeet spesialistit selässään lähtevätkin ensimmäiseksi lentoon ja lentelevät ympäriinsä aukion yläpuolella. Yksi lohikäärme jopa syöksee tulta ilmaan koristamaan esitystä. Kaikki katsojat taputtavat. Pian ilmaan astuu myös professori ja hänen lohikäärmeensä ja hetken aikaa nämä lohikäärmeet lentelevät ympäri aukiota, kunnes laskeutuvat takaisin maahan. Sen jälkeen aukiolle astuu seuraavaksi pari kahden hengen spesialistiryhmää, jotka miekkailevat toisiaan vastaan värikkäillä miekoilla. Ja viimeiseksi astuu vielä joukko muita spesialisteja omien erikoisjuttujensa kera ja esittelevät taitojaan niiden avulla.
Esitys kestää jonkin aikaa, kunnes alkaa viimein esityksen loppuhuipennus. Siinä lohikäärmeet syöksevät yhdessä tulta taivaalle ja taivaalle vielä ammutaan raketteja luomaan väriä liekkeihin. Tämä loppuhuipennus oli aivan uskomaton. Kun esitys loppui, melkein kaikki katsojat nousivat jopa seisomaan ja taputtivat oikein railakkaasti. Kun esitys oli ohi, saivat tytöt vielä vähän aikaa tutustua Punalähteeseen, kunnes lähdettäisiin myöhemmin takaisin Alfeaan.
- Se esitys oli aivan huikea ja ne spesialistit olivat tosi hyviä, ihasteli Kelly kävellessään yhdessä ystäviensä kanssa Punalähteen pihalla.
- Joo, olihan se aika hieno, vastasi Yasmine, kunnes huomasi kuinka Kelly äkkiä kalpeni ja hänen naamansa muuttui ns. värittömäksi.
- Oletko kunnossa Kelly? kysyi Yasmine huolestuneena.
- Ihan kunnossahan minä olen, vaikka tässä vähän huippaakin, vastasi Kelly, piteli kättään otsallaan ja käveli huterasti tyttöjen edelle. Vastaan tuli pari spesialistia ja huomasivat Kellyn tulevan heitä vastaan ja meinaamassa juuri törmätä heihin. Yksi spesialisteista auttoi vähän ja yritti pitää Kellyn pystyssä, kunnes tämä kaatui spesialistin käsiin.
- Tämä tyttö pyörtyi, sanoi mustahiuksinen spesialisti kenen käsille Kelly oli kaatunut.
- Meidän täytyy tehdä jotain, sanoi Emma.
- Mutta mitä? kysyi Jessica.
- Minä käyn hakemassa terveydenhoitajan paikalle, vastasi vaaleanruskeahiuksinen spesialisti ja juoksi äkkiä pois paikalta. Sillä aikaa mustahiuksinen spesialisti laski Kellyn kyljelleen maahan.
Pian paikalle saapui juuri lähtenyt spesialisti valkopukuisen miehen kanssa, joka näytti olevan terveydenhoitaja. Terveydenhoitaja otti Kellyn käden omaan käteensä ja kokeili, että tuntuuko Kellyn pulssia. Sitten hän tarkasti, että hengittääkö Kelly. Kaikki näytti olevan hyvin. Kelly vain oli edelleen pyörtyneenä maassa melkein yhtä kalpean näköisenä kuin aiemmin.
- Tietäisittekö mitään syytä, että miksi tämä tyttö pyörtyi? kysyi terveydenhoitaja muilta tytöiltä.
- No, hänen mahansa kyllä kurni vähän aamulla, kun hän ei syönyt oikein kunnon aamupalaa, kertoi Amber.
- Silloin hän on saattanut pyörtyä kovan nälän tai energian puutteen takia, kertoi terveydenhoitaja.
- Nostakaa hänet tuolle penkille istumaan ja kun hän herää, niin antakaa hänelle jotain mehua ja leipää. Tässä! sanoi terveydenhoitaja ja ojensi Amberille laukustaan pillimehun ja folioon käärityn sämpylän. Emma yritti nostaa Kellyä maasta, muttei saanut häntä nostettua. Silloin tämä vaaleanruskeahiuksinen spesialisti auttoi häntä ja he saivat nostettua Kellyn tuolille istumaan. Pian Kelly heräsikin jo.
- Mitä… Mitä tapahtui? Missä olen? kysyi Kelly.
- Sinä pyörryit täällä Punalähteen pihalla esityksen jälkeen, kun et ollut oikein tänään syönyt kunnolla mitään. Ota tästä mehua ja leipää! sanoi Amber ja ojensi Kellylle terveydenhoitajalta saamansa eväät. Kelly avasi pillimehupurkin, hörppäsi sieltä vähän vadelmamehua ja haukkasi kaksi isoa palaa sämpylästä. Heti hän alkoikin jo näyttää paremmalta ja kaikki oli taas hyvin.
- Kiitos, kun autoitte! kiitti Amber spesialisteilta.
- Eipä tässä mitään! Oli ilo auttaa ja oli taas kiva tavata sinut Jessica, sanoi vaaleanruskeahiuksinen spesialisti ja lähti ystäviensä kanssa kävelemään pois paikalta.
- Jessica, miksi tuosta pojasta oli taas kiva tavata sinua? Tunnetko hänet? Oletteko te jotain vähän enemmän kuin tuttavia? vihjasi Kelly Jessicalle.
- Joo, hän on minun kaksoisveljeni Jeremy, vastasi Jessica.
- Aijaa, vastasi Kelly ja jatkoi aterioimistaan. Sitten hän vielä kysyi:
- Voisitteko vielä kertoa vähän tarkemmin mitä tapahtui?
- No, sinua alkoi huippaamaan ja haparoiden kävelit kohti noita spesialisteja, kunnes kaaduit yhden syliin, vastasi Catherine.
- Aijaa. Kenen? Kertokaa nyt! pyysi Kelly innoissaan.
- Tuon mustatukkaisen, sanoi Amber ja osoitti vähän kauempana kävelevää spesialistiryhmän mustahiuksista poikaa.
- Ahaa, mietti Kely ja hymyili haukatessaan leipäänsä.
Pian oli jo aika lähteä pois Punalähteeltä. Tytöt palasivat alukselleen ja lähtivät takaisin kohti Alfeaa. Kun oli ilta ja tytöt olivat juuri nukkumassa, he eivät saaneet unta. Kelly vain mietti tuota spesialistia, jonka syliin hän kaatui. Emma mietti Jessican veljeä ja Yasmine mietti spesialistiryhmän ainoaa tummaihoista poikaa. Amberkaan ei saanut oikein unta ja hän mietti vähän päivän tapahtumia. Ainoa spesilisteista, jonka naama jäi hyvin Amberin mieleen, oli yksi, jolla oli aika tummanruskeat hiukset. Sellaiset samanväriset kuin Kellyllä. Omituista, mutta Amber päätti olla välittämättä siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti